Heippa Kengu
Jos suinkin jaksat niin käy vaan salilla sillä saat sieltäkin virtaa.
Mutta toisaalta kannattaa elää tilanteen mukaan.
Minä nyt esim lopetin metsätyöt tältä vuodelta tein sunnuntaina pihatöitä
ja ensi sunnuntaina teen loput rästityöt ja nyt paneudun joulumyyntiin ja illat
olen perheen parissa kotona ja uunia lämmitän.
Muutossa kannattaa kysyä esim ammattikoululta kuljetuspuolelta
eivätkä veloita muuta kuin kilometri korvauksen ja tekevät kaikkea.
Joo ei toivoa menetetä vaan meitä on niin miehiä kuin naisia suomessa
vapaana ja jokaiselle löytyy sopivia puolisoehdokkaita.
On vaan että miten kohtaisivat.
Muistutan myös että naisenkin kannattaa tehdä aloite ja rohkeasti vaan tutustumaan.
Kun minä olen löytänyt itselle puolison niin sinäkin varmasti löydät.
Kaunista syksyä sinulle

Heippa ero_kesäk_2006
Tuli sinun puolesta todella onnellinen olo kun luin toiselta palstalta
että olet onnellinen kun selkä leikkaus on mennyt hyvin ja toipuminen.
sinullekkin sanon että kyllä meitä suomessa niin miehiä kuin naisia on
vapaana on vaan että miten kohtaavat.
Kuin myös sanon sinulle että ehdottomasti naisen kannatta myös tehdä aloite
Mutta kannattaa varautua että saa rukkaset.
Niin olen minäkin saanut ja myös antanut sellaista se elämä on.
siinä ollaan kyllä erimieltä että ei se etsimällä löydy.
Itse olen eukon etsimällä löytänyt ( huvittaa kun sillon vuonna 93 läksin kauppahommiin
ja kiertelin ympäri suomea niin minä kirjoitin oman nimeni ja osoitteen postikorttiin
ja kun tuli kiinnostava asiakas ja jos vähänkin juttu luisti niin minä kysyin suoraan
että oletko vapaa ja jos sanoi niin sanoin että olisin sinusta kiinnostunut ja onnoin
sen postikortin jossa oli nimi ja osoite sitten kummasti kirjoiteltiin )
sitten kun tulevan eukon kanssa tavattiin joensuun anttilassa kahviossa juteltiin
hetken ja mentiin joen rannalle nurmikolle istumaan ja juttelemaan niin
minä melkein heti laitoin tulevan eukon syliin oman pääni ja sanoin että kerroppas
itsestäsi ja elämän suunnitelmista jne ja loppu onkin sitten historijaa.
Mutta sekin on hassua kun minä olen käynnyt ennustajalla 80 luvulta lähtien niin
ennustaja sanoi että menet tulevaa puolisoasi tapamaan ja niin siinä kävi.
Eli kun minä olen puolison löytänyt niin sinäkin löydät.
Kaunista syksyä sinulle

Hei ero_kesäk_2009 ja kengu.Kiitos terkuista.
Olen ollut niin väsynyt etten ole jaksnaut kirjoittaa mitään. Tuntuu että pää on ihan tyhjä kaikesta mitä voisi järkevästi kirjoittaa. Olen tässä pohtinut omaa kynnysmaton rooliani kun mitta täyttyi tuossa eräänä päivänä. Hyväksikäytetty joka suostuu olemaan se. No, nyt tyssäsi.
Lasteni kohdalla en koskaan varmaan opi sanomaan ei tai kieltäytymään mutta vieraat ihmiset on saaneet minut oppimaan sanan ei. Toivon kovasti että myös jatkossa tuo sana muistuu mieleen kun joku yrittää juoksuttaa.
Muita omaisia minulla kun ei ole kuin lapseni joten sukulaiset ei enää hyppyytä kun olen sanonut itseni irti sukulaisuudesta. Nekin on aina pitäneet minua ennen itsestään selvyytenä, nyt minun ei enää tarvitse. Kun huomaa että on itsestään selvyys ihmisille niin se saa todella pahan mielen. Ja lapsille olen se joka on olemassa kun tarvitaan mutta ei silloin kun itse tarvitsisin. No, toinen poikani on ollut kuuntelijana ja "seinänä" joka heijastaa takaisin sen mitä sanon ja saa jollain lailla järkeä ja realistisuutta ajatuksiini ja siten auttaa. Ja käytännön apua on antanut joten en voi sanoa ettei olisi auttanut. Tuntuu vaan ettei toinen välitä kunhan olen silloin kun minua tarvii.
En edes halua liikaa kaataa heidän niskaansa omia murheitani, joten puhelen seinille.

