Miten saada viha itsestä järkävästi ulos

Miten saada viha itsestä järkävästi ulos

Käyttäjä kengu aloittanut aikaan 18.03.2011 klo 12:48 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä kengu kirjoittanut 18.03.2011 klo 12:48

Osa voi muistaakkin minut sykyltä,mutta lyhkäinne keertaus
Turvakodista muutin lasten kolme kappaletta uudella paikkakunnalle.Mies toi eropaperit turvakodin pihaan.Harkinta-aika on mennyt umpeen.Lasten tapaamiset eivät ole onnistuneet.24/7 ollut viimeisen puolen vuotta lasten kanssa.Satunaisia 1h viikossa oma-aika lukuunottamati.
Tunteet menee vuoristorataa ja rakkaus mieheen on ja pysyy.Sen vuoksi olen hmm halventanut itseäni ja toisen pyytäessä piparia niin sit ….
Saattoi mennä kk ettei toisesta kuulunut yhtään mitään ja lapsetkaan eivät nähneet isäänsä.Ex ajautu väärään seuraan ja syyhän on mun.Todennäköisesti on aika pitkään kuvioista pois.
en vaan ymmärrä,nyt kun vielä vois tavata lapsiaan ei halua.Kissan metsästys on mielekkäämpää.
Olen kovaa vauhtia katkeroitumassa.Sinnittelen kolmen lapsen kanssa ilman tukiverkostoo ja talouskin aika kovilla.
Minä en pysty osaa käsitellä mieheni tekoja laisinkaan.Ne ylittää kaikki mun käsitykset.Miten ihminen on niin julma henkisesti,Vielä hän halusi monta lastan ja olisi vielä -09 kesänä nuorimmaisen ollessa pari kk halunnut neljännen.Miks halus lapsia jos ei kerran rakastanut mua.
Järki ymmärtää asiat,mutta tunteet ei.
Yksinäisyys ja aikuiskontaktin puute vaivaa.
Lapset ovat parempaan suuntaan ja silti minäkin.Voimavaroja löytyy vaikka välillä tuntuu ettei jaksa.
Mä en halua katkeroitua
Ärsyttää kun mies saa valita huvittaako lapset vai ei.Miehen elvistely rahan käytöllään on loukkaavaa.Kela maksaa elatustuen,vaikka ….
Lapsiani en kadu ja he ovat elämäni rikkaus.
Haluaisin hyviä asioita itselleni,mutta miten….

Käyttäjä kengu kirjoittanut 16.03.2012 klo 16:24

Tuosta ero-ryhmästä on varmasti hyötyä.Toivottavasti saat pian töitä itsellesi ero_kesäk_2006.Äläkä sitä murehdi mitä muut ajattelevat sinusta.Surullistahan se on jos ihmiset eivät ymmärrä työttömyyyttä yms.Pienet asiat on monesti isoja asioita.Eikä takapakkien kannata vaikuttaa traamaattisesti vaan jatkaa sit eteenpäin.
Täällä mennään hissukseen eteenpäin,vaikka jotkin asiat on aivan pepullaan.Yksinhuoltajuus olsi sellainen asia mikä olis nyt ehdottoman tärkeä asia.Meidän yhteinen,kun aloittaa koulun syksyllä ja tietyt asiat voivat kaatua toisen niin tahtoessa.Tuntuu niin väärältä että toinen joka ei ole 3 vuoteen fyysisesti läsnä lapsille voi aiheuttaa kiusaa niin halutessaan.Lasta suositeltiin pienryhmään aluksi ja tähän on tosi vaikea päästä jo muutenkin...argh pistää vihaksi.
Taloudellinen tilanteeni huononee koko ajan joka aiheuttaa omat ongelmansa.Silti mulla on asiat hyvin.Mulla oli vuoden tauon jälkeen vuorokausi omaa aikaa ja minä nautin siittä.Vaikka jouduinkin pääasiassa yksin oleen 🙂 olin sen tarpeessa kyllä täysin.Liian väsyneeksi olin itseni päästänyt.
Mukavaa kevään odotusta teille kaikille 🙂

