https://www.tukinet.net/liveryhma/liveryhma_ajat.tmpl

Ootte varmaan huomanut tuon liveryhmän joka alkaa maanantaina. (miten purkaa vihaa ja aggressioita rakentavasti). Pitääköhän sinne ilmoittautua jos haluaa mukaan, en tiedä.

ero_kesäk_2006 kirjoitti 7.1.2012 18:34

https://www.tukinet.net/liveryhma/liveryhma_ajat.tmpl

Ootte varmaan huomanut tuon liveryhmän joka alkaa maanantaina. (miten purkaa vihaa ja aggressioita rakentavasti). Pitääköhän sinne ilmoittautua jos haluaa mukaan, en tiedä.

Hei ero_kesäk_2006!

Tänään on tosiaankin liveryhmä klo 18.00 - 20.00 ja teemana "Miten purkaa vihaa ja aggressiota rakentavasti?" Ryhmään ei tarvitse ilmoittautua etukäteen. Keskustelijoita mahtuu ohjaajien lisäksi kanavalle maksimissaan 12.

Tukinetin liveryhmissä noudatetaan samoja pelisääntöjä mitä Tukinetin muissakin avoimissa ryhmissä. Jokainen kirjoitusoikeuden saanut on hyväksynyt nämä säännöt.

Hienoa ero_kesäk_2006 liikunta tuo monia positiivisiä vaikutuksiä elämään.Fyysisesti sekä henkisesti jatka samaan malliin🙂 Toivottavasti saat mieluisia työtehtäviä sekä koulutus sujuisi hyvin.
Niin olen tietyllä tavalla henkisesti katkeamispisteessä,mutta onneksi on kuitenkin positiivisä asioita jotka estää lopullisen murtumisen.Talous on aivan kaaottinen tilanne ja kun en tiedä mihin ottaa yhteyttä noissa ex:n pystyyn jättämien laskujen suhteen.Taas karhukirje mulle 😞.
Se että minä saan kokea että minusta välitetään ja rakastetaan on aivan uskomattoman hienoa.Tällä ei makseta vuokraa eikä makseta laskuja,mutta se auttaa kestämään vaikeudet huomattavasti helpommin.Kuitenkin olen saanut itseäni henkisesti vahvemmakis.Olen itseni kanssa sinut ja en tarvitse muiden hyväksyntää ja osaan seistä omilla jaloillani.Nykyinen tilanteeni on ponusta elämään.Nautin joka hetkestä täysillä.Liian monta vuotta heitetty hukkaan ja turhan takia.Kallista joudun virheestäni maksaan,mutta olen oppinut myös jotain.Ostin alennuksesta Tommy Hellstenin kirjoja ja näissä on mulle tärkeitä juttuja jotka on aukaissut mun silmäni näkemään asiat oikeassa perspektiivissä.
Mitäs Volvomiehelle kuuluu?Toivottavasti vuosi on alkanut hyvissä merkeissä.
Nymphikselle myös hyvää ja jakssamisa kovasti 🙂

Hei kengu 🙂!
Kiva kuulla hyvistä uutisistasi, olen tosi iloinen puolestasi 🙂!
Elämä on hyviä asioita ja huonoja asioita ja kaikkea pitää jaksaa ja sietää, mutta onneksi myös iloisia, hyviä asioita tulee vastaan ja ne kantavat pitkälle 🙂!
Minullakin on jatkuvasti niukkaa taloudellisesti, kädestä suuhun eletään, mutta nautin
paljon tyttäreni koulumenestyksestä ja siitä että hänestä on kasvanut fiksu tyttö, jo siitä saan hurjasti voimaa. Oman itsen aika tulee sitten kun on tullakseen. Mihin minulla olisi kiire? Tietysti toivoisin että kohtalo kävelisi vastaan ja veisi mennessään onnelliseen elämään mutta taitaa olla ajatuksena erittäin epärealistinen joten mennään näillä.....
Kaikkea hyvää myös volvomiehelle, nymphikselle ja kaikille muillekin täällä. Elämä ottaa ja elämä antaa, niin se on tytöt ja pojat 🙂👍