Nymphalis hienoa 🙂 tuntuu varmasti hyvältä osata sanoa ei.Kyllä sitä itsestään kannattaa välittää ja oppia sanomaan ei.Välillä se on vaikeeta,mutta ...
Volvomies aivan ihana story teidän suhteen alullanne.
Ero_kesäk_2006 kiitos taas ihanasta kirjoituksestas.Mukavia syyspäiviä sinulle ja paljon,paljon iloa.Kyllä se sinunkin kohdalles osuu aivan varmasti.
Niin onhan tuo etten ihan sanattomaksi jää ja osaan tehä aloitteen.Nyt vaan on ollut sillai,ettei ole nähnyt toista sukupuolta sillai,että vois päästä jutulle.Nettiä en ole enää alku kesän jälkeen käyttänyt.Sain niin epämielyttäviä viestejä et lopetin moisen.Kaikkia häriisi lasten lukumäärä.Sekä olisin siihen yhteen vaan kelvannut.
Hieman on aikatalujärjestelyissä ongelmaa.Sali treenit tämän takia tökkii.Kipeitäkin nuo ovat ja sekin sit saa pakan ihan sekaisin.Tänään multa tuolla työmaalla kysyttiinkin,etteikö ole tukiverkostoo mulla.Eilen kesken päivän lähin pois ku soittivat päiväkodista.Väärähälytys,mutta käytin lekurissa kuitenkin.Tämä asia keskusteltiin sit tänään päikyn henkilökunnan kanssa.Univajetta on kertynyt roppakaupalla.Raskasta vielä tuo työharjoittelu...No nuorimmaisella antibiootti korvatulehdukseen ja jospa sekin tässä oppis nukkumaan kunnolla.Työharjoittelussa saan olla ns omissa oloissani työskennellä.Ehkä enemmän juttuseuraa työnlomassa kaipais.Iltapäivät/illat menee kotitöissä täysin.tuntuu ettei aika riitä kaikkeen.Varsinkin nyt kun on tuo muutto ens viikolla.
Kaikille mukavia syksyisiä päivä tasapuolisesti.

Heippa Kengu

Joo ei kannata luovuttaa eikä pidäkkään luovuttaa
vaikka tulee epämiellyttäviä viestejä.
Kyllä se oikea viellä löytyy.
se on kurjaa kun siellä on kaikenlaisia pässinpäitä pilaamassa ihan
hyvää ideaa eli että yksinäiset kohtaisi toisensa mutta ne pässinpäät vaan pitää kiertää.
Se on kyllä todella tärkeätä että ihmisellä on tukiverkko ja siitä olen kyllä
kanssa sinulle muistuttanut monesti ihan alusta lähtien.
Ihmisellä pitäisi olla ystäviä, kavereita, tukihenkilö, ammattiauttajia jne
aina elämän tilanteen mukaan.
Eikä ihminen saisi ikinä jäädä ongelmien kanssa yksin vaan kun tietää
että on joku joka auttaa ja on tukena niin sitä jaksaa ja elämä jatkuu helpompana.
Niin on itsellänikin vähän kiireitä töissä ja jouluun asti kestää mutta sitten taas
helpottaa.
mulla nyt on tosin monta ammattia ja voin sanoa että ikinä en saa töitä valmiiksi
mutta siinäpä on haastetta.
Sekin on hassua että en ole käynyt ees mitään koulua en oikein edes peruskoulua.
Mut ehdottomasti kannattaa koulua käydä.
Kaunista syksyä sinulle

Volvomies, hienoa kun ihmisellä on ystäviä mutta kaikilla vaan ei ole ja niitä ei saa ja on oppinut näpeille saatuaan että helpompi on olla yksin. Ammattiauttajat ei oikeasti välitä eikä ole paikalla kun se hätä tulee. Tuntuu aika pahalta kun kaikilla on ystäviä mutta itsellä ei. Mielestäni ystävät ovat yliarvostettu asia elämässä.

