Minä olen parin kuukauden ajan tapaillut vallan hurmaavaa, vaikkakin varsin hankalasti ”kesytettävää” miestä. Pidän hänestä suunnattomasti, hänkin tuntee vetoa minuun, mutta ongelmia alkaa keräytyä…
Syynä vaikeuksiin tässä vielä alkumetreillä olevassa seurustelusuhteessa ovat meidän kovasti toisistaan poikkeavat käsitykset suhteen etenemisen vauhdista. Mies haluaa edetä hitaasti eli on kovin, kovin varovainen.Hänellä on syynsä, jotka ymmärrän, ainakin järjen tasolla. Minä taas hellyyden- ja läheisyydenkaipuuni siivittämänä haluaisin paljon enemmän ja nopeammin eli olen siis niin kovin kärsimätön! Tapailemme harvakseltaan, kerran viikossa tai harvemmin ja aloite tulee häneltä.Minun lähestymisyritykseni hän kokee ahdistaviksi. Minä taas ahdistun hänen halustaan pysytellä etäällä.☹️ Ahdistun niin suunnattomasti,että menen pois tolaltani ja alan epäillä koko suhteen olemasssaoloa. Alan epäillä miehen sanomisia ja tekemisiä, syytän häntä epärehellisyydestä, epäluotettavuudesta…käyttäydyn siis kuin lapsi, joka ei saa haluamaansa heti. Erotuksena vain, että olen TODELLA ilkeä ja inhottava ja loukkaan ja satutan.
Ja minä en haluaisi.En haluaisi loukata ja satuttaa, sillä arvostan ja kunnioitan häntä. Ja luotan häneen…
Suhteen jatkuminen on jo vaakalaudalla. Haluaisimme jatkaa, mutta näin se ei onnistu.
☹️