meillä tilanne on päinvastainen, mies kärsii masennuksesta ja minä yritän keksiä keinoja suhteen kuntoon saamiseksi. nyt kysynkin sinulta vinkkejä, mitä sinä haluaisit puolisosi tekevän? miten masentunutta voisi auttaa?

Hei! Meidän perheessä minä olen se joka on sairastanut masennusta jo 4 vuotta välillä mennee paremmin ja välillä huonommin! Mies on hyvin ymmärtäväinen, koska hän kävi aikanaan saman läpi eli sairasti masennuksen, suhteemme toimii ihan hyvin kaikesta huolimatta! Nyt minulla on kohdallaan oleva lääkitys eli kolmannet masennuslääkkeet ja ne ovat tehonneet tosi hyvin!Pieni hellyyden osoitus silloin tällöin puoli toisin piristää meidän arkea ja kun ottaa toisen huomioon ja ymmärtää toista, vaikka olisi kuinka vaikeaa niin kyllä se siitä pikku-hiljaa alkaa sujua!🙂

Vaimoni on kärsinyt masennuksesta useamman vuoden, lääkkeitä on syöty viimeiset reilu puolitoista vuotta. Suurimpia ongelmia suhteelle on aiheuttanut harvoin tapahtuva holtiton alkoholinkäyttö, joka johti uskottomuuteen heti häidemme jälkeen. Ero oli todella lähellä, mutta päätin päästä asiasta yli, ja vaimokin lupasi ettei vastaavaa tapahtuisi enää koskaan Hän alkoi käydä terapiassa viikottain ja lopetti alkoholin käytön lähes kokonaan.

Äskettäin hän sitten taas kaikista lupauksistaan huolimatta veti kunnon perseet työkavereiden kanssa, mikä sekä pahensi hänen tilaansa ainakin väliaikaisesti että sai minut taas pelkäämään, etten voi luottaa häneen, sillä tiedän, että kännissä hänelle millään ei ole enää mitään väliä. Tämän episodin jälkeen hän päätti lopettaa alkoholinkäytön kokonaan, ruveta absolutistiksi. En vaan osaa uskoa, että sekään lupaus pitää enempää kuin muutaman kuukauden. Toivon tietysti toisin.

On vaikeaa tukea ihmistä, joka omien ongelmiensa takia on satuttanut minuakin niin pahasti ja tuntuu aina vaan mokaavan uudestaan ja uudestaan. Vaikeaa valaa uskoa tulevaan ja rohkaista, kun itselläkin on vaikeaa enää uskoa siihen, että kyllä niistä ongelmista jokus päästään yli. Vielä en kuitenkaan ole kokonaan toivoani menettänyt, eikä ole tarkoitus antaa periksi. Itse olen vaimoni valinnut, ja aion myös pitää hänestä kiinni.

Meille parasta parisuhteen hoitoa on ollut ne harvat lomat ja yhteiset viikonloput, kun hetkeksi voi unohtaa työstressit ja olla vaan rauhassa. Minua itseäni on auttanut jaksamaan se, että olen pitänyt kiinni harrastuksistani, ja muutaman kerran viikossa pääsen hikoilemaan pahat asiat pois mieleisten urheiluluajien parissa.

Meidän parisuhteessa minä olen se, joka on masentunut. Olen huomannut masennukseni vaikuttavan aika negatiivisesti suhteeseemme. Saatan kuvitella kaikkea vanhojen kokemusteni perusteella. Olen vannottanut itselleni, että enää minua ei huijata, enää en ole niin tyhmä. Pelkään ylikaiken petetyksi tulemista. En halua ajaa poikaystävääni pettämisen partaalle ja tiedänkin ettei hän sitä voi tehdä vaikka kaikki ei aina sujuisikaan. En halua että poikaystäväni on minun kanssa, koska tietää minun olevan näin heikko. En tiedä kuinka kestäisin enää välirikkoa. Edellisestä poikaystävästäkin selvisin todella hitaasti. Välillä olen pettynyt itseeni välillä poikaystävääni, enkä lopulta edes tiedä onko meillä edes mitään ongelmaa. Olen huomannut, että tuntemuksista on erittäin vaikea puhua. En haluiaisi suhteemme hajoavan ainakaan masennukseni takia. Mielummin selviäisin masennuksesta ja muutenkin kohottaisin elämänlaatuani. En oikeastaan tiedä mitä haluan ja miksi vai olenko vain läheisriippuvainen. Mielialat vaihtelevat aika tiheään tahtiin. Miten muilla, joilla suhteen toinen osapuoli masentunut?