"Yliarvostettu asia"... jäin miettimään että jos itsekin arvostan vain itsen ulkopuolella olevaa jotenkin 'yli' - olenko samassa huomaamattani arvostamassa itseni sisälläolevaa ja olevia juttuja jotenkin 'ali'?

Uskon NA, että sinussa on sisälläsi aikamoinen potentiaali monenlaista johon et vaan ole jotenkin huomannaut havaita! Satsataan sisäänpäin olemassaoleviin huomioihin, oisiko siitä valoa pimeneviin iltoihin?-))

Marion Rosenilla on aika mielenkiintoinen ajatelma, jota olen pohtinut aika ajoin vuoskymmenen aikana.

"Se minkä pidät sisälläsi, tulee tuhoamaan sinut, mutta se minkä päästät sisästäsi ulos, tulee pelastamaan sinut."

..enkä ajattele tässä syömisiä etc.muita fyysisiä tuotteita vaan nimenomaan tunne-elämän lukkiutumia. Tai niitä aarteita, mitkä ovat meissä sisännrakentuneina - tavalla tai toisella elämän aikana sisäänrakentuneita - ?

Mitä ajattelet sinä näistä NA?

Myös sinulle Kengu hyviä syyspäiviä ja koko perheellesi.
Valoa.
🙂

Hei erakoksiko.

En tiedä mitä sanoisin. En vain pysty purkamaan patoutunutta vihaani mitenkään eikä ole ketään jota kiinnostaisi auttaa tuossa.
En saa sitä ulos vaan sisälläni on valtava möykky sitä.

No, sori, ei ollut tarkoitus sotkea muiden ketjua omilla höpötyksilläni. Toivotaan ettei tämäkin loppunut siihen kun kirjoitin. En vaan kestä sitä että kukaan ei halua olla ystäväni tai että kuitenkin petyn. enkä sitä että kaikki puhuu ystävyyden ihmeitä tekevästä vaikutuksesta enkä saa koskaan kokea sitä.
Jatkakaa ihmeessä jutteluanne...

ei ei ei ei NA.
Ajattelen, etten ole ainoa, joka haluaa olla ystäväsi, näin matkankin takaa.
Minulla ei ole mitään sinua vastaan, toivoisinkin tutustuvani kun olen seurannut mietelmiäsi ja on selainen tunne, että joiltain osin tunnen sinua sisältäpäin - siis sen perusteella mitä olet kirjoittanut. täällä, omilla aloittamillasi viestiketjuilla ja tässäkin Kengun aloittamasssa.

Vihaa jos puidaan - koen että myös itselläni on sisällä aikamoinen lataus sitä.
Katsoin tänään dvd:n nimeltä Pahuus(Jan Guilloun elämän pohjalta tehty filmatisointi, osin fiktiivinen).
Argh miten paljon maailmassa on vääryyttä!

Kuinka sen (vihan tunteen) kanssa kestää?

Sanoisin, ettei mitenkään ellei sitä tavalla tai toisella saa purkaa johonkin.
Ikävä kyllä, meillä jotka oireilemme tavalla tai toisella mielenterveyden kautta, se usein suuntautuu vihana ja anakruutena itseä kohtaan.
Olemme tyytymättömiä kun tunnemme itsemme voimattomiksi sen kanssa eläessa.
Ympärillä tuntuu näkevän ajoittain(joskus koko ajan) vain itseen kohdistuvia vääryyksiä.

Paljon oisi oikaisemista itse kunkin ympäristön käyttäytymisessä, mutta paljonko sen ajatteleminen auttaa itseä?
Itseä auttaa enemmän se mitä itse voi tehdä elinolojensa parantamiseksi.

Ja se onkin älyttömän vaikealta tuntuvaa, enimmäkseen.