Käyttäjä perfektionisti kirjoittanut 21.03.2012 klo 20:09

Olen välillä niin vihainen,että tuntuu kuin kaikki loppuisi.Muutaman kuukauden olen elää kituutellut sen tiedon kanssa,että minua on petetty ja vieläpä ystäväni kanssa.Kun ajattelenkin miten puolisoni ja ystäväni ovat tähän pystyneet en yksinkertaisesti voi ymmärtää.Elämän piti olla tasaista ,ei mitään suuria riidanaiheita joskaan ei nyt niin intohimoistakaan kun puhutaan pitkästä parisuhteesta.Tämä viha huolestuttaa jo itseänikin se on totaalista,välillä suorastaan raivoa.Tuntuu kuin minulta olisi viety mahdollisuus seesteiseen loppuelämään,hyviä neuvoja on sadellut,terapiassa käyty ym.Ymmärrän,että aika parantaa ja asia haalistuu,mutta nyt on kevät ja haluaisin vetää vain peiton päälleni ja nukkua ja nukkua.Kaipa se on niin tässä seksistisessä maailmassa,että täytyy saada jännitystä kun puuduttava arki painaa.Onneksi on luonto missä voi käydä tuskaansa purkamassa.

Käyttäjä ero_kesäk_2006 kirjoittanut 25.03.2012 klo 20:37

Hei perfektionisti ja tervetulemas joukkoon...
Muutama kuukausi on lyhyt aika. Mikset anna itsellesi lupaa surra, onhan ihmissuhteen menetys aina sen arvoinen. Itse ajattelen että jos en jaksa niin sitten en, jos en jaksa pukea niin sitten en jne. Alussa en jaksanut mennä ulos ja kauppaankaan, onneksi pakkasessa aina jotain on. Jos ei ole nälkä niin en sitten syönyt ja toisena päivänä taas ruoka maistui. Olkaamme itsellemme armeliaita, aika parantaa haavoja ainakin osittain ja jokaisella omaan tahtiin. Onneksi on kesä tulossa ja päivät pitenee. Aurinko ja lämpö piristää kummasti. Eikä se viha sieltä heti lähde, kaikki aikanaan. Ei mene aikaakaan kun huomaat että olet antanut anteeksi. Niin se elämä menee. Voikaa hyvin kaikki täällä ☺️❤️. Itse juuri kaaduin ja ranne murtui, menee 5 vk vasurilla, elämä on... 😉

Käyttäjä perfektionisti kirjoittanut 26.03.2012 klo 16:12

Hei vaan!Kiitos vastauksestasi ero-kesäkuu-2006(menikö nimimerkki oikein)löysin hiljakkoin tämän palstan ja onneksi,sillä täällä puhutaan asiaa.Minun tilanteeni on sellainen,että aiomme yrittää yhdessä eteenpäin kun on niin pitkä historia takana ja kun on niin voimakkaat tunteet.Sehän se juuri pistää vihaksi kun kumppani väittää,ettei ollut tarkoituskaan muuta kuin vähän vaihtelua,jännitystä mitä ikinä se olikaan saada.Kumpikin väittää,että kyseessä ei ollut rakkaus ei vaan osata selittää mikä meni pieleen,minusta on niin vaikea ymmärtää että ystäväni ja kumppanini ovat näin tehneet.Keneen enää voin luottaa,kuvittelin aina tällainen ei koske meitä,ymmärrän nyt kaikki on mahdollista.Toivottavasti tosiaan anteeksianto tulisi,sillä tämä viha syö voimia ja sokaisee ei näe niitä asioita jotka ovat hyvin.En myöskään olisi uskonut miten voimia vievää tämä voi olla,mutta paljon huonomminkin voisi olla sen tiedän.Voimia kaikille ja uskoa tulevaisuuteen !

Käyttäjä ero_kesäk_2006 kirjoittanut 26.03.2012 klo 18:40

Hei vaan perfektionisti!
Olet ansainnut parempaa. Jos kumppanisi pettää ystäväsi kanssa niin olet paljon enemmän arvoinen kuin mitä hän ansaitsee. Aika näyttää miten asiat edistyvät. Nauti jokaisesta päivästä ja tee jotain kivoja asioita. Näytä hänelle että yksi mies ei kesää tee. Voimia kaiken raskaimman yli ☺️❤️

Käyttäjä perfektionisti kirjoittanut 27.03.2012 klo 13:16

Hei ja kiitos palautteesta,lueskelin noita kirjoituksianne ja ajattelin miten vahvoja ihmisiä kuitenkin olette.Monella teillä lapset huollettavana ja rahahuolet ja silti yritätte eteenpäin.Minulla on aikuiset lapset,no rahaa ei koskaan ole liikoja ollut mutta pärjätty on.Mieliala hyppii sen sata kertaa päivässä epätoivosta vihaan eipä juuri naurata kun ajattelen jos nyt keski-iässä täytyy erota niin kaikki menee minkä eteen on työtä tehty.Kumppani vakuuttaa olevansa uskollinen loppu elämän,minusta on sietämätöntä ajatella,että ovat satunnaisesti olleet yhteydessä vuosia ja tämä kolmas osapuoli on näytellyt ystävääni.Mihin tässä uskoa kun minulle on vakuuteltu että seksiä ollut vuosia sitten vain kerran ja sen jälkeen tekstiviestejä hellittelynimillä.Näin minulle vannotaan kertakaikkiaan,kyllä tunnen itseni typeräksi kun en mitään huomannut.

