Mitä tehdä kun vaimo ei tiedä mitä halua?
Haluaisin kuulla muitten mielipiteitä siitä mitä minun pitäisi tehdä tässä tilanteessa.
Ollaan seurustelltu vuodesta 97 erottu kolme kertaa ennen vuotta 2002 lyhyin aika kaksi viikoa pisin aika melkein vuosi.Aina hän palasi sanoen että ei löydä parempaa miestä itselleen ja minä tietenkin otin hänet takaisin koska rakastan häntä todella paljon ja itsekään en haluaisi muita.
vuonna 2002 mentiin kihloihin ja vuonna 2004 meille syntyi maailman paras tyttö🙂👍.Tein siihen aikaa paljon töitä että saataisiin leipää pöydälle eli olin aika vähäsen kotona.Vuonna 2007 päätettiin rakentaa oma talo ruotsinkieliselle alueelle minun kotikunnille järven viereen ja siinä sitte asuttu eri ongelmien saatossa.
Naimisiin mentiin viime vuonna ja kaikki tuntui hyvältä toista lasta yritetty pitkin viime kesää.
Kunnes vaimo kolme viikoa sitten ilmoitti muutavansa hetkeksi pois kun ei enään rakasta eikä tunne minua kohtaan mitään☹️.Olen kuulema takertuva.Mutta että hän tietää ettei parempaa miestä ja isää saa.
Olen vapusta lähtien merkannu kalenteriin meidän molempien menot koska hän ei kuulemma pääse ikinä mihinkään.40 kymmentä golf peliä 20 kertaa ratsastamassa ja parikytä kertaa baarissa ja siihen päälle vuoro työt viikonloppuineen ja hänkö ei pääse mihinkään?Tietenkin minä siinä välissä omienikin harrastuksien parissa.
Viimeiset viikot ovat olleet aika tuskaa riidelty tytöstä aika paljon koska hänen mielestä tytön pitäisi olla hänen luonaan kun hänelle työt antaa periksi yleensää viikolla vapaata,johonka minä olen sanonut että en minä haluais että tyttöä viedään kuin jojoa joka paikka kun koulukin on kotikunnilla.kysyikin häneltä että miten tyttö nyt yhtäkkiä ois tärkein mailmassa kun ei koko kesänä? johonka hän suuttu ja sanoi että nyt hänelle on annettu mahdolisuus harrastaa.
Muutaman kerran ollan juteltu asiasta mutta minusta tuntuu että kun sanon minun mielipiteeni ja totuuden hän suuttuu ja on jopa uhanut tappaa minut kun oikeen suutu.
Aina ennen meidän kriiseissä on ollut toinen mies takana ja pahalta näyttää nytenkin
on pelattu yhdessä viestejä sinne tänne yökylässä olemista kuulema muutkin kaverit on siellä ja kun he ovat niin mahtavia kavereita.
puhutiin äsketäin myös asiosta niin homma kääntyikin niin että hän ois voinutkin asua kotona hetken ja selvittä päänsä mutta kun hänet ajettiin ulos?
keskustelun jälkeen halatiin ja pussatiin ja kuulema teki hänen päätöksestään vaikeampaa?
Toinen keskustelu niin ehdotin että asutaan erillään jos asuinpaikassa on vika ja nykyinen paikka on maailman paras ja käydään kylässä mutta ollaan naimisissa johonka hän spontaanisti ehdotti avointa suhdetta?
Mutta se oli kuulema vain ehdotus ei hän vois niin tehdä mulle.
Alamäki alkoi jo kuulemma häitten jälkeen jotka ei ollu onnelisin päivä hänen elämässä haukui jopa äitini silloin ilalla et on muka pillanu hänen häät? Äiti ei heti lähteny tytön kanssa kotiin ku tyttöä alkoi väsyttää,koska anoppi ilmaantui paikalle sanoen että hän voi viedä tytön kotiin jääkä te tanssimaan kun haluatte!Äiti ompeli vaimolle mekon minulle puvun tytölle mekon ja ei vaimon mielestä tehny mitään?
