Hei! Halusin vain kirjoittaa jonnekin… Ois mukava jos joku osais kommentoida tai auttaakin. Ehkä tämä kirjoittaminenkin jo auttaa. Minulla on päällisin puolin kyllä asiat hyvin. Tuntuu vaan etten osaa rakastaa tarpeeksi…? En ole ollut aina uskollinen miehelleni, joka kyllä on hyvä mies, vaikka meillä on ollut myrskyisä liitto. Olemme seurustelleet 15 vuotta viisitoistavuotiaasta lähtien. Ehkä vika onkin siinä, liian nuorena liian vakava suhde.

Haluaisin kertoa jotain itsestäni. Minä olen kasvanut maalla. Isällä on alkoholiongelma. Kun olin pieni, hän joi todella paljon. Kun olin 3-vuotias, hän kävi lähellä kuolemaa. Äiti teki isän juomisen aikaan yksin kaikki maatilan työt. Sitten tuli raja vastaan. Hän odotti pikkuveljeäni ja aikoi jo hakea eroa, mutta muutos tapahtui. Isä lopetti juomisen kokonaan noin 11 vuodeksi. Isästä tuli sitten työnarkomaani. Hän teki kahta työtä. Kun me lapset tulimme murrosikään, isä alkoi taas juomaan. Tosin ei niin paljon kuin nuorena. Hän sanoi, ettei kestä selvinpäin katsella meidän ”toilailuja”. Niin, pitkään luulin, että isän juominen on meidän lasten vika. Minun isosisko on vain vuoden vanhempi minua. Hän oli 16-18-vuotiaana tosi hankala. Hän alkoholia käyttäessään oli aivan holtiton. Minun piti pitää huolta hänestä, ettei hän lähtenyt ajamaan autolla humaltuneena tai satuttanut itseään. Kerran hän viilteli ranteitaan peilinpalasilla. Vanhemmat eivät koskaan tienneet näistä, koska en pystynyt jostain syystä kertomaan. Äiti ei osannut olla sellainen jämäkkä äiti, jota olisin kaivannut. Hänkin tukeutui minuun ja kertoi usein liiankin paljon omasta parisuhteestaan ja sen ongelmista. Äidin kanssa en ollut nuorena kuitenkaan kovin läheinen. Isän ollessa selvinpäin pidin hänestä todella paljon. Jo lapsena olin ensimmäisenä rientänyt isää vastaan hänen tullessaan töistä. Vaikka isä pitänyt lapsena meitä lapsia sylissä eikä juuri osallistunut mihinkään meidän lasten harrastuksiin tai muuta niin silti hänen seurassaan viihtyi hyvin. Hänen huumorintajunsa ja älykkyytensä aiheutti sen, että hänen seurassaan viihtyi.

Isä ei ole selvittänyt omia ongelmiaan vieläkään, vaan hukuttaa niitä lasiin aina silloin, kun taakka kasvaa liian isoksi. Kerran olimme yhtä aikaa ravintolassa. Yksi isän työkaveri oli siinä juttusilla ja hän kysyi olenko minä isäni tyttö, hän tiesi sen kyllä ja naureskellen kysyi, olenko minä isän tyttö? Sanoin olevani, mutta isäni sanoi siihen, että kyllä se on se toinen tyttö, joka on isän tyttö(tarkoittaen siskoani). Kummallista, että tällainen pieni humalaisen miehen juttu sai minulle aikaan niin pahan mielen. Kyllä minä tiedän, että isä välittää kyllä kaikista lapsistaan.

Minä olen huomannut, että minulla on jokin tyhjä paikka sisälläni. Yritän selvittää miksi se on ja miten sen saa pois. Minä olen sellainen ”maailmanparantaja” ja nyt ajattelin yrittää parantaa itseänikin. Tiedän, että miehet helposti ihastuvat minuun, vaikka tietävät, että olen varattu. Muutama jollain tavalla tuttu mies on tullut kertomaan minulle sen. Olen kysynyt miksi, niin he ovat kertoneet, että hymyni hurmaa tai olen niin suloinen/ihana. Mietin, ettei se varmaan pelkästään ulkonäöstä johdu. Olen yrittänyt pohtia omaa käytöstäni ja en flirttaile tms. Ihastukset pitäisi varmaan ottaa imarteluna ja jatkaa elämää, mutta aina ne eivät ole jääneet pelkästään siihen. Mieheni ei tiedä, etten ole aina ollut uskollinen, enkä aio koskaan kertoa. En tiedä miksi olin toisen kanssa. Se toinen oli työnantajani, joka oli minua pari vuotta vanhempi mies, joka oli komea ja olin niin ihastunut häneen silloin. Nyt häpeän ja haluan unohtaa koko jutun. Parisuhteessamme meni välillä tosi huonosti ja miehelläni oli myös toinen. Hän kertoi minulle siitä toisesta ja lopetti suhteen ja halusi kuitenkin että me jatkaisimme yhdessä. Mittasimme liittomme kestävyyttä ja päätimme aloittaa alusta muuttaessamme uudelle paikkakunnalle kolme vuotta sitten. Viimeiset kolme vuotta olen ollut uskollinen miehelleni, koska tein tietoisen päätöksen olla ”parempi ihminen” ja olen ollut siitä lähtien myös selvinpäin, etten ole juonut kuin vähän punaviiniä ruoan kanssa. Nyt olen kuitenkin ihastunut toiseen mieheen, joka varmaan tuntee samantapaisia tunteita, vaikka niistä ei ole tietenkään puhuttu eikä puhuta. Ehkä hän myös tuntee sisällään samanlaista tuskaa kuin minä kielletyistä tunteista. Tämän miehen kanssa olen samassa työpaikassa. Nyt en aio pettää ja toisaalta myös tiedän, että tämä mies ei olekaan sellaista tyyppiä, joka pettäisi. Mietin mihin hänessä olen ihastunut ja huomasin niiden olevan piirteitä, jotka omassa puolisossani eivät ole niin vahvoja. Nyt en aio olla kuitenkaan olla niin tunteiden vietävissä ja tiedän, että en aio enää olla pettäjä. Tässä työkaverissa minua ihastuttaa se, miten mukava hänen kanssaan on keskustella ja hänen uskollisuutensa ja päättäväisyytensä ja se, miten hän arvostaa minua ja minun työtäni myös. Hänellä on myös hauska huumorintaju. Toivon, että ihastus menee pian ohi. Miksi parisuhteeni ei voisi olla sellainen, jossa ei olisi ollenkaan tilaa millekään ihastumisille..!