Käyttäjä kengu kirjoittanut 28.03.2012 klo 10:09

Heissan kaikille ja kohti kevättä menään melkein on jo ovella 🙂
ero_kesäk_2006 paranemisia ja pikaista toipumista.
Perfektionisti kovia oot kokenut ,mutta vaikka nyt ei vielä siltä tunnu selviät tästä voittajana.Anna itsellesi aikaa ja käy asiaa läpi ja sitten jatkat elämääsi.Itse oon sitä mieltä ettei kaikkia asioita tarvitse antaa anteeksi,mutta se ei tarkoita sitä että se asia jäisi roikkumaan.Asioiden hyväksyminen ja käsittely on tärkeää.Kaikestä potaskasta huolimati usko parempaan huomiseen auttaa jatkamaan.Pää pystyssä ja itsetuntoa unohtamati.Viha,suru,katkeruus yms tunteet ovat ihan sallittuja kunhan ne ei jää roikkumaan.Puhu,kirjoita käy asiaa läpi oikeenlaisten ihmisten kanssa.
Kyllä tässä itse omassa elämässään on monta kertaa tehnyt mieli heittää hanskat naulaan.Edelleen on tilanteita vielä tulossa jotka ovat erittäin epäoikeudenmukaisia.Talous tulee näiden vuoksi entisestään huonontuun 😞 Silti olen onnellisimepi ja vahvempi.Mikä ei tapa niin vahvistaa.
Multa menee se 4h oma-aikakin nyt sitten pois....Nuorimmaisen kanssa ollut kotosalla sairstui vesirokkoon ja univelkaa ihan kiitettävästi.Kahdella isomma ei ko tautia ollut eli pahimmassa tapauksessa oon 3 viikkoo kotona neljän seinän sisällä ...
Ehkä oon huono äiti,mutta mun oman jaksamisen kannalta salilla käynti on mahdotonta tällä hetkellä......Niin ja kun lapseni ei ole koko vuoden aikana sairastellut niin uusi asia että joutuu todella miettiin miten sinne salille pääsee.Sairaan lapsen kanssa se ei onnistu.Muissa tapauksissa oon lapset ottanut mukaan salille jos ei muuten ole onnistunut.Tukiverkoston puute on niin....Tuolle asialle kuin pystyis tehdä jotain.Pärjäänhän minä lasten kanssa,mutta olisi kiva välillä saada vaan olla ja antaa veto vastuuta ......Silti mun ja lasten välit ovat mahtavat ja he ovat erittäin rakkaita heidän eteensä teen kaikkeni 🙂 Toivon vaan että tässä kolmen vuoden aikana saan niin lujan siteen ettei sitä pysty murtamaan millään.Se taustalla kummittelee ja tietää hel...in vielä iskevän silmille.
Jakselkaa mahdollisimman hyvin 🙂

Käyttäjä kengu kirjoittanut 21.04.2012 klo 09:22

Mitens täällä jaksellaan 🙂 Toivottavasti kaikki menee omaan tahtiinsa eteenpäin kuitenkin.Minä sain tuossa ajatuksen rohkaista muitakin ja se on julkaistu muiden luettavaksi. Jos tämä auttaisi muitakin selviään vaikeista asioista pystyssä päin.
Tavoitteet urheilun suhteen sai päämäärään ja kisat tähtäimessä. Nyt ajattelin hakea töitä en siltä alalta mitä opiskelen.Ainoosti mua mietityttää,kun kaksi joutuis vuoropäiväkotiin ja tuleva eka luokkalaisella olis pitkiä yksinäisiä iltoja. Olisin jos siis saisin sen työn melko liki kotoa,että tyttö pääsis kyllä sinnekkin tarvittaessa. Koulussa ei tuo opetus toimi ja huomaan nyt ettei minulla ole synnynnäisiä taitoja tuohon ☹️ Halua olis tehdä ja tarvisin perusteellisen opetuksen niin sit selviytyisin kyllä. Isoja asioita mietittävänä ja kun miettii sitä että asumistuki pienenee roimasti ja tulee päivähoitomaksuja yms.. Miks tämä yhteiskunta tekee työnteon yh äidille näin vaikeeksi. Sitten kuitenkin tarvis myös pystyä täysillä treenaan,koska paljon on tehtävää ennen kisoja....
Kurjaa sinänsä että nyt ei ole ketään kelle jutella murheistaan ja jolta vois saada toisenlaista perspektiiviä asioihin. Lapset voivat hyvin ja meillä on hyvä yhteishenki täällä <3
Voikaahan kaikki mahdollisimman hyvin ja kertoilkaa kuulumisianne!