Mitäs volvomiehelle kuuluu?Entäpä ero_kesäk_2006 ja nymphis?
Täällä painiskellaan taloudellisen heikon tilanteen parissa ja apuja ei ole tulossa.Yksinhuoltajan on selvittävä kelan tukien varassa ☹️ Tää epäreiluus on niin karmivaa mun kohdallani ettei tosikaan.Sain eräältä henkilöltä linkin jos sieltä saisin vinkkejä ex :n laskujen suhteen.Menin sit maksamaan toisen laskun,ettei omat luottotiedot menis.Iso vaje nyt sit taloudessa mitä ei saa kurottua millään säästöillä kiinni.Kaikki turhat oon jo karsinut sekä auton käytön rajoittanut minimiin.Multa lähtee tuo 4h oma aikakin tässä keväästä lähtien.Todellisuudessa olen yksin lasten kanssa.Onhan tuo seurustelu kumppani kuvioissa mukana.Tekee vaan pitkää päivää ja nähdään satunnaisesti ja hetkellisesti.Kaipaisin enemmän yhdessä oloa.Lapsetkin jo kaipaavat häntä.Oma isä on jäänyt taka-alalle ja enää he eivät puhu puhelimessa joka kerta toisen soittaessa.Mistä luulin saavani tukea ja apuja osoittauituikin sananhelinäksi.Todellisuudessa mua vaan pallotellaan ja mitään ei tapahdu.Ääh elämä on.Onneksi poika ens viikolla 5v on niin rauhallinen ja taasaantunut että jotain hyvääkin löytyy.Treenaukseni tuottaa tulosta ja tästä en luovu.Jollain konstilla on pystyttävä jatkaan täysillä.Kisoihin menoa voin siirtää mutten tavoitteitani.OOn niin katkera ja vihainen stressiä ihan liikaa ☹️Tälläistä tänään.Kertoilkaahan kuulumisia.

Hei Kengu! Kiva kuulla kuulumisiasi. Sellaista se on minunkin kohdallani, olen kai joskus kertonut eksän takausvastuista ja ne eivät ole pieniä summia mutta kituutettava on jotenkuten. Yritänkin etsiä valonpilkahduksia muista asioista kuten olen iloinen terveydestäni leikkauksen onnistuttua sekä tulevasta koulutushaastattelusta ensi viikolla jonne olen hakenut, ois tekemistä eikä tarttis ajatella mitään 8 kk:een, ei ainakaan murehtia pahemmin tulevia kun työtilaisuuksiakaan ei ole tarjolla. Mulla on vielä kaksi vuotta näitä velkajuttuja joten sitten vasta alkaa olla ehkä mahdollisuus esim. ostaa itselle jotain esim. uusia vaatteita, mut onneksi on kirpparit.
Minäkin olen kaivannut esim. volvomiestä, mihin lie kadonnut vai liekö työn raskaan uuvuttama😑❓
Onneksi päivät pitenee, flunssa paranee pikkuhiljaa (pari päivää kuumetta) ja se koulutuspaikka ratkee ensi tai seuraavalla viikolla 2.2. jälkeen, pidä peukkuja🙂👍!
Jaksellaan . Onneksi meillä on nämä ihanat lapsemme, minulla tosin vain yksi, mutta niin suloinen, sanoi minulle kun lepäsin flunssassa että "Pitäiskö sinun mennä sairaalaan?" 🙂👍☺️❤️🌻🙂🌻

Hei.
Täällä ollaan vaikka on niin alakulo ettei jaksa kirjoittaa mitään. Olen painiskellut viime päivät yksinäisyyteen liittyvien tuntemuksien kanssa. Toisaalta nautin olla yksin, yleensä nautin siitä. Saan tehdä mitä haluan ja silloin kun haluan. Mutta sitten on se yksinäisyys mikä tulee kun olisi tarve puhua jollekin. Kun olisi joku joka hyväksyisi minut. Ja sitten jos on niin työnnän luotani ja kaipaan yksinäisyyttä. Melkoisen sekoa touhua mutta en osaa selittää.
Talvi on musertaa nyt minut. Jatkuu ja jatkuu, vaikka pakotin itseni optimismiin ja ajattelin että ihan kohta ollaan maaliskuussa ja siitä se kevät alkaa. Mutta totuus on että on vielä monta viikkoa kun kevätaurinko alkaa lämmittää. Vaikka kuinka uskottelisi itselleen että kohta se tulee. Aika menee peiton alla petissäkin mutta ahdistavat ja tuskaiset ajatukset seurana.