Elämme kuin itse itse ruokkien ikäviä tilanteita?
Kuinka saada katkeamaan se ympäristörasismi(voimakas ilmaus) ellei itse rohkene nousta takajaloilelen?

Mutta kun usein olemme voimattomia ja liian kilttejä(kin kai?)
saadaksemme rotia omaan itseemme kohdistuviin nurjiin asenteisiin.

Matka sellaisiksi joillaisia olemme nyt, on ollut koko elämän pituinen.
Matkaan on vaikuttaneet niin monet asiat seikat tilanteet ja tapaukset.
Miksi siis syyllistäisimme itseämme yli äyräiden?

Viha saada järkevästi ulos?
Purkamalla se johonkin jota sää mäisikiä? aiheuttamtta luunmurtumia kenellekään?
Purkamalla vihaa paperille tai kivien viskomiseen rannassa veteen?
Tai konkreettisesti rikkomalla jotain mikä hajoaa sirpaleiksi?

Aggressio on tunne ja tunteita voi valjastaa päästämällä niitä ulos, vähitellen lisäten tai vähentäen sitä kautta ulostulevan vihan määrää?

Täytyy lisätä, ettei ole helppoa 'säädellä' vihan purkausta jos menee täysin siihen vihan tunteeseen sisään.
Vihalla on meissä oikeutuksensa,
tyhjästä se ei meihin synny.

On oikeus vihata, sille on oma aikansa.
Viisasta oisi jos sitä osaisi päästää sisältään rikkomatta itseään.
Viha on kuin tunteiden sulkua meissä, estää hyvän kokemisen.
Kuntoa kohentava lenkki voi olla yksi tapa päästää 'latausta' ulos, viha on voimaakin.

Heippa Nymphalis Antiopa
On ollut töissä niin kiirrettä että en ole edes kerennyt tänne palstalle
pahemmin kirjoittamaan mutta pienellä viiveellä aina vastaan ja nyt on
enimmät rästityöt tehty niin vähän helpottaa.
Mutta seuraavaksi mitä kirjoitan niin ei ole tarkoitus kehua eikä kenenkään
mieltä pahoittaa.
Ei ystävät / kaverit ole yliarvostettuja.
Kyllä ihmisillä pitäisi olla ystäviä / kavereita sillä se helpottaa elämää
ja jaksaa elämässä paremmin eteenpäin.
Itse minä olen hyvä elävä esimerkki siitä miten olen noussut niin vaikeista elämäntilanteista
pinnalle ( monesti itsekseni olen miettinyt miten olen selvinnyt enkä oikein itse
edes tiedä mutta niin vaan olen selvinnyt ) mutta minulla on ollut ja on niin mahtavia
ystäviä / kavereita että en todellakaan yksin olisi noussut enkä selvinnyt
Mutta se on niin tärkeätä ihmiselle että tietää että on joku joka auttaa, kuuntelee,
neuvoo, tukee jne
Nyt minulla elämässä menee liijjan hyvästi mutta nyt maksan siinä sivussa velkoja
ja nyt minä vuorostani autan huonossa tilanteessa olevija ihmisiä ja sitä työtä
minä teen hautaan asti.
Joo vaikka saadaan turpaan / näpeilleen elämässä niin ei me niihin lannistuta
se vaan menee silleen että kaikkien kanssa kemiat ei vaan kohtaa ja on minullakin
sellaisia ihmisiä jotka tahallaan vaikeutti minun elämää niin en anna ikinä
anteeksi eikä ole mahdollista sopia asioita.
Kyllä ystäviä löytyy mutta se on pahin virhe jos ihminen erakoituu ja jää yksin
neljän seinän sisälle.
Kannattaa liikkua kaikissa tapahtumissa ja missä ihmiset liikkuu niin aina jotain
tarttuu mukaan.
Kannattaa esim käydä kansalaisopistossa, 4h, seurakunnan tapahtumat jne
niin varmasti löytyy ystäviä.
Kaunista syksyä sinulle