Nyt häät kuulemma oli virhe!kysyin häneltä että miten oli uutenavuotena kun maatiin sängyssä kun hän sanoi että luuli että häntä kositaan nyt että jos ei nyt niin ei koskaan naimisiin?joten polvistuin siinä vaikka olin suunitellut kosivani maanantaina ihan yllätäkseni hänet
Kyllä ne omat rajat olis hyvä olla selvät.
Keljulle kuulostaa naisesi käytös. Mitä vain ei tarvitse ihmisen sietää suhteessaan.
jatkoa edeliseen kun jäi vähän kesken.Tosiaan olin ajatellut ylättää hänet kosimalla vasta viikolla kun tiesin että hän odottaa sitä uudenvuoden aattona.mutta siinä meni sekin yllätys,tähän hän vastasi kylmän viileästi ettei tiennyt tämmöisestä?no ei tietenkään sen piti olla yllätys!
Meillä ei ole kuulemma mitään yhteistä hänen mielestä,mutt onhan meillä tyttö ja taloa tehty yhdessä!huonosti ollan kyllä tehty mitään kahdestaan mut kolmistaan tytön kanssa aika paljon,joskus puhutukin asiasta mut tuumattu kanns että kiva kun on omiakin harrastuksia!
Sexielämämme on aina mennyt hänen ehdoilla kun hän haluaa ja sitä ei ole ollu hirveän useasti vaikka lastakin yritetty.
nyt hänen mielestä lapsenteko yritys oli jotain huonon suhteen paikkaamista😐
Vaikka äitilensä ja siskollensa sanonut että toivottavasti sais jäädä äitiyslomalle?
Tilanne on kärjistyny todella pahaksi nyt koska tytöstä riidelään tosi pahasti ja lasten suojelukin sekaantunut asiaan.Koska olen käynyt puhumassa omista tunteistani myös oman paikkakunnan tuki henkilöille että mitä pitäisi tehdä että saisin avioliiton tomimaan?Ja he teki sen ilmoituksen koska tilanne on heidän mielestä niin paha että ei voi jättää ilmoitusta tekemättä koska äiti on epätasapainossa?
välillä meidän keskustelut on hyviä kun minä puhun tunteistani mutta tuntuu myös siltä että hän pelaa jotain peliä mun kanssa että haluais pitää minut koko ajan varalla koska ei halua eroa ainakaan heti vaikka ei tunteitakaan ole☹️haluaako niin sanotusti pitää minut siinä että saa palata takaisin hetken rillutelun jälkeen?Hän ei muka tunne minua enään ja minä olen muutunut siinä mielessä että pidän puoliani tytön hoidosta.Välillä tuntuu siltä että jos hän ois jääny asumaan hetkeksi vielä kotiin niin me oltais taas yhdessä,vai pelaako hän vain?Äitini ja kaverini sanovat että potkaise menemään että hän halua nyt vain kokeilla muita ja palata sitten takasin kun rupeaa tympäsemään!
Mutta ei ole helppoa kun rakastaa toista niin paljon!Mitä neuvoksi?
Tervehdys!
Itse elin myös tuota sahalaitaa avoliittomme aikana. Kysyin usein puolisolta (mieheltä), että menikö tämä elämä niin kuin hän oli tahtonut. Ei kuulema mennyt. No, aika kului ja ostimme ensimmäisen talon. Jälkikäteen ilmeni, että koska minä olin halunnut. Hän ei ollut koskaan kotona. Sitten päätettiin tehdä lapsi, koska minä olin niin ehdottanut. Jotenkin puolisoni eli kaiken ulkopuolella. Olin vaan joku, joka vaati silloin tällöin huomiota ja ne toteutettiin, koska minä niin halusin. Hän ei ilmeisesti halunnut sitten minua, meitä tai mitään yhteistä. Yritin lukemattomat kerrat saada hänet puhumaan tunteistaan ja suunnitelmistaan. Olin se uskollinen koira, niin kuin joku täällä palstalla kuvasi hyvin elämäänsä. Sain kerjäämällä huomiota.
