Miten miehen tunteita pitäisi ymmärtää?
Mistä tiedän onko miehen tunteet muuttuneet vai onko meidän parisuhde vain saavuttanut tietyn tason? Ollaan oltu yhdessä melkein kymmenen vuotta ja kihloissa ollaan, mutta viime kuukausina jokin on muuttunut. Hän on aina ollut se joka enenmmän sanoo rakastavansa mua, mutta viime aikoina ei juurikaan sano sitä, suutelee kun tulee ja lähtee, muttei mitään muuta. Ja tuntuu siltä, että kun yritän häntä halata niin nopeasti kiemurtelee pois… Uuden työpaikan myötä tullut uusia ystäviä, joiden kanssa viettää nyt paljon aikaa ja kotona kun on on puhelin kädessä melkein koko ajan. Myös semmoisia pieniä asioita, kuten esim. että miten hän vastaa minulle ja miten hän käyttäytyy tietyissä tilanteissa on muuttunut, vähän kun olisi närkästynyt mulle. Välillä vain tuntuu että hän ei piittaa mielipiteestäni vaan tekee mitä itse haluaa. Ennen ollut hyvin herkkä ihminen, muttei enää, nykyään tuntuu välillä että hänestä on tullut jotenkin kylmä eikä ollenkaan sympaattinen niin kun joskus ollut. Paljon siis semmoisia pieniä juttuja jotka on nyt jotenkin kasaantunut tämmöiseksi suureksi tunteeksi… Onko meidän parisuhde hajoamassa? Vai onko kaikki mun päässä? Olen yrittänyt keskustella tästä mutta en saa oikein mitään järkevää vastausta. Hän sanoo, että semmoinen läheisyys ei ole hänelle niin tärkeää. Mutta miten semmoinen yhtäkkiä muuttuu?
- Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 9 kuukautta sitten. Syy: lisäys
Hei,
onko teillä aikaisemmin ollut yhteistä tekemistä ja/tai yhteisiä harrastuksia joissa viettänyt aikaa yhdessä? Vai onko enemmänkin arki yhdessä ollut teidän yhteistä aikaa, joka on nyt viime kuukausina muuttunut hänen vaihtaessa työpaikkaa ja sen myötä ystävystynyt uusien ihmisten kanssa?
Mullakin herää kysymys, että miten läheisyyden tarve muuttuu yhtäkkiä? Onko hän muuttunut ulkomuodollolisesti suuntaan tai toiseen, entä oletko sinä? Onko aikaisemmin ollut molempia tyydyttävästi läheisyyttä ja/tai seksiä?
Puhumalla (tai miksei kirjoittamalla, jos se olisi helpompi tapa tuoda ilmi omia ajatuksia, tunteita ja tarpeita) vain voi saada vastauksia kysymyksiin. Toivottavasti näistä kysymyksistä jotain apua oli. Tsemppiä!
Tämä on jännä juttu, miten suhteen alussa puolisolleni läheisyys oli hyvinkin tärkeä asia ja siitä puhuttiin paljon. Kuten myös intiimi läheisyys. Nyt koen olevani kuin kynnysmatto, jonka tarpeiden yli voi kävellä ja vaatia silti toteuttamaan mitä hän haluaa. Vastavuoroisuus...ei sitä ole. Asiasta ei saisi puhua kun heti kiehahtaa riita, vaikka vain kerron kaipuustani ym. Ajallisesti en paljoa vaadi. Olen edelleen sanassa habituksessa kuin sihteen alussa, huolehdin itsestäni. Toinen taas...ei. farkut vaihtuneet verkkareihin housujen kiristäessä, makoikee X:nä ja syö mätyöruokaa yms. Uppoutuu omiin juttuihin jne. Pettää luoauksiaan. Itselläni on omat juttuni ja työ, ystävät ym. iman niitä olisi vieläkin vaikeampaa. Hyvää parisuhdetta ne eivät korvaa. Enkä kaikkien tarpeiden täyttämistä puolisoltani odottamaan. Emme käy missään enää kun toista,ei kiinnosta. Mietin, miksi suhteen alussa pitää teeskennellä sitä mitä ei oikeasti ole?
Ehkä ei olekaan teeskennelty alussa mitä on. Aika muuttaa meitä kaikkia, tiedostaen tai tiedostamatta. Pahin on tiedostamaton muutos, jolloin toinen ei millään näe toisen kertomisia omasta käytösmuutoksesta mahdollisina tosiasioina. Ehkä nyt on ajauduttu tilanteeseen jossa suhtautuminen toiseen on muuttunut niin paljon että vaatisi suurta työtä saada asnnoitumisen takaisin raiteilleen. Parisuhdeterapeutin puheilla käyminen?
Mitä yhteistä on häntä kiinnostanut eniten aikaisemmin? Lähtisikö mukaan sinne/siihen aktiviteettiin?
Hei,miehenä sanoisin,että se uusi työpaikka ja paljon ajan käyttö muualla ja kännykän lisääntynyt käyttö viittaa pettämiseen.Yleisen närkästyksen aiheuttaa mahdollisesti ristiriitaiset tunteet ja rohkeuden puute tehdä päätös suuntaan tai toiseen.
Me miehet usein kuvittelemme ruohon olevan vihreämpäá toisaalla,varsinkin pitkässä ja liian arkisessa suhteessamme eläessä.Uutuuden viehätys sokeuttaa,eikä tietenkään hyväksy tosiasiaa,että taas parin vuoden jälkeen arki koittaisi uudessakin suhteessa.
Suosittelen kysymään suoraan pettääkö hän sinua.
On ollut tietenkin normaalia arkea, mutta myös yhteisiä juttuja. Tuntuu, ettei sitä arkea edes ole enää. Esimerkiksi viikonloppuisin ollaan useimmiten yhdessä mietitty mitä sitä tekisi. Nykyään viikonloput menee niin, että hän sanoo menevänsä sinne ja tänne, ja sopeudun sitten siihen... Hänen mukaan näin ei ole...
Töissä käy (tietenkin), sitten useimmiten salilla (aikoinaan käytiin yhdessä salilla, sitten muutaman taukovuoden jälkeen ajattelin taas aloittaa, mutta hän sanoi, että se on ehkä asia mitä hän haluaa tehdä yksin, taas yksi yhteinen asia vähemmän) ja kotiin kun vihdoin pääsee illalla, niin puhelin se on kädessä noin 5 min välein... Ei ehitä edes 5 min keskustella päivästä. Tästäkin keskusteltu, hänen mukaan puhelin ei vaikuta miten hän kommunikoi... mutta kyllä se nyt vain vaikuttaa.
Golffi ollut esimerkiksi semmoinen yhteinen juttu. Vaikka hänellä on muita golffikavereita, ollaan pelatty myös jonkin verran yhdessä, mutta nyt tuntuu siltä, että hän mielummin pelaisin kaikkien muiden kanssa. Esimerkiksi tulevana viikonloppuna sanoin että ajattelin lähteä mökille, tuleeko hän, silloin ilmeni että aikoo pelata pe, la ja su. Eli siinä taas suunnitelmia koko viikonlopuksi, ilman minkäänlaista kommunikaatiota...