Miten oppia luottamaan miehen rakkauteen (vai mitä tehdä?)
Eli rakastuin mieheen heti ensisilmäyksellä ja oikeastaan jo ennen kuin tavattiin. Mies kuitenkin suhteemme alussa, vielä silloin kun seurusteltiinkin virallisesti, katseli pitkään ja jatkuvasti muiden naisten kuvia ja haukkui minua. Metsästi siis muita naisia ja oli minun kanssani, kun ei parempaa sillä hetkellä ollut. Pilkkasi joka ikistä asiaa ulkonäössäni, kropassani, kasvoissani, luonteessani. Vertaili muihin naisiin, halusi että pukeudun paremmin, alan käymään salilla ja meikkaan enemmän, värjään hiukseni. Täysi kusipää siis.
Olen halunnut erota jo useaan kertaan, hän taas ei. Ollaan oltu puolitoista vuotta yhdessä, ja puhuttu nämä asiat selviksi. Hän kuulemma rakastaa minua, eikä halua ikinä erota. Ei kai eh katsele enää muita naisia, mutten oikein usko vieläkään. Olen tullut todella epävarmaksi ja itsetuntoni on aivan pohjalla. En meikkaa enkä pukeudu enää mieheni ollessa paikalla, koska tunnen itseni maaiman inhlttavimmaksi miehen silmissä. En halua lähteä minnekään enkä tykkää hänen kosketuksestaan, koska silloin hän häpesi minua ja on puristellut ”läskejäni” (olen siis hoikka, tai no liian laiha..). Tämä siis vaikuttaa todella paljon molempiin ja itse olin jo valmis luovuttamaan. Teinkin typerän tempun, joka olisi ollut hyvä syy jättää minut, mutta mies päätti yrittää koska rakastaa minua ja haluaa olla kanssani loppuelämäni.
Nykyään kaikki on siis periaatteessa hyvin, mies ei enää hauku, ei tosin kauheasti kehukaan tai ”ihaile” niinkuin mielestäni kuuluisi. Jos rakastaa, eikö silloin toinen ole se maailman täydellisin, millään muulla ei ole väliä? Mies on pyytänyt anteeksi, itkenyt katuvansa, mutta en vaan tunnu pääsevän yli. Minulla on aina ollut melko huono itsetunto ja olen kokenut todella kamalia suhteita. Kuvittelin että tämä mies rakastaisi minua juuri sellaisena kuin olen, mutta alisti ja painoi minut ihan maan rakoon. Nyt sanoo että haluaisi minun olevan oma itseni, koska rakastaa minua, eikä yrittävän olla parempi.
Haluaisin päästä tästä yli, jotta näkisin onko suhteestamme mihinkään, mutta en vaan osaa enää olla oma itseni tai olla tyytyväinen mihinkään itsessäni. Minusta on tullut todella arka, surullinen ja epävarma. Haluaisin tuntea itseni joskus vielä kauniiksi ja kelpaavaksi. Olisiko kenelläkään neuvoja tai kokemusta? :/
Eikö kenelläkää ole mitään mielipidettä asiaan, olisi tärkeää kuulla ulkopuolisen näkökulmaa? ☹️
Mitäteen kirjoitti 18.1.2017 15:58
Eikö kenelläkää ole mitään mielipidettä asiaan, olisi tärkeää kuulla ulkopuolisen näkökulmaa? ☹️
Mitä sinulle nyt kuuluu? Harmi, ettei sulle ole aiemmin vastattu. Mä yritän sanoa jotain. Olisiko sinun mahdollista päästä puhumaan jollekin ammattiauttajalle itsetuntoon liittyvissä asioissa? Joskus yksikin paha ja arvosteleva kommentti voi jäädä pitkäksi aikaa ahdistamaan ja vaikuttamaan omakuvaan.
Voin kuvitella, että on vaikea uskoa saman miehen rakastavan ja haukkuvan. Todella ristiriitaista. Vaikuttaa, että kumppanillasi itsellään on paha olla jostain syystä ja purkaa sitä väärällä tavalla sinuun. Pariterapiaan voisitte myöskin yrittää päästä. Jos mies ei lähde, mene sinä ainakin juttelemaan esimerkiksi perheasiain neuvottelukeskukseen tmv.
Olet kirjoittanut tänne tammikuussa. Onko sen jälkeen tullut haukkumisia tai sinun lyttäämistä? Sinuna miettisin tarkkaan jaksatko suhdetta vuodesta toiseen, jos toinen ei näytä oikeasti oppineen. Hänen pitäisi osata myöntää virheensä suoraselkäisesti. Mitä luulet mikä fiilis sinulla on esim.viiden vuoden päästä, jos miehesi käyttäytyy samalla tavalla vielä silloinkin?