Koska olin arjet pääasiassa yksin tyttäreni kanssa, aloin vaatimaan omaa aikaa harrastuksilleni. Sain sovittua yhden päivä viikossa niin, että lapsi on isänsä kanssa. Mielenkiintoista sinänsä, kun asuimme yhdessä edelleen. Sinun vaimosi on kaikesta päätellen saanut kaiken haluamansa ajan harrastuksilleen, siitä ne ongelmat eivät voi johtua. Tuntuu, että sinun rakkautesi puolisoasi kohtaan on valtava. Itse en moista kokenut koskaan parisuhteeni aikana. Olet joustanut ja katsonut puolisosi irtiottoja vuodesta toiseen.
Naiselle tulee neljänkymmenen ikävuoden paikkeilla tarve todistaa olemassaolostaan maailmalle. Otetaan tatuointeja, lävistyksiä, ostetaan moottoripyörä ja aloitetaan kaikenmaailman hörhötykset joogasta itämaisiin tansseihin. Ainut mitä voit tehdä on tukea puolisoa hänen 'etsikkoaikanansa'. Se menee kyllä ohi. Ja voihan se olla esissä sinullakin yksi päivä, kun haluaisit tuulettaa elämääsi tavalla tai toisella.
Jos epätasapaino puolisollasi jatkuu, on silloin kyseessä jo toinen ihmissuhde, joka hämmentää puolisosi pään niin sekaisin ettei päätöksenteosta tule mitään. Mutta mitä muuta voit kuin olla oma vakaa itsesi? Pysyä kalliona tyrskyjen keskellä - valinta on puolisollasi. Sinä et ole tehnyt mitään muuta kuin rakastanut. Moni nainen olisi ollut kiitollinen tuollaisesta puolisosta kuin sinä olet. Täydellisiä meistä ei ole kukaan, mutta taito puhua on jo paljon. Katso aikasi, onko tilanne tasaantumassa ja oletko valmis vielä luottamaan suhteenne jatkoon. Ei kukaan voi vaatia sinulta loputtomiin joustoakaan, onhan sinullakin tämä yksi elämä elettävänä ja lapsi kasvatettavana.
Itse tosiaan olin se, joka lähti pitkästä, tunneköyhästä avoliitosta. Uutta ihmissuhdetta en etsinyt. Luotan siihen, että rakkaudettoman liiton jälkeen on jotain parempaa luvassa - vaikka sitten yksin asuessa ja lasta kasvattaessa. Mutta sinulle voimia taistoihin!
Se on todella vaikeaa keskustella toisen kanssa asioista kun hänen mielestään hänessä ei ole vikaa yrittää käntää kaiken välillä mun syyks!Anoppikin soitti äskettäin ja sanoi että jos en nyt pelaa kortejani oikein niin se tulee mua vastaan jossain vaiheessa?uhkailuja myös anoppin puolelta?sanoin hänelle että soittaa uudestaan kun on rauhoittunut ja laitoin luurin kiinni.Valittetavasti heidän suhde on ollut samanlaista kun meillä siinä mies vain antoi periksi ja ovat vielläkin yhdessä jotenkin.
Pelaavatko he nyt vain siksi että pelkäävät että minä vien heiltä tytön?Koska tunteet tyttöä kohtaan ovat muutuneet parissa viikossa?En aio viedä tyttöä äidiltänsä mutta haluan että tyttöllä hyvä ja turvallinen olo.
Kerran ollaan käyty perheneuvolassa ja kerran ainakin vielä menossa,viimeks kun käytiin niin hän näytti vain kovaa puoltansa ja sanoi että mitä kun ei vain rakasta niin ei rakasta ihmiset eroaa ja palaa yhteen!Mutt ei halua vielä laittaa ero papereita?
Keskusteltiin kahdestaan asiasta myöhemin niin sanoi ettei tiedä oliko tämä vain hullun päähänpisto😐Ois halunu jäädä yöks toiseen huoneeseen mutt mitä tyttö sitten siihen sanois joten lähti kotia. laittoi muutaman viestin yöllä ja sanoi että ku ei väsytä ja tämmöistä.