Hei kaikille tasapuolisesti.Muutto suoritettuna ja aika väsymys päällänsä.Koulu loppu suoralla ja jatko ei olekkaan selvää.Määrärahat työkkäristä loppu.
Pienten lasten isä yrittää hankaloittaa tavallaan meitä ja tuntuu hullulta ku on kuitenkin pois kuvioista.Olen erittäin hankalassa tilanteessa ja viranomaisilta en saa apuja tähänkään.
Volvomies on oikeassa,että ystävät ovat tärkeitä.Kannattaa opetella avautuun.Vaikka sitten aluksi tänne.Täälläkin saa vertaistukea,nettiystävyyttä kyllä.
Jotain hyvväkin sentään tapahtunut ja se nyt tarkoittaa sit sitä ettei kaupungilla ollut tarjota tukimuotoa mulle.Nyt on vaan erään tahon apu kerran kk n 4h arki-iltana.Tämäkin vain kevääseen.
onko kenelläkään tietoa mieskaveri palvelusta?Siis siittä missä vapaaehtoiset puuhastelevat yh-äitien lasten kanssa.Täällä sostyöntekijät eivät tieneet laisinkaan moisesta.
Olette kaikki mielessäni,vaikka nyt en teitä erikseen mainitse.Jakselkaa kaikki oikein hyvin 🙂

Netissä pisti silmääni sellainen kuin 'Aviomiespalvelu' - tai taisi tosin olla maakuntalehdessä - mutta siis sellaista palvelua jossain päin maata on, siis konkr.käytännön apua oli listattu sen mainoksen yhteyteen. Joku - ilmeisesti naimisissa oleva mies pistänyt pystyyn oman toiminimen, jonka puitteissa tilausten mukaan pudottaa lumia katoilta, asentaa teknisiä laitteita jne. eli tarjoaa palveluitaan apua tarvitseville inhimilliseen hintaan. Tuo sana 'hinta' onkin se kynnyskysymys, itsenkin tehtävä kaikki itse kun ei ole mahdolista maksaa kenellekään avuista. Mutta siis, on ihmisiä, jotka ehkä osuustoimintasysteemillä pystyvät tarjoamaan apua kohtuuhintaan.

Hei kengu!
Paljon olet ehtinyt puuhastella. Ikävää että eksäsi on sinulle vaivaksi ja tuo koulujuttukin, harmittaa ihan. Vielä kun saisit lastenhoidon jotenkin järjestettyä (jos minä ja volvomies asuttais lähempänä niin tultais joskus jelppaamaan sinua ? vai mitä sanot volvomies?). Toivottavasti et loukkaannu vm, tuli vaan mieleen. Sinun taakkaasi todella mielelläni jostain päästä helpottaisin jos naapurissa asuisin mutta nyt ei mahdollista. Se just on hankalaa jos tulee monta huolta samanaikaisesti ja pitäisi niitä sitten priorisoida, lapset aina menee kaiken edelle. Oletko selvittänyt oppisopimuskoulutusmahdollisuutta? Tuleeko ollenkaan kysymykseen sinun kohdallasi? Tuli vaan mieleen.
Hei volvomies!
Tuossa jo nimesi mainitsin, toivon mukaan et loukkaantunut, heh 🙂?
Olen itse teinin äiti joka on paljon poissa joten olen paljon yksin. Kyllä kotiini silloin tällöin tenavia mahtuisi. Toipilasaika on pitkäveteistä vaikka pienimuotoisesti opiskelenkin sivutoimisesti, muutaman tunnin viikkossa, omaehtoista koulutusta mutta ei kovin rankkoja kustannuksia, raha aina ratkaisee näissäkin. Nyt tuli sairauslomaa vielä marraskuun loppuun saakka, toivon mukaan loppuu siihen. Kävelen pian ilman keppiä, sisällä tehnyt sitä jo kauan eikä kipulääkkeitä juurikaan tarvitse ottaa.
Hei myös sinulle, Nymphis ja muut kirjoittajat ja kaikkea hyvää teidän kaikkien syksyyn ja alkutalveen. Ajatelkaas kaikki, pian on lumi maassa, oottekos talvi-ihmisiä, minä en ☹️!
Jaksamista arkeen kaikille ja terveyttä, ei flunssia eikä muitakaan kremppoja 🙂!