Miten kohti tulevaisuutta?
Täytyy kyllä myöntää että näin ahdistunut en ole koskaan ollut…jonkun mielestä nämä ongelmat voivat tuntua vähäpätöisiltä muihin verrattuna mutta toivon saavani jotain apua.
Juttu lähtee siitä että olen seurustellut tässä nyt yli 6 vuotta. Asumme yhdessä sekä olemme kihloissa. Lapsia ei (onneksi) vielä ole. Minä korkeakoulussa/töissä ja mies töissä. Minä 22w mies pari vuotta vanhempi. Mies on ollut vuoden verran kauseittain masentunut. Masennus johtuu työuupumuksesta ja muista hänen lapsuuteensa liittyvistä ongelmista. Lähiaikoina on ruvennut tulemaan ilmi monia asioita mistä hän on ”unohtanut” kertoa ja salailua kaikesta mahdollisesta. Nyt sitten tuli ilmi että myös pettämistä on ollut kuvioissa. Jotenkin tuntuu että tämä hairahtuminen on nyt viimenen niitti. En vaan enää jaksa. Olen koittanut parhaani mukaan tukea, lohduttaa ja auttaa miestäni kaikessa. Itsellä hirveä stressi mm. koulusta joka ei mene niinkuin pitäisi, asuntoasiat painaa sekä suren edelleen rakasta läheistäni joka menehtyi kihlapäivänämme. Tekisi mieli vaan ottaa ja lähteä kaikesta, uusi kaupunki, uusi opiskeluala ja uusi asunto. Ei ole vaan rohkeutta moiseen enkä tiedä haluanko välttämättä erota miehestäni. Olemme kuitenkin kokeneet niin paljon yhdessä, hyviä aikoja enimmäkseen. Toisaalta jos lähden niin se kannattaisi tehdä nyt kun tässä on muutenki muutto edessä ja olosuhteet tällaiset. En ole koskaan asunut esimerkiksi yksin joten sekin stressaa…
Onko kellään samantapaisia kokemuksia?
En valitettavasti ole samassa tilanteessa kuin sinä mutta koitan vastata parhaani mukaan.
Oikeastaan en keksi paljon muuta järkevää sanottavaa, kuin että keskustelkaa asioista. Kysy, kuuntele, ja lopulta mieti mielessäsi mitä haluat elämältä, ja mitä miehesi haluaa. Pettämienen on aina petos ja siitä yli pääseminen on vaikeaa, varsinkin jos samalla pitää olla masentuneen puolison tukena ja turvana. Hakekaa vaikka parisuhdeneuvontaan jonnekin asiantuntijalle, jos päädytte tulokseen jossa molemmat haluavat vielä yrittää.
Onko miehesi käynyt lääkärissä masennuksen kanssa? Masetuneen kanssa eläminen ei ole helppoa eikä mukavaa mutta onneksi apua on jonkin verran tarjolla.
Voimia 🙂🌻
🙂🌻 jotain vastaavaa koin itse aivan äske, (myös "unohtamista", masennus, salailu jne.)
Voisin antaa neuvon; olet nuori ja opiskelet vielä, jos mahdollista muuttaa ja erota tee se nyt.
On vaikeaa katkaista suhde kun on vuosikausia ollut yhdessä ja etenkin eron hetkellä ne mukaviksi koetut asiat kummittelevat päällimmäisenä. 😭
Paikkakunnalta muutto, asunnon vaihto ja uusien ystävien kohtaaminen helpottaisi.