Tuntuu ittestä siltä että hänkään ei tiedä missä mennään kun minä en enään olekaan niin varma nakki siellä takana?pitäisikkö itse laittaa eropaperit menemään?Mutta se on niin iso päätös ettei haluais hosua.Mutta saispahan vaimokin sitten miettimistä.
Ompa hän todella tuuliviiri! Vaikeaa varmasti olla siinä kaiken keskellä.
Voisi arvostaa sinua edes sen verran, että pysyisi päätöksiensä takana. Olen ennenkin kuullut tuollaisesta, eikä ole ollut vastapuolella kovinkaan kivaa.
Kuulostat melko kiltille. Elämäni aikana olen huomannut, että kiltteydessä on hyvät ja huonot puolensa. Toiset vain ovat niin keljuja, että käyttävät hyväksi ja toisaaltaan, kiltti antaa käyttää itseään hyväksi.
lTämä ei ole ensimäinen syksy kun hänellä on vaikeaa joka ikinen syksy hän on ollu lähdössä ollu yks kaks yötä pois jä tullu takaisin.En todellakaan tiedä mitä hän haluaa elämälltä enkä tiedä tietääkö ittsekään?Ainoa miten tämä eroa muihin kertoihin on se että en anna enään hänen pompotta itseäni ja se varmaan lisää hänen epävarmuutta koska hän sanoo myös itse ettei tunne mua enään?Oliko tarkoitus niin kuin luulen että hän kokeilis nyt hetken muita ja tulis sitten takaisin en tiedä?
jos minä loukkaisin toista niin paljon kuin hän on tehny mua kohtaan niin en enään kehtais olla yhteydessä toiseen.Tiedän että hän soittelee tai viestittelee toisen miehen kanssa päivittäin ja tämä mies on eronnu kahden lapsen isä.Kovana hän on jokaisessa keskustelussa mitä yritetään käydä.Että tukea on jostain ja paljon niin hyvin hänet tunnen.Kotoa ei vältämättä ole tukea koska äitinsä ei ole ikinä hänestä hirveästi perustanu näiden vuosien aikana ja isänsä ei halua sekaantua koska se repii hänen elämänsä auki koska hekin ovat olleet samassa tilanteessa.
eilinen keskustelu puhelimessa menikin siihen että minä en ymmärrä tytön parasta ja mitä tämä tekee nyt tytölle kun viranomaiset juttelevat hänelle että kyllä tyttö jossain vaiheesa ymmärtää mitä pahaa iskä hänelle tekee nyt?
Kiva nähdä että yritetään mun syyks saada kaikki.Minun mielestä se on tyttölle hyvä juttu kun saa puhua jollekin toiselle!Kysyin että mikä meni kesän aikana väärin kun nyt ollaan eroamassa ku sait tehä ja olla ihan kuin halusit enkä kieltäny menemästä oikeastaan mihinkään niin hän ei osannu vastata.
Huomenna perheneuvolla ja eropaperit on minulla taskussa saa nähä miten käy koska kolmanneks pyöräks en rupea.Vaikea päätös se tulee olemaan ku olet niin kauan tukenu ja rakastanu toista mutta saisipahan vaimokin nähdä että nyt on tosi kyseessä.
Pahintahan on se että en saa kunnon keskustelua aikaiseksi kun hän ei päästä niin lähelle on vain puolustusasemissa koko ajan.Luulis että kolmekytä kaks vuotias tietäis mitä elämältä haluaa?
Kaikki viiskymppisetkään ei tiedä, mitä haluaa...
Meillä ihmisillä vaan on niin vaikeaa toisinaan katsoa peiliin. Toisilla se on vielä vaikeampaa, jos ei suorastaan mahdotonta aina.
