Miten osaisin muuttaa yhteisestä asunnosta omaan?
Hei…
Minulla on takana jo neljä vuotta suhdetta, jossa henkinen väkivalta on kolmas osapuoli. Mieheni on käynyt terapiassa, olen itse käynyt terapiassa, muutaman kerran olemme päässeet yhdessäkin (Turussa tosin ei näitä tilaisuuksia tule juuri vastaan, paitsi jos on varaa maksaa yksityisestä).
Jotenkin koen, että mies ei ota terapiaa edes vakavissaan. Hän odottaa koko ajan sen loppumista, mikä sinänsä ei ole huono asia, mutta käytöstä se ei ole muuttanut kuin ihan hitusen alussa, ja nyt olemme takaisin lähtöpisteessä. Tai oikeastaan jo senkin takana.
Saan riitojen aikana kuulla olevani huora, idiootti, vajaa, apina, sellainen, jonka kanssa kukaan ei voi elää, olematon, ja kaiken huipuksi olen ilmeisesti itse syypää siihen, että minua on ala-asteella kiusattu. Olin silloin todella lihava, ja myös opettajan lapsi. Eilen vielä tähän listaan lisättiin se, että olen epätoivoinen ja ettei ole ihme, että en ole koskaan saanut miestä, koska olen ollut niin ruma. (Tosin, seurustelusuhde minulla on ollut ennenkin, ja lukuisia miespuolisia ystäviä, jotka ilmeisesti joko eivät välitä kaameasta ulkonäöstäni, tai voisiko olla mahdollista, etten heidän mielestään edes olisi niin hirveä?).
En saa muutettua kotoa. Nyt on jo viimeiset hetket käsillä. Rahaa ei ole, ja pelkään tulevaa, vaikka olen asunut yksin monta vuotta ennen mieheni tapaamista. Tällä hetkellä olen opiskelija yliopistossa, joten en uskoisi olevani ihan tyhmäkään. Kuitenkin se luikertelee mieleen. ”Sä et tule ikinä menestymään elämässä”.
Eniten pelkään yksinäisyyttä, ja kannan huolta myös kolmesta lemmikistämme. (Marsuja, melko helppohoitoisia onneksi kuitenkin). Tai saa sille nauraa, mutta minulle ne ovat niin hirveän tärkeitä. Minun pitäisi saada ne jotenkin mukaan, ja pystyä hoitamaan niitä kunnolla. Jos eläinlääkärimaksuja tulisi eteen, niin söisin itse vaikka seiniä, jotta saisin ne hoidettua terveeksi.
Mieheni vaatii itselleen kaikkia kihlalahjojamme, ja lahjoja, jotka hän on minulle vuosien varrella ostanut (mm. ainoa talvitakkini). Itse en niistä juuri perusta, takista kylläkin, koska uuteen ei ole varaa. Villapaitoja kyllä omistan, joten varmaan selviän. Mies haluaa myös yhteisen sänkymme, joka on kihlarahoilla ostettu. Koska hänen sukulaisiltaan tuli enemmän, se kuuluu hänen mielestään hänelle. Miten tuollaiselle ihmiselle voi selittää, että hän ei olisi yksin ensinkään edes saanut kyseisiä rahoja?!
Kesämökillä on myöskin minulle kuuluvaa tavaraa; miten ne saa sieltä pois? Hän on minulle velkaa viime kuun vuokrasta; pelkään, ettei hän maksa niitäkään, ja summa on yli 300 e (maksan itse aina vuokran opintotuesta ja asumislisästä, hän maksaa oman osuutensa minulle takaisin, ainakin on ennen tehnyt niin).
Ja kaikista pahinta on, että olemme jo alkukesästä, kun asiat olivat terapian jäljiltä ja jatkuessa hyvin, varanneet matkan Egyptiin, lähtö maanantaina, jouluaattona. Miten voin lähteä sinne hänen kanssaan??! Syytökset lentävät, jos matkan perun, ja jos en peru, olen onneton ja rahaton. Säästin reissua varten pitkään, ja ajattelin, että se olisi ihana tapa irtautua joulustressistä, ja kerrankin olen saanut jotain ihan itse aikaan. Nyt tuntuu, että kyseinen matka on pahinta stressiä, mitä osaan kuvitella. Tiedän, että mieheni varmaan käyttäytyy ihan hyvin muiden edessä, mutta en jaksa innostua reissusta, enkä tiedä, pystynkö sielläkään iloitsemaan. Voisiko lääkärintodistuksella saada matkan vielä peruttua syynä perheväkivalta?