En ole mikään neuvomaan. Helposti vaikka on omista asioista kysymys, miettii vielä vanhempiaan, sisaruksiaan ym. sitä mitäköhän ne minusta nyt ajattelee kun olen eronnut. Kyllä se lyö oman leimansa elämään nimittäin suhteen rikkoontuminen, mutta ei ole kyllä mielestäni oikein yritää pitää kulissejakaan, vai onko se helppoa?😯🗯️ Taitaa koitua voimain koetukseksi ennenpitkää🙄
Oma tilanteeni vaikuttaa osittain samanlaiselta, sillä haluaisin vain jättää kaiken taakseni ja lähteä. Erona on se, ettei mieheni ole pettänyt minua, eikä tietääkseni myöskään salannut mitään. Päällisin puolin meillä pitäisi olla kaikki hyvin, mutta ei ole. Meillä ei tunnu olevan enää mitään yhteistä, en tiedä onko koskaan ollutkaan. Meillä ei ole yhteisiä harrastuksia tai kiinnostuksen kohteita, eivätkä tulevaisuudensuunnitelmamme kohtaa. Mieheni haluaisi lapsia jo nyt opiskeluaikanani, itse en ehkä koskaan. Meillä on jatkuvasti riitaa kotitöistä, sillä mieheni mielestä ne yksiselitteisesti kuuluvat naiselle, ainakin suurin osa. Hänellä ei ole siihen mitään muuta perustelua kuin se, että niin vain on "kaikissa muissakin" perheissä.
Olen itse sinua vuoden vanhempi ja mieheni on kanssani saman ikäinen. Olemme seurustelleet kahdessa osassa, mutta yhteensä aika lähelle tuon saman kuusi vuotta. Suhteemme on aina ollut jotenkin hataralla pohjalla, mutta silti palasimme suhteemme jo kerran loputtua uudelleen yhteen. Alkujaan aloimme seurustella 16-vuotiaina, uudelleen puolentoista vuoden tauon jälkeen 19-vuotiaina. Tulin sinä kesänä (2003) raskaaksi ja mieheni olisi halunnut pitää lapsen. Itse päädyin aborttiin, sillä en ollut vielä edes aloittanut opintojani, enkä muutenkaan missään tapauksessa halunnut äidiksi. Menimme seuraavana talvena kihloihin ja muutimme yhteen. Välillä olemme asuneet erillään, kun juttumme on ollut niin hankala, ja viime keväänä olin ulkomailla puoli vuotta vaihdossa. Sieltä tultuani otimme kuitenkin ratkaisevan askeleen ja menimme naimisiin. Mieheni on halunnut saada suhteemme mahdollisimman vakinaiseksi alusta asti, mutta itse olen aikaisemmin empinyt ja jopa perunut jo suunnitellut häät.
Nyt olemme olleet yhdeksän kuukautta naimisissa ja olisin valmis lähtemään milloin tahansa. Olen aivan epätoivoinen, enkä tiedä mitä tehdä. On vaikea lähteä, kun ei ole mitään selvää syytä. Opintoja minulla on jäljellä 1-2 vuotta, joten jäisin tähän samaan kaupunkiin niiden ajaksi. Silti tuntuisi helpottavalta päästä omaan kämppään, pois mieheni luota. Tuntuu vaikealta, että ehdimme mennä jo naimisiin. Mietin myös, palaisimmeko kuitenkin taas yhteen, jolloin kaikki ylimääräinen työ olisi turhaa. En pysty keskustelemaan mieheni kanssa ongelmista, sillä hän ahdistuu heti, kun otan ne puheeksi. Hänen mielestään keskustelumme on hedelmätöntä, eikä hän ilmeisesti ota lähtöaikeitani tosissaan. Mieheni ei myöskään suostu hakemaan ulkopuolista apua, sillä hänen mielestään se on turhaa. Hän haluaa suhteemme jatkuvan, vaikka ei ole valmis tekemään mitään sen eteen. ☹️
Paljon voimia sinulle sade07, mihin ratkaisuun sitten päädytkin! 🙂🌻 Voin luultavasti hyvin kuvitella sen epävarmuuden, mitä nyt tunnet. Itse olen välillä aivan neuvoton ja pelkään ennen pitkää masentuvani suhteestamme tosissaan. Minulla ei kuitenkaan tunnu olevan tarpeeksi rohkeutta ja voimaa ottaa ratkaisevaa askelta ja lähteä, vaikka pidänkin sitä parhaana ratkaisuna. Tästä tuli näköjään pitkä vuodatus, mutta toivottavasti siitä on sinulle jotain apua. Olin ajatellut aloittaa epätoivoisesta parisuhteestani oman ketjun, mutta meneehän se näinkin.