Kuulostaa melko huomionhakuiselta tuo hänen käytöksensä. Toiset pysähtyvät vasta sitten, kun heille asetetaan tiukat rajat, toiset eivät sittenkään. Ne rajat pitäisi asettaa jo lapsuudessa ja jo lapsuudessa pitäisi jokaisen saada ehdotonta rakkautta, mutta niinhän se on, että se ei aina lähellekään toteudu. Väitän, että nämä kaksi asiaa ovat yleisimmät ihmisten mielten sekoittajat, jos eivät toteudu hyvällä tavalla lapsuudessa. Ihmiset ovat sitten vain muuten erilaisia ja reagoivat eri tavalla. Toiset jopa haluavat ottaa elämäänsä uudenlaisia malleja ja elää niiden mukaan.
Mutta niinhän se on, että vaikka kuinka ymmärtäisimme lähimpiämme, ei se anna heille lupaa käyttää toista hyväksi tai käyttäytyä muuten toista rikkovalla tavalla. Eikä se estä heidän käytöstään satuttamasta itseämme.
Joskus kaiken näkee sitä selvemmin, mitä kauempana on toisesta.
Tilanteesi kuulostaa todella kurjalta ja niin tutulta minulle.
Itse olen ollut samassa tilanteessa kun vaimosi ja olen tavallaan vieläkin.
Mutta minä lähdin parisuhteesta, koska tiesin että en voi satuttaa toista ja minun pitää tehdä itselleni selväksi mitä minä elämältä haluan.
Minä en sitä ilkeyttäni tehnyt vaan itselläni oli niin paha olla että tuntuu että tarvitsee tilaa ja omaa aikaa.
Varmasti kaikki menneisyydestänikin vaikuttaa lopputulokseen mihin päädyin, mutta parempi näin, en ainakaan enää satuta toista.
Voisin kuvitella että vaimosikin on aika sekaisin tilanteesta ja ahdistunut omasta olostaa, niin minä ainakin olen, se on kamalaa kun ei tiedä mitä haluaa...😞
Kolikolla on aina kaksi puolta ja halusin kertoa omasta tilanteestani.
Nyt teen paljon työtä sen eteen että tajuan itseäni.
Vaimollesi tekisi varmaan hyvää päästä jonkun kanssa juttelemaan asiasta, jos hän on yhtään sen tyyppinen ihminen.
Puhuminen auttaa asiaan aina!
Jaksamisia sinulle!
noniin eropaperit laittettu postiin kiva☹️käytiin perheneuvolassa mutta en saanu minkäänlaista keskustelua aikaseksi kun vaimo puhu vaan lapsesta eikä ymmärtäny mun asiaa tai halunnu ymmärtää.Neuvolassa sanottiin mulle että päätös on oikea tällä hetkellä ja harkitse vakavasti takaisin ottamista.
Nyt minuun ei voi luottaa kun kävin laittamassa paperit postiin ku piti yhdessä käydä?
Joka päivä hän ottaa jotenkin yhteyttä ja huuta että vie kaikki ja tämmöstä,lauantaina hän tuli jopa käymään vaikka yritin sanoa että antais tytön ja mun olla hetken rauhassa eikä tulla.tämä on vielä hänen koti ja hän saa tulla oli vastaus?
Nyt hän on soitellu työkavereilleni ja äitilleni että miten minä voin ku hänen mielestä olen maseentunu kiva. Ja että meidän pitäis keskustella yhdessä milloin tyttö on missäkin mut jos minä en hyväksy hänen ehdotusta hän ei hyväksy minunkaan ehdotusta.Olen sopinut ajan viranomaisten kanns jolloin mennään keskustelemaan niistä asioista mut se on hänen mielestään väärin tehty että ajatele tyttöä hän sanoo.Mutta mitä pitäis tehdä ku ei toinen hyväksy kuin oman ehdotuksen?
Eilen hänen vanhemmat ja sisko halus tulla jutteleen mun kanns asioista ja sanoin että tulla vaan,ja soitin oman veljenikin paikalle etten olisi yksin niin he ei puhunu sanallakaan mitään leikkivät vaan tytön kanns?
Todella kiva tilanne onko vanhemat ymmärtäneet tilanteen vakavuuden että olen tosisani vai tulivatko puhumaan vaimoa takaisin omituista sinäänsä koska vaimo huuttaa kahta kauheammin vai tulivatko tarkastamaan miten asiat on tytön ja mun kanns?