Olen kysymyksiä täynnä, ja olo tuntuu niin pieneltä. En jaksa enää syytöksiä. Yöllä nukuin taas olohuoneessa, niinkuin ennen vanhaan. Kun uni viimein kahdelta tuli, heräsin jo ennen kolmea siihen, kun näin unta, että avomieheni yrittää tappaa minut peruuttamalla autolla päälleni, huudellen samalla ikkunasta loukkauksia, ivaa ja pilkkaa. En halua tätä enää, mutta en osaa toimia mitenkään. Apua. ☹️
voi kulta pieni. sydäntä puristi puolestasi.
osaisipa sanoa oikeat sanat ja ottaa pois taakkaasi. et arvaakkaan kuinka monta samaa asiaa meillä elämässämme on/ on ollut.
egyptin reissusta... sinuna lähtisin, mutta oleppa yhteydessä matkanjärjestäjään ja kyseleppä jos vaikka saisit lisämaksusta oman huoneen. selitä hiukka tilannetta, niin saattavat herkenmin auttaa. yksi vaihtoehto, ei välttämättä turvallinen on paikan päällä hakea itse joku pieni hotelli. jos tyytyy vaatimattomaan, saa halvalla. mutta siinä on se iso mutta. aika omillaan on.
kumpa minäkin pääsisin vielä egyptiin, siellä olin niin elossa. ja tiedän, että siellä oli edellinen elämäkin.
voimia sinulle, oikein iso rutistus ja minun karvasääri kisuliinit laittaa moiskauksen sinulle.
älä lähde matkalle! ihana maa mutta miten nautit siitä jos tunnet olevasi
näitä kaikkia ed.mainittujasi haukkumasanoja? kukaan toista rakastava ihminen ei hauku toista noin julmasti, ellei ole itse huonoitsetuntoinen. voit jäädä suhteeseen, mutta ei ole terapiatkaan auttaneet, niin ainoa tie on kai ulos!? olin itse monta vuotta suhteessa
mieheen, joka arvosteli joka asiassa pukeutumisesta lasten hoitoon, riidoissa olin myös
huora ja kertoi kuinka entiset ovat olleet niinpaljon parenmpia, sitten tuli se sovittelu soitinmeno jolloin hän kuvitteli että sänkyynhyppääminen selvittää tai sovittaa kaikki solvaukset. kun en suostunut niin hän aina lähti "ulos", kunnes vihdoin tajusin että voin elää yksinkin ja voin parenmin kun joku ei alista tai arvostele tai jopa käy käsiksi!!! muutin lasten kanssa pois ja VAIKEAA oli mutta selvisin siitä. voimia sinulle päätöksen kanssa
ja muista ettei kukaan, ei kukaan saa sanoa sinulle noin loukkaavia sanoja jos rakastaa
sinua🙂🌻
Kiitos vastauksista.
En osaa vielä sanoa, mitä matkalle teen. Siinä on kiinni niin paljon rahaa, että tuntuisi tyhmältä olla lähtemättä mieheni takia. Sitten kai hän tosiaan olisi saanut alistettua minut, vai mitä siitä pitäisi ajatella?
Se on Niilin risteily, jota olen odottanut pitkään (tällä hetkellä tosin en odota), joten huoneet ovat kaikki varmaankin varattuja, laiva on pieni. Viimeinen viikko yliopistolla ja tehtäviä olisi tehtävä huomiseksi ainakin yksi laaja ja pitäisi lukea tenttiinkin. En ole saanut nukuttua, en syötyä, en oikein tehtyä mitään. Koko ajan odotan, milloin mies tulee kotiin. Sanoi, että meidän pitää puhua. Toki voidaan, puhuminen on hyvä asia. Mutta tiedän jo mihin se johtaa, ja minulla ei olisi enää tänään siihen rahkeita, ei mitään annettavaa.
niilin risteily, voihan ku mulla rupesi naama vihertämään vilpittömästä kateudesta.
se on kokemus!!!!!!! itse en voi sitä koskaan tehdä, kun olen ihan oikeasti merisairas.
minä lähtisin vaikka pää kainalossa, siitä jää niin mahtavat muistot, joita et koskaan unohda. vaikka kaikessa on varjopuolensa, nyt miehesi. meinasin viljellä mustaa huumoriani tässä kohtaa, mutta suljin arkkuni. sinulla on aikeaa ilman minun huumoriani.
js päätät mennä, niin varaa filmiä paljon mukaan. ja varaa itsellesi päiväkirja johon kirjoittelet kaikkea pientä näkemääsi. keskity itseesi ja ihanaan salaperäiseen egyptiin.
kerro sitten minulle joka ainoa hetki ihanasta egyptistä... voi, kumpa voisin kärpäsenä livahtaa laukkuusi.
Hei,
VAikea kysymys tuo, lähteäkö matkalle vai ei. Ehkä voisit jo etukäteen kysyä, onko mahdollista saada joku oma hytti. Tosin tulette olemaan laivassa paljon ja sieltä et pääse miehesi puheita karkuun.
Mutta muuten, muuta hyvä ihminen omaan kotiin. Kukaan ei milloinkaan saa sanoa tuollaisia asioita sinulle. Ansaitset niin paljon enemmän. Pistä vaikka paperille plussat ja miinukset asumisesta miehen kanssa ja asumisesta nyt yksin. Kun muutat, asut ensin yksin, mutta ei se tarkoita, että asut lopun elämääsi yksin. Tapaat jonkun toisen miehen, joka osaa rakastaa ja arvostaa sinua. Älä missään nimessä kuluta elämääsi miehesi haukkumisen kohteena. Elämäsi on paljon, paljon arvokkaampi.