En usko, että asioita voi loputtomasti mietiskellä. Totta kai kannattaa yrittää olla toistamatta aikaisempia virheitään, mutta jokainen suhde on erilainen. Oikeastaan tuskaa ei kai voi välttää, se kuuluu jokaiseen suhteeseen, koska tuska on onnen kääntöpuoli.

Pitää yrittää olla kypsä ja ottaa vastuuta teoistaan. Se, joka rakastaa vähemmän, määrää aina tahdin ja hänen mukaansa marssitaan. Se voi olla ja on kovaa sille, joka rakastaa enemmän. Mutta luopuisitko mieluummin rakastamisen kyvystä? Se, että on joskus rakastanut jotakuta, joka on pettänyt, on kuitenkin enemmän kuin että jos ei olisi ollenkaan rakastanut. Koskaan. Ketään.

Sekin on turhaa puhetta, ettei pidä olla liian tarvitsevainen. Ihminen tarvitsee toista, se vain on fakta, ja samanlaiset vetävät toisiaan puoleensa. Eli Winston Churchilliä mukaellen: jos haluat nautintoa, valmistaudu kärsimään. Ja toisaalta: jos haluat rakkautta, valmistaudu olemaan oma itsesi JA muuttumaan, koska rakkaus toiseen ihmiseen sisältää aina muutoksen.