😝😯🗯️Hei!

Vihdoin uskaltauduin kirjoittamaan tänne ja toivoisin apua suhteemme umpikujassa.
Mieheni on minua 10 vuotta vanhempi ja yhteisiä lapsia meillä on kaksi.

Suhteemme ongelmia on se, ettei meillä pystytä keskutelemaan mistään ikävistä asioista. Keskustelu loppuu siihen, että mies ilmoittaa, etten voi vaatia häntä keskustelemaan tai hän ei vain halua nyt keskustella. Jos sovitaan joku toinen ajankohta, ei sekään sovi. Toisaalta jos haluan keskustella mies istuu hiljaa paikallaan tai lähtee toiseen huoneeseen. Lopputulos on kuitenkin aina se, ettei mitään ole keskusteltu. Minua ahdistaa se, että asioisden annetaan olla ja ollaan kuin mitään ei olisikaan.

Vaikka mies sanoo rakastavansa minua, en sitä mitenkään tunne. Ei mitään kosketusta, ei suutelua, ei mitään huomiota toiselta. Minulta hän ottaa kyllä huomion vastaan, mutta takaisin ei anna.

Suurin ongelma parisuhteessa on miehen haluttomuus. Tämä on alkanut jo reilu neljä vuotta sitten. Alusta asti yritin siitä varovasti puhua, mutta otti kaiken puheen syyttelynä, vaikka en todellakaan syytellyt. Ajattelin, että on vain sellainen aikakausi ja kaikki paranee itsestään. Joskus ajoittan tilanne hiukan parani, mutta taas paheni.

Minä yritin kaikin keinon saada toisen haluamaan ja on todella nöyryyttävää tulla aina vain torjutuksi. En todellakaan koe itseäni tämän jälkeen naiselliseksi, haluttavaksi, miksikään. Kodinhoitajaksi, joka siivoaa, tekee ruoat ja huolehtii, että kaikilla on puhtaat vaatteet. Siihen kyllä kelpaan. Jos aloite seksiin olisi miehen vastuulla, en todellakaan tiedä miten kauan menisi, kuukausia voisi hyvinkin. Minä lopulta malattamattoman alan varovasti ehdotella kun ei ole taas 4 viikkoon mitään tapahtunut. Haluan, mutta nyt olen jo lopujen lopuksi alkanut miettimään haluanko sittenkään. Tuntuu pahalta muistuttaa toista, että seksi kuuluu parisuhteeseen.

Sitten kun taas otan puheksi, ettei ole mitään tapahtunut, mies vetoaa siihen, että olt sitten tehnyt, sitä, sanonut tätä ja ollut tällainen. Kun kysyn, että milloin ja miten, niin ei kuitenkaan muista. On vain helppo syyttää minua ja pistää syy minun niskoilleni, miksi seksiä ei oel. Olen kuitenkin yleensä ihan hiljaa ja osottelen, josko toinen haluaisin ja nöyrryn haluttomuuteen; eihän toista voi pakottaakaan.

En usko, että miehellä olisi toistakaan, kun yrittäjänä ei muuta ehdikään tekemään kuin töitä. Tiedän, että stressi vaikuttaa, mutta voiko se vaikuttaa niin, ettei mitään tarpeita ole ollenkaan.

Olen jo parin vuoden ajan puhunut, että kävivi lääkärissä, ainakin mittauttamassa testosteroni-arvot. Viimeeksi puoli vuotta sitten lupasi mennä, koska sanoin, että vähintään sillä voisi todistaa välittävänsä minusta, tästä suhteesta ja ongelmasta. Yleensäkin myöntää, että tämä on ongelma. Vieläkään ei ole mennyt ja mikään ei ole muuttunut. En enää jaksa vääntää rautalangasta, että sitä, tätä ja tota.

Miten asiassa pitäisi edetä, onko teillä hyviä vinkkejä/kokemuksia.