Kuulostaa kyllä siltä, että olet yrittänyt kaikkesi ja pinnasi on ollut todella pitkä. Älä kuitenkaan anna käyttää itseäsi hyväksi, koska myös sinä ansaitset onnellisen elämän. Usein unohdamme sen, että elämämme tärkein ihmine olemme me itse. Jos emme voi hyvin, ei voi kukaan ympärillämmekään. Revontulen teksti oli itselleni lohdullinen, miehelläni on ilmeisesti tämä 40 kriisi meneillään, voi se siis tulla miehellekin. Haluan olla tukena ja auttaa, mutta se ei ole helppoa, kun mies kertoo, että hänellä on tunteita toista kohtaan. Näen että hän kärsii ja yritän auttaa vastamäessä, mutta itsellä on paha olla, sydän rikki.
Kivan puhelun sain äsken äitiltäni töistä.Hänen työ kaveri oli kysyny häneltä että tunteeko hän tämän nimistä emäntää että hän on vissiin kimpassa hänen serkkunsa kanssa?ja yllätys yllätys vaimon nimihän se oli☹️
Äiti oli siihen tuumannu että sehän on pojan vaimo niin työkaveri sanonu että no ainakin he pelaavat golffia yhdessä.mutta kertonu sitten aika paljon miehestä ja hänen lapsista ja eropaperit sielläkin vetämässä.
Haluaisin todellakin puhua vaimoni kanssa tästä mutta en saa minkäänlaista vastausta viesteihini ja uskon että hän ei myönnä tätä ikinä minulle.Hänen viestit koskevat vain tyttöä.Soitin hänen siskolle ja sanoin tämän hänelle johonka hän sanoi että tutkitaan asia mutta mitään ei ole kuulunu ovatko edes puhuneet vaimolle?
Vaikeenta tässä on se että hänen nykyinen asuinpaikka on maailman paras ja kaikki on hänen mielestään nyt hyvin hän on kuulemma niin avoin ja helpottunut.
Oliko mun kanssa niin vmäistä olla?vai onko se vaan puhetta kysyin tätä häneltä ja vieläkään en ole saanut vastausta?hän on kaks päivää ollu todella hissukseen mitään ei ole oikeastaan kuulunu että onko hän nyt sitte valinnu toisen miehen elämäänsä?en tiedä miten hän pärjää kahden teinin kanssa kun ei oikein pärjää 7 vuotiaan kanssa?
Nyt ois hyvät neuvot kalliit miten sais aikaan keskustelun?koska en haluais että 15 vuotta loppuis näin.
luin nämä kirjoitukset ja mietin josko uskaltautuisin kirjoittamaan myös..
mielestäni teit oikean päätöksen kun eropaperit laitoit, erohan on aina peruttavissa jos siltä tuntuu..
ei kannate suostua kenenkään kynnysmatoksi. vaimosi tuntuu noudattavan samaa kaavaa kuin ennenkin eli pitää vähän hauskaa ja pitää sinut takaporttina, turvallisena satamana palata kun ei osaa eikä uskalla olla yksin, ja jotenkin tuntuu ettet sinäkään uskalla jos suostut toisen kynnnysmatoksi.
sinulla on varmasti vaikeaa, uskon sen ja tuossa tilanteessa ei usko mihinkään positiiviseen, mutta jos nyt ero tulee niin ajattele mitä kaikkea hyvää liitosta sait, ja yritä, vaikka vaikeaa onkin, miettiä mitä hyvää ero tuo tullessaan. voisin kuvitella että se tuo jonkinmoisen vapautuksen tunteen. niinkuin apulantakiin muistelee biisissään pihtiote: "päätös lienee tässä vaikeinta, sen jälkeen helpottaa kun kädet irrottaa". tuskallista varmasti ja tuntuu ettei selviä, mutta kyllä meillä ihmisillä on aina kyky selvitä, kun itse luotamme siihen että selviämme niin selviämme. äläkä ajattele että olisit epäonnistunut, olet onnistunut kun kuitenkin niin moneen kertaan olet jo yrittänyt korjata liittoanne, siihen vain tarvitaan kaksi, yksin se ei onnistu.
toivon kaikkea hyvää ja oikein paljon voimia tulevaan!
