Mitä mieltä muut olette tästä
En tahdo jaksaa enään tätä,aloin suhteen noin 11v. sitten rakastuin todella paljon mieheen jolla on kolme lasta kaksi alaikäistä silloin,muutin hänen luokseen jätin silloin niin sanotusti kaiken taakseni,muutin noin 700km päähän siis.Olen yrittänyt parhaani näinä vuosina,mutta hän ei juuri kiitoksen sanaa ole minulle sanonut ja minun tytärtäni kohtaan käytös on semmoista ettei esim.puhu mitään,vaitonaisesti suorastaan väkisin vähän vastata murahtaa jos tyttö aivan menee ja kysyy jotakin,hänen lapsensa on kaikki kaikessa,eikö hän voi tajuta että minun tyttöni on minulle kaikkein rakkain on kyllä jo aikuinen niinkuin hänen lapsensakkin jo alkaa olla,mutta kun tyttö tulee käymään niin käytös muuttuu aivan kertaheitolla minuakin kohtaan,kyllä tässä alkaa olla rakkaus koetuksella.Toivoisin kovasti että kirjoittaisitte mielipiteitänne että olenko väärässä siinä että kaikkia lapsia pitäisi kohdella ystävällisesti vai haluaakohan hän minusta eroon ja näyttää sitä tuolla tavalla.😳
Hei!
Oletkos perehtynyt aiheeseen narsismi? Ettei vaan miehessä olisi tällaisia piirteitä
kun omilleen on kuitenkin kiva ja ystävällinen. Tutustupa kirjallisuuteen esim.
Naimisissa narsistin kanssa, tekijä on Joustiniemi, Mäkelä ym.
Tai mene paikkakuntasi narsistien tukiryhmän kokoukseen, löydät ne googlettamalla.
Olin itse naimisissa 15 v narsistin kanssa ja tilanteesi tuntuu jollain tavalla tutulta. Voin tietysti olla myös väärässä. Voimia sinulle arkeen. Ja jos ja kun asia selviää niin
ero on ainoa ratkaisusi, muuta en näe. Onhan sinulla ystäviä joille voit puhua. Jos ei,
mene sinne kokoukseen ja puhu siellä, siellä kaikki puhuvat samaa kieltä. Ja täällähän
meitä on myös jotka kuuntelemme. Jaksamista sinulle. Sinuna en sietäisi puolisoasi,
mutta toisaalta jos olen oikeassa, tilanteelle ei voi mitään tehdä, narsisti ei muutu. Rukoilen puolestasi ☺️❤️
http://www.kirkkojakaupunki.fi/arkisto/paakirjoitus-ja-kolumnit/6457/
Tässä linkissä mainitun kirjan: Sata tapaa tappaa sielu suosittelen myös
lukemaan.
Lisään vielä nämä edelliseen viestiin. Jaksamista ja voimia sinulle,
en sietäisi sinuna tällaista kohtelua. Ansaitset parempaa ☺️❤️
Toki kaikkia lapsia pitäisi kohdella ystävällisesti, samalla tavalla, kuin aikuisiakin...arvostaa ihmisinä ja olla suora, rajoja pitävä.
Tästä tulee mieleen, että miten se voikin usein mennä niin, että siinä vasta yhdessäasuessa tulee niitä inhottavia puolia esille, vai onko sitä ensionnen huumassa, eikä suostu näkemään kaikkea huonoa. Ehkä se on juuri noin. Yhteenmuuttaminen on kuitenkin iso askel ja silloin olisi hyvä tuntea toinen jo aika hyvin.
Väitän, että moni niin kovasti haluaisi toteuttaa sitä onnellista perheidylliä, ettei suostu katsomaan totuutta silmiin ja sitten muutetaan yhteen, vaikkei kannattaisikaan.
Tiedän, tunneasiat eivät ole niin helppoja, varsinkaan sellaisille, jotka elävät kovin paljon fiiliksien pohjalta. On lisäksi helppo neuvoa muita ja vielä tietäisi, mitä neuvoja itselleen antaisi, jos olisi sivustakatsoja, ei voi kuitenkaan välttämättä toimia niiden neuvojen mukaan, koska tuntee niin vahvasti, vaikka tietäisi, ettei tietyissä jutuissa mun elämässä ole mitään järkeä.