Käyttäjä ero_kesäk_2006 kirjoittanut 27.04.2012 klo 22:54

Kiitos kysymästä Kengu, samaa arkea kuin ennenkin. Leikkauksesta on vain muisto jäljellä, tosin mursin ranteeni ja 5 vk meni kipsissä (oikea käsi). Nyt sekin ohi. Työtä haen ja haastatteluissa ravaan, ei vaan tahdo löytyä, tuo pitkä sairausloma teki hallaa (noin vuosi) ja ikäkin raksuttaa koko ajan.

Hienoa että olet saanut asioitasi jkv hoidettua hoito-ongelmista huolimatta. Työ aina saa ajatukset arjesta ja uskon kyllä että päiväkodissa lapsesi viihtyisivät mutta entä ekaluokkalainen, etkö mistään keksisi tätiä tms. joka voisi katsoa, vaikka naapurista vai miten asut? Jos olisin naapurisi, ottaisin ekaluokkalaisesi heti meille 🙂! Ja liikunnasta saa voimaa. Minäkin vesijuoksussa ravaan ja nyt löysin polkupyörän, jolla pääsee ihanasti vaikka minne, pienessä kaupungissa kun asun.

Harmi, eikö esim. seurakunnassasi ole perhekerhoja, jossa voisit tutustua vanhempiin ja sieltä ehkä sen hoitajankin löytäisit. Tai voisiko jostain MLL:sta saada edullisesti tai ilmaiseksi. Kukahan sinua osaisi neuvoa, voisitko kysyä vaikka sos toimistosta. Olen huono neuvomaan kun en ole tällaista apua tarvinnut. Joka tapauksessa toivon, että löydät avun, työpaikka helpottaa elämää kummasti ja muutkin huolet unohtuu ja lapsethan sopeutuvat nopeaan.

Samoin sinulle ja lapsillesi hyviä vointeja. Ihanaa kun lumi sulaa ja kesä tulee ja aurinko paistaa. Päivä kerrallaan minäkin porskuttelen, rankkaa tietty kun ei voi suunnitella elämää pitkässä juoksussa mutta jospa joskus voisi. Voimia ja jaksuhaleja ja hyviä ratkaisuja sinulle Kengu ja kaikille muille täällä 🙂🙂👍

Käyttäjä Nymphalis Antiopa kirjoittanut 03.05.2012 klo 09:09

Hei kaikki täällä. Olen kyllä lukenut viestinne mutta ei ole voimaa kirjoittaa mitään ja pää on jos mahdollista vielä tyhjempi kuin yleensä ☹️
toisaalta sitten saan voiman puuskia ja raadan itseni pihatöissä ihan piippuun ja sitten pari päivää menee potiessa sängyn pohjalla sekä fyysistä että henkistä kipua. Taidan olla aika omituinen kun kai ihmiset yleensä saa fyysisestä tekemisestä ja ns. terveestä väsymyksestä hyvän olon, minulla se menee toisinpäin.
Terkkuja vaan, kiva lukea viestejänne.

Käyttäjä kengu kirjoittanut 06.05.2012 klo 08:34

Hei kaikille!
Voi harmi jos fyysinen rehkiminen saa sinut noin reagoimaan nymphalis antiopa ☹️ Kiva että sentään jaksat lueskella meitä ja kirjoittelet miten jaksat.Toivottavasti sinäkin löytäisit itsellesi sen mikä auttaa vaikeemman yli.Kovasti sinulle jaksuja.
Ero kesä_2006 niin tuosta minun avustani ei ainakaan sos.toimiston puolesta ole tulossa minkäänlaista.Ei nyt ei aiemmin eikä tulevaisuudessa. Työstä ei ole kuulunut mitään,että taisi olla vaan omia haaveiluita jne. Olenhan minä silti avoimena haeskellut pitkin ja poikin ns tukiverkostoo sekä tilapäisapuja meille.Ei minua niin vaan lannisteta ja vaikka välillä tuntuukin tosi vaikeelta ja pahalta mennään eteenpäin.Minullahan tosiaan pitää toi kuntosali pystyssä.Se on ehkä saanut ja hieman ylivaltaa,mutta toisaalta kaikki menee mun hyvinvointiin.ei siis mitenkään turhaa.Ennakoin tulevaakin ja tulevaa "sodan" käyntiä.Nytkin on selkeesti tiettyjä asioita ilmaantunut lasten käytökseen erään henkilön taholta pelkällä soitolla.Tästä on kirjattu päiväkodisakin huomiot. Olen kuin naaras leijona,joka suojelee lapsiaan.Heidän eteensä teen kaikkeni ja ehkä vähän sen yli 🙂
Kaikille mukavia kevät päivä ja keshän se sieltä jo kohta kolkuttaa 😀

