Olen aika kokematon ja varovainen ollut parisuhteissa. En ole niitä kovinkaan innokkaasti ollut solmimassa. Kahdeksan vuotta sitten tapasin nykyisen aviomieheni ja se oli menoa. Suhde eteni melko nopeasti. Kihloissa oltiin jo kolmen kuukauden seurustelun jälkeen. Avioliiton solmisen jälkeen jokin muuttui. Aviomieheni ei ollut aloitteentekijä missään mikä liittyi parisuhteen hoitoon. En kuullut häneltä rakkaudentunnustuksia tai muutakaan positiivista paitsi silloin kun itse ensin olin sanonut. Hän komppasi minua sanomalla samoin. Nykyään tilanne on sellainen, että hän ei