Vaikea sanoa... Mutta mieti niitä aikoja jolloin olit onnellinen, muistele sitä mihin rakastuit hänessä, yritä nähdä se uudestaan. Uskon että se milloin tulee suhteesta luopua on ihmisistä kiinni. ei ole mitää selkeätä kaavaa. Jos välittää ja rakastaa, jos on yhteinen perhe, niin tottakai pitää yrittää. Varsinkin jos ei ole mitään "vakavaa ongelmaa", alko, pettäminen ym.... Luuleen että nykyaikana on vaikeata löytää kumppani jonka kanssa ei edellämainittuja ongelmia ole, jos ole löytänyt sellaisen niin mieti haluatko todellakin luovuttaa.

Mutta se on vain mun mielipide.

Hei arkavarvas.
Mulla ei vastaavaa ongelmaa ole, mutta aattelin kuitenkin vastata.
Oon ollu naimisissa kohta kymmenen vuotta, jatkona mun ainoalle vakavalle seurustelusuhteelle. Meillä on ollut vaikeeta välillä, erokin ois ollu mahdollinen, mut sitä ei onneksi ole tullut. Syynä ehkä kun kumpikaan ei halunnut olla ilman toista. Perhettäkin oli jo siinä vaiheessa, niin sekin saa yrittämään enemmän.
Alunperinkin kun naimisiin mentiin, oli molemmilla asenteena se että tämä kestää.

Sitoutuminen on se mikä kantaa niiden vaikeiden asioiden yli. Rakkaus ja kunnioitus toista kohtaan on ne työkalut joilla parisuhdetta pidetään kunnossa. Ja huoltoa tarvitaan, mieluiten päivittäin. Toisinaan liitto rakoilee, tulee ongelmia. Ja silloin tarvitaan vaan isompaa huoltoa. Rehellinen, avoin keskustelu, pääosassa kuuntelu, on ratkaisevan tärkeä. Ei arvostelua, haukkumista, toisen tunteiden aliarvioimista, ei toisen ajatusten lukemista. Ei saa päättää etukäteen mitä mieltä toinen on. Kun todella kuuntelee, voi yllättyä positiivisesti, todeta ettei olekaan tiennyt kaikkea siitä ihmisestä jonka kanssa asuu.
Tällaiseen keskusteluun tarvitaan rauhallinen ilmapiiri, hetki jolloin kukaan/mikään ei keskeytä (puhelimet äänettömälle, lapset hoitoon/nukkumaan). Kun sen sopii etukäteen, niin voi molemmat tahoillaan rauhoittua, päättää että nyt kuuntelen vaikka ärsyttäisi. Sitten jaetaan vuorot, ensin toinen puhuu, toinen kuuntelee, eikä kommentoi väliin. Sama myös toisinpäin. Jos alkaa ärsyttää, tekisi mieli alkaa riidellä, niin parempi on mennä toiseen huoneeseen, poistua hetkeksi paikalta. Antaa kiukun mennä ohitse ja miettiä mikä oli niin ärsyttävää että meinasin aloittaa riidan.

Toisen ymmärtäminen ja empatian osoittaminen saa erimielisyydet vähenemään huomattavasti. Rauhalliset keskusteluhetket myös auttaa selvittämään väärinkäsityksiä, mitkä yleensä on syynä riitoihin.
Usein sitä huomaa itsekseen lisäilevänsä ärsyyntyneenä toisen sanoihin ärsyttäviä pätkiä, ärsyttäviä merkityksiä. Se vain lisää ärsytystä ja saa riidan puhkeamaan.

'Kun vastaus on lempeä, se kääntää pois vihastuksen, mutta tuskaa aiheuttava sana nostattaa suuttumuksen.'

Heippa, Suhteenne kuulostaa jotenkin tutulta. Itse olen ollut yhdessä noin nelisen vuotta. Nykyään riidellään viikoittain, suhteesta on hävinnyt kokonaan läheisyys, elämme yhdessä kuin kaverukset. Mielestäni kannattaa yrittää keskustella asiasta puolisosi kanssa, missä mättää? ja tuoda esille omat tarpeet ja toiveet ja ottaa myöskin huomioon toisen tarpeet. Itse olen yrittänyt mutta tuntuu ettemme ymmärrä toisiamme, meillä on molemmilla erilaiset toiveet tällä hetkellä. Itse haluaisin huomiota ja hellyyttä kun toinen taas sanoo, että luottamus pitää ensin olla ja kaikki tulee sitten pikku hiljaa.(läheisyys on ollut poissa jo puolisen vuotta). Mitään pettämistä ei suhteessamme ole tapahtunut, ainakaan tietääkseni. Mutta pahat riidat ovat jättäneet jälkensä kumpaankin, on sanottu pahasti, on lyöty jne...En tiedä mikä pitää meidät yhdessä vielä, yhteisiä lapsia ei ole.
Voimia kuitenkin sinulle ja aina kannattaa yrittää vaikka se ei kannakaan. Ainakin pystyy hyvällä omallatunnolla lopettamaan suhteen, että on ainakin yrittänyt!