Käyttäjä ero_kesäk_2006 kirjoittanut 24.05.2012 klo 18:38

Hei Kengu ja kaikki täällä pitkästä aikaa 🙂! Tässä elämä mennä jollottaa omalla painollaan ja päivät ja viikot vaihtuu. Mitään uutta ei minullekaan ole tapahtunut. Kuten kengulla on kuntosali niin minulla uimahalli taitaa olla se päivän kohokohta, tosin en ihan joka päivä siellä käy mutta 3 krt/vk. Olen huomannut tuon kunnon ylläpidon huippuhyvänä psyyken ylläpitäjänä myös, käsi kädessä kulkevat ja uinnista (vesijuoksusta) en luovu. Mietin kengu voisitko ehkä päästä jonkin sortin lomalle, kuntoutukseen tms, saisitko lapsiasi hoitoon, tarvitsisit ja olisit ansainnut breikin, totta tosiaan. Itsekin sellaisia katselin tänään Kelan sivuilta ja kun tuo työn saantikin on kortilla pitkän sairausloman jälkeen niin sellaisesta voisi potkua saada arkeen. Toivottavasti eksäsi antaa teidän olla rauhassa, onhan sitä kestämistä sinulla ilman häntäkin. Kuten on minulla tai ei varsinaisesti kestämistä kun tuo työasia tökkii ja talous, onhan sitä siinäkin. Voimia, vointeja ja jaksuhaleja täältä, tulee harvemmin käytyä enää täällä. Mitähän volvomiehellekin kuuluu kun katosi kokonaan? Kevättä/kesän alkua kaikille 🙂🌻🙂☺️❤️

Käyttäjä kengu kirjoittanut 30.05.2012 klo 06:00

Surettaa hirveesti.Seurustelu suhteeni tuli päätökseen.Toisella ei ollut enää viime aikoina mulle aikaa.Tästä hänelle mainitsin niin hän jätti.
Olin erittäin vähään tyytyväinen mutta jos mulle ei puhutu nätisti tai oltiin muten töykee puhelimessa niin en vaan enää voinut olla hiljaa.
Nyt kun olisin oikeesti tarvinnut toista aikuista rinnalleni tukemaan ja turvaan minua ja lapsia 😭

Käyttäjä ero_kesäk_2006 kirjoittanut 01.06.2012 klo 18:29

Hei Kengulle ja kaikille täällä!
Voi Kengu, haluan lohduttaa sinua isolla halilla 😍. Harmittaa kovasti minuakin. En itse ole uskaltanut ihastuakaan kun tuntuu että koko homma vaatii hirveästi energiaa enkä tiedä onko minulla sitä. Onko suhde nyt ohi vai elätteletkö jotain? Voitko soittaa hänelle ja kertoa tuntemuksistasi. Onneksi sinulla on ne ihanat lapsesi jotka ovat ja pysyvät aina eivätkä mene minnekään vaikka elämä kolhisi kuinka😭! Elämä ottaa, elämä antaa, osais vain vetää aina oikeasta narusta. Jaksuhaleja Kengulle ja kaikille 🙂👍🙂🌻☺️❤️

Käyttäjä kengu kirjoittanut 07.06.2012 klo 14:48

Kyllähän se oli siinä. Ei toinen ymmärtänyt,että parisuhteessa tarvitaan sitä yhteistä aikaa. Tunne kun soitin taannoin hänelle oli että ymmärsimme toisiamme yhtä paljon kuin japania puhuva ja venäjää puhuva.
No elämä jatkuu pikku hiljaa eteenpäin.
Surulliseks tekee se eniten ,kun luulin toisen oikeesti minusta välittävän. Kaikki muu oli toiselle tärkeämpää kuin minä.
päästin itseni liian pitkälle tämän tilanteen kanssa.Entistä varovaisemmaksi tulin kyllä jo itseni muta ennen kaikkea lasten takia.
Onneksi minulla on tuo liikunta mikä pitää kasassa.
Omanapainen poistuu ja toivottaa kaikille mukavaa kesää.