Hei Nymphis ja kaikki täällä ! Kyllä tämä vuodenaika kieltämättä on aika rankkaa aikaa. Väliin kaikki maistuu ja välillä taas ei. En saanut haluamaani koulutuspaikkaa joten taas kaikki nollautui. Kun oikein uskoo että aurinko pian alkaisi paistaa myös risukasaan niin sitten huomaatkin ettei niin käynytkään. Arjesta vaan pitää yrittää etsiä valonpilkahduksia ja yrittää löytää paikkansa tässä elämän sykkeessä, irtiottokin tekisi terää vaikka pienen matkan merkeissä. Joskus tuntuu, että olemassaolo on pelkkää toisten asioiden hoitamista ja jos itselle jotain kivaa haluaisi, muut menevät aina edelle. Mutta Nymphis ja me muut täällä, eiköhän näistä arjen murheista selvitä, sillä suomalaisella sisulla jos ei muulla, eikö 😉, jos tänään tuntuu harmaalta ja kurjalta, niin kukatietää josko meidän varalle olisi jotain parempaa huomenna, ensi viikolla, ensi kuussa... nobody knows, näin uskokaamme 🙂🌻

Heissan kaikki! Nymphis kyllä se siittä usko pois.Harjoittelet ottamaan ihmistä lähelle,että uskallat puhua.Niin ja oletkos kokeillut kirjoittamista?Kirjoitat tuntemuksia päivittäin päiväkirjan pitäminen auttaa.Näet sitten vuoden pääsä mitkä on ollut aatokset.Eteenpäin vaikka sitten hitaasti 🙂
Harmi ero_kesä_2006 ettet päässyt hakemaasi koulutukseen.Sitten uutta suunnitelmaa kehiin vaan🙂 Positiivistä ajattelua kehiin ja hyödynnät tämänkin iloksi.
Täällä koulutuksessa tökkii pahasti ja alkaa olla v-mäistä mun olo siellä.Silti aioin suoriutua mahdollisimman hyvin.Kehonrakennus tuottaa tuloksia ja kovat on tavoitteet 🙂Omaa aikaa ei järjesty ja se vaikuttaa kyllä.Silti yritän löytää joka päivästä niitä ilon aiheita.Välillä synkkyys iskee,mutta onneksi aina on uusi päivä edessä.
Kohti kevättä onneksi mennään 😀

Hei Kengu, Nymphis ym. täällä 🙂!
Niin se vaan elämä koettelee meitä kaikkia. Minunkin kohdallani ensin ero, sitten työttömyys ja vielä operaatio josta johtuva pitkä sairausloma. Nyt sitten työnhaku ja koulutuspaikan haku vielä tökkii. Siinä sivussa olen huomannut että ystävätkin ovat melkein kadonneet, vaikka olen just se sama ihminen kuin ennen näitä tapahtuneita asioita. Ystävänpäivänä vielä viestejä tuli mutta tapaamisia ei juuri kukaan ehdottele. Enpä ota asioista pulttia. Kun saan asiani kuntoon niin muistan sitten nämä "entiset hyvät ystäväni", jotka eivät ottaneet yhteyttä... Kai elämä on monilla niin complicated ettei toista samanlaista ystävää enää mahdu kuvioihin, do not know??? Onneksi vastoinkäymiset vahvistavat ja mikään ei juuri melkein horjuta (hoono soomi). Voimia teille, rakkaat ystävät täällä, tuetaan toisiamme. Iso hali täältä 😍

Kirjoitan nyt tänne kun on niin kurja olo. Kävin siis lääkärissä ja jäi taas sama tuttu paniikki siitä että en osannut puhua oikeita asioita ja lörpöttelin hermostuksissani liikaa. Minulle jää aina tunne että ahdistaa kun joku näkee sisääni, en mene enää ikinä lääkärille jos ei ole aivan pakko. koko aamun oli vatsa pelosta sekaisin ja nyt on paniikki kun mietin mitä se ajatteli 🤕

Jäin miettimään onko paniikki jonkunlaista itsevihaa?
Liian paljon efektejä - kielteisen sävyisiä - yhtäaikaa?