Meidänkin parisuhteessa taidan minä olla masentunut vaikka aika usein kyllä sanon miehelleni, että hän se on masentunut.

Olen yrittänyt miettiä sitä, että mitä on olla masentunut. Mielialani kyllä vaihtelevat mutta eikö se ole normaalia? Joku aamu en viitsisi sängystä nousta pois. Pakkohan se sitten on nousta, kun penskat päällä hyppivät.
Toinen aamu mie sitten nousen jo kello 4 ja leivon sämpylätkin ennen muun perheen heräämistä. Voisinko ollakin kaksisuuntainen? Normaali en kuitenkaan taida olla.

Ei minulla nykyisin ole mitenkään selvää tunnetta, että nyt olen masentunut. Muutama vuosi sitten olin selvästi joka hetki aivan sippi enkä mitään olisi jaksanut. Silloinkin oli vaan pakko jaksaa. Nyt, kun on anoppi, appi, mieheni ja muu suku tukena, ei ole pakko jaksaa, niin en näköjään sitten viitsikään aina jaksaa.

Ajattelen hieman samoin, kuin sie varjo3, että olenkin vaan läheisriippuvainen.
En uskallakaan parantua, että mua ei vaan jätettäisi yksin. En pelkää avioeroa mutta ehkä sitä pelkään, että hieman urheiluhullu mieheni jättää minut useammin yksin, jos huomaa, että pärjään ihan hyvin. Varmuuden vuoksi jään hyvän olon jakson jälkeen sänkyyn makaamaan.

Otsikkoon vastaan, että myös meidän parisuhteemme hoitoa ovat yhteiset hetket. Ei välttämättä kovin pitkiä ole, mutta joka ilta ainakin tunnin verran, kun lapset on saatu nukkuu. Viikonloppujakin saamme silloin tällöin olla kahdestaan.
Ehkä sitten mieheni urheiluharrastukset ovat hänet pelastaneet. Vaikka toivoisin kyllä, että rakkaus on meidän avioliittomme pelastus vaan taitaa se olla jääkiekko.

Moi
Meillä tilanne on se, että mieheni sairastaa 2-suuntaista mielialahäiriötä eli on säännöllisin väliajoin maaninen ja välillä masentunutkin. Minulle asia on tietenkin ollut raskas. Jossain vaiheessa minusta tuli mieheni 'hoitaja' tai 'valvoja' - tästä asetelmasta olen ja olemme yhdessä pyrkineet eroon.
Tätä helpottaa se että mieheni hoitaa itseään niin hyvin kuin voi (lääkkeet, terapia, elämänhallinta ym).

Aikaisemmin, ennen diagnoosia elämä oli levottomamapaa, emmekä ymmäräneet miksi. Silloin pyrin kontrolloimaan kaikkea mahdollista ettei vain miehen käyttäytyminen riistäytysi käsistä (emme siis ymmärtäneet tätä maniaksi vuosiin). Jos mulla oli iltameno, ei koskaan tiennyt mitä tapahtuu. Nyt voin luottavaisin mielin mennä omille asioilleni.

Parisuhteelle on parasta että molemmilla on omat harrastukset ym., mutta että tykkäämme tehdä myös yhdessä asioita ja keskustella toistemme kanssa.
t. Sue🙂🌻

Meillä minä olen masentunut ja miehellä on adhd.
Välillä on raskaita aikoja, silloin riidellään ja tiuskitaan paljon🙄.
Mutta asioita ei jäädä hautomaan vaan ne puhutaan selviksi kun ollaan rauhoituttu🙂👍.
Tärkeintä on se, että molemmilla on halu tehdä töitä tämän suhteen eteen ja rakastetaan toisiamme paljon🙂🌻.