Hei,
Toista ei voi pakottaa puhumaan ja selvittämään asioista - niin ikävää, kuin se sinun kannaltasi on. Kaikista ei vain ole siihen. Jos sinä olet vaimosi näkökulmasta historiaa ja nykyisyys on jo ihan muuta, miksi hänenlaisensa ihminen vatkaisi enää itsensä kannlalta ikävää mennyttä? Näin jotkut todella toimivat, heissä ei ole armollisuutta, eikä inhimillisyyttä yhtään.
Mitä nopeammin totut ajatukseen, ettei vaimosi taholta sen kummempaa tule, sen parempi sinulle. Sinun täytyy läpikäydä asiat ystäviesi, sukulaistesi tai ammattiavun kanssa. 🌻🙂🌻
jo ei todellakaan ole halunnu keskustella mistään muusta kuin tytöstä.yritin viime viikolla kysellä vähän tästä toisesta niin hän vastas vaan että oleta mitä oletat soita vaikka tälle miehelle ja kysy jos asia näin vaivaa sua.
Ero on aina ero ja tekee aina kipeää siihen ei aina ole syitä, siihen tarvi vain aikaa oli yksi viesti mikä tuli ja vähän aikaa sitten oli paikkassa vika missä asutaan?ja mitä kaikkea muuta.
Perjantaina on lastenvalvojalla varattu aika ja jos ei silloin sovita tytön asioista niin sitten mennään käräjille.johonka tämä varmaan menee koska ei hän hyväksy minun ehtoja.
Äitini soitti äsken töistä ja oli jutellut tämän työkaverin kanssa jonka mielestä vaimoni on yhdessä tämän serkun pojan kanssa ei tiedä kuinka kauan he ovat olleet mutta nähtävästi ovat.
Todella kivaa kuulla ja vaimo ei myönnä mitään eikä puhu edes koko asiasta niin onko minun kanssa ollu todella niin paha olla ettei hän pysty edes totta puhumaan?
Sain toissa iltana viestin vaimolta jossa sanoi että varoittaa tyttöä aamulla ku on niin liukasta että leikii varovasti,hän oli just kaatunu ja lyöny päänsä ku oli vieny roskat ja ajele sinäkin varovasti.
Eilen päivällä soitti että tule hakemaan jotain pankin tunnuksia kotoa ja lähdin sitten itse kanns käymään kotona en halunu että hän yksin kaivaa laatikoita siellä eipä niitä sitten löytynytkään ja kuukauden jo asunu poissa eikö niitä ole ennen tarvittu?
Sanoi vaan että pitäis käydä hakemassa loput tavarat pois joskus johonka minä sanoin että mielusti nopea ettei mun tarvi niitä säilyttää.
Tytön syntäreitä pitää suunitella sitten kanns lastenvalvojalla hän sanoi johonka minä sanoin että vietäkää te hänen luonaan tytön kanssa syntärit niin minä järjestän tällä hänen koulukavereille kun meille sopii.No ei se ihan niinkään me oli vastaus.
Iltapäivällä hän soitti ja halus jutella tytön kanssa mutta tämä ei halunnu niin kysyi sitten minulta niistä tytön syntäreistä että miten ne järjestetään?Sanoin että päivällähän sinä sanoit että sovitaan ne lastenhoitajan kanssa.Ei kyllä minä voin ne sopia sun kanssa nyt hän sanoi?Tyttö huusi sitten mua niin lopetin puhelun mutta hän käski minun soita uudestaan ku kerkeän mut jäi soittamatta.Mitähän hän haluaa minusta?Joskus tuntuu että on itse tehny jotain vääriin ja nopeita päätöksiä ehkei ois menny näin pitkälle?En tiedä pitäiskö pehmetä vähäsen mutta saako hän siitä sen tunteen että olen siellä ku hän sitten tarvi?OIs vain niin kiva ku sais juttella hänen kanssa.