Hei vaan! Oli oikeastaan pakko ottaa kantaa tähän paniikki-aiheeseen. En ole alan asiantuntija mutta minulla paniikkioireet laukaisi pitkään kestänyt ahdistus ja paha olo suhteessa. Eräänä keväänä vaan aloin panikoimaan yhtäkkiä. Ajattelen siis että tämä ahdistus olisi ollut sen aiheuttajana. Kun sain sitten purettua ahdistusta itkemällä terapiassa niin paniikkioireetkin katosivat kokonaan eikä ole palanneet. Itsellä oireet saattoivat tulla myös ilosta, ei vaan ikävistä asioista. Jaksellaan 🙂🙂🌻

Niin en osaa oikea oppisesti neuvoa tuohon paniikkiin.Jollain tavalla tarvis saada itsestään kaikki ulos,vaikka vaikeelta tuntuisi.Sen jälkeen helpottais varmasti olotila.
Kovasti Nympis sulle jaksuja ja yritä käydä vaan purkamassa itseäsi.Kaikkea hyvää sinulle.
Ero_kesäk_2006 miten sinä olet jaksellut?
Täällä pakerretaan näyttötyön parissa ja tuskaista sen osalta ollut.Väsynyt olen ja sen olen muutamalla uskalatanut myöntää ääneen.Toisaalta se näkyy minusta ☹️ Silti elämässä on hyviä asioita ja niitä voima varoja joiden avulla jaksaa....
Kevättä kohti mennään🙂

Hei kengu ym. 🙂
Pitkästä aikaa. Olin välillä eroryhmässä useiden viikkojen ajan ja siellä tätä eroasiaani käsittelin myös kuten täälläkin. Myös tästä vihasta puhuimme. Laitan otteen tännekin:
- - - - - - - - -
Mikä auttaa kriisissä selviytymisessä/vihan ja suuttumuksen purkaminen
- vastuu itsellä, psykologinen irtipäästäminen tärkeää
- Teoriassa, (ei siis aina käytännössä), viha-vaihetta seuraa usein kaupankäynnin vaihe ("jos olisin tehnyt niin, niin nyt asiat olisivat näin, jos en olisi toiminut noin, niin nyt asiat eivät olisi näin jne"), sitten suru-vaihe, sitten masennus, ja vasta sitten vähitellen ihminen saa etäisyyttä tapahtuneeseen siinä määriin, että voi alkaa opettelemaan asian hyväksymistä.
- Samankaltaiset tapahtumat voivat nostaa omia vanhojakin tunteita ja ajatuksia paljon myöhemmässäkin elämänvaiheessa esiin.
Voimavarat/ voimaantuminen
- eron hyväksymisen jälkeen on hyvä aika lähteä suunnittelemaan omaa elämää eteenpäin, tulevaisuutta voi vähitellen alkaa miettimään - Jo kävely luonnossa, koiran kanssa tai ilman, laskee verenpainetta ja nostaa flunssan vasta-aineita, vähentää stressiä
- - - - - -
Paljon muitakin aiheita käsiteltiin, mutta tässä pääpiirteet viha-aiheesta. En kyllä ehtinyt jokaiselle istunnolle mutta kävin katsomassa käydyt keskustelut jälkikäteen.

Nyt oma tilanteeni on oikeastaan sellainen että en tunne vihaa enää, päätin itse, että en anna sen syödä voimia, niitä kun tarvii muuhunkin.
Vaikka tilanteeni on stabiili, leikkauksen jälkeen vielä kotona, kun työtä ei löydy (tosin jotain kiikarissa mutta ei varmaa mitään). Paremmin arjenkin sietää kun aurinko paistaa ja kevät lähestyy. Yritän etsiä arjen pienistä asioista iloa elämään vaikka se ei aina helppoa olekaan. Pian ois työpaikka löydyttävä, kesän yli ei voimat enää riitä odottaa eikä itsetuntokaan. Kun on aina ollut jossain (vaikkakin pätkätyössä) niin ei kotona jaksaisi millään olla. Mietin, miten ystävät reagoivat toimettomuuteeni, tietyt ihmiset pysyvät mutta vähän uudemmat ystävät eivät oikein ymmärrä pitkää työttömyyttäni ja kaiketi työttömän elämäkin pyörii samojen asioiden ympärille kun virikkeet eivät tahdo riittää, ei sitten millään. Lapset ovat se suurin voimavara, jonka avulla jaksaa ja pysyy mukana viikonpäivissä ja kuukausissa, yksin kai sitä sekoaisi tai sitten pitäisi muuttaa niin kauas kun pippuri kasvaa. Aurinkoa kevääseen, ystävät

😎