Rakkaus on kahden kauppa, siihen kolmannet ei kuulu eikä saakkaan kuulua. Kun toista rakastaa on hänelle annettava kaikkensa, niinkuin hänenkin puolin ja toisin, rakkauteen on joka kerta tuotava jotain uutta muuten se taantuu ja pikkuhiljaa kuolee(puolin ja toisin), Ulkonäkö ja muut kosmeettiset arvot eivät ikinä vaikuta rakkauteen tai sen määrään, silloin kysymys on muusta ongelmasta ja sen mukana tuomasta vastakkain asettelusta(viimeinen sana ym.) Kaikilla on varmasti parisuhteessa vaikeampia aikoja(lujittavat parisuhdetta), vastapainona niille on yhteiset onnen hetket(MISSÄÄN TAPAUKSESSA EI PELKÄT OLETUS ARVOT NIILLE RIITÄ, onhan kysymyksessä kumminkin kaksi ihmistä). Luottamus rakkauteen tulee tekojen tekojen kautta toisen haluamisesta ja sen näyttämisestä toiselle, jolloin syntyy kierre joloin toinen myös omalla tahollaan panostaa enemmän ja enemmän yhteiseen hyvään esim. taloudellinen hyvin vointi jatkuvuus, mitä nyt pesän/kodin ylläpitämiseksi voi tehdä. Toinen vaihtoehto olisi toimia päin vastoin esim. syylistää toista, pihdata, rajoittaa(ELI SUHTEEN PERUSTPILARIT ASETTUISIVAT SILLOIN KIRISTYKSELLE.) KUN KASAATTE NIITÄ RAKKAUDEEN PALIKOITA TEHKÄÄ SE AINA TOINENTOISTAAN YLITTÄEN(kaikkea ei saa kerralla, mutta se että tekee joka kerta paremmin/ylittäen). Siitä muodostuu vahva perustus , joka kestää myös tulevat myrskyt, niistä luottamus rakentuu. Palikka kerrallaan tekojen kautta se rakentuu, jos palikat on jo alun perin vähissä niin sanatkin/lupauksetkin puoliksi pettävät. TEKOJEN KAUTTA YHDESSÄ PIKKUHILJAA(palikka palikalta). EI SYYLLISTÄMISTÄ, EI RAJOITTAMISTA, EI KYTTÄÄMISTÄ, EI PIHTAAMISTA, EI TULEVIEN MAHDOLLISUUKSIEN KIELTÄMISTÄ(en aio ikinä sinulle?).
Mitäteen kirjoitti 18.1.2017 15:26
Eli rakastuin mieheen heti ensisilmäyksellä ja oikeastaan jo ennen kuin tavattiin. Mies kuitenkin suhteemme alussa, vielä silloin kun seurusteltiinkin virallisesti, katseli pitkään ja jatkuvasti muiden naisten kuvia ja haukkui minua. Metsästi siis muita naisia ja oli minun kanssani, kun ei parempaa sillä hetkellä ollut. Pilkkasi joka ikistä asiaa ulkonäössäni, kropassani, kasvoissani, luonteessani. Vertaili muihin naisiin, halusi että pukeudun paremmin, alan käymään salilla ja meikkaan enemmän, värjään hiukseni. Täysi kusipää siis.
Olen halunnut erota jo useaan kertaan, hän taas ei. Ollaan oltu puolitoista vuotta yhdessä, ja puhuttu nämä asiat selviksi. Hän kuulemma rakastaa minua, eikä halua ikinä erota. Ei kai eh katsele enää muita naisia, mutten oikein usko vieläkään. Olen tullut todella epävarmaksi ja itsetuntoni on aivan pohjalla. En meikkaa enkä pukeudu enää mieheni ollessa paikalla, koska tunnen itseni maaiman inhlttavimmaksi miehen silmissä. En halua lähteä minnekään enkä tykkää hänen kosketuksestaan, koska silloin hän häpesi minua ja on puristellut "läskejäni" (olen siis hoikka, tai no liian laiha..). Tämä siis vaikuttaa todella paljon molempiin ja itse olin jo valmis luovuttamaan. Teinkin typerän tempun, joka olisi ollut hyvä syy jättää minut, mutta mies päätti yrittää koska rakastaa minua ja haluaa olla kanssani loppuelämäni.
Nykyään kaikki on siis periaatteessa hyvin, mies ei enää hauku, ei tosin kauheasti kehukaan tai "ihaile" niinkuin mielestäni kuuluisi. Jos rakastaa, eikö silloin toinen ole se maailman täydellisin, millään muulla ei ole väliä? Mies on pyytänyt anteeksi, itkenyt katuvansa, mutta en vaan tunnu pääsevän yli. Minulla on aina ollut melko huono itsetunto ja olen kokenut todella kamalia suhteita. Kuvittelin että tämä mies rakastaisi minua juuri sellaisena kuin olen, mutta alisti ja painoi minut ihan maan rakoon. Nyt sanoo että haluaisi minun olevan oma itseni, koska rakastaa minua, eikä yrittävän olla parempi.
Haluaisin päästä tästä yli, jotta näkisin onko suhteestamme mihinkään, mutta en vaan osaa enää olla oma itseni tai olla tyytyväinen mihinkään itsessäni. Minusta on tullut todella arka, surullinen ja epävarma. Haluaisin tuntea itseni joskus vielä kauniiksi ja kelpaavaksi. Olisiko kenelläkään neuvoja tai kokemusta? :/
Kirjoituksesi luettuni niin toivon että olet hakenut ammattiapua itsetunto-ongelmaasi sen jälkeen osaat päättää itse mitä teet.
Olen samaa mieltä muiden vastaajien kanssa. Sinun kannattaa hakeutua keskustelemaan ammattiauttajan kanssa suhteestasi. Omasta mielestäni vastavuoroinen kunnioitus kuuluu kaikkiin suhteisiin ja miehesi käytös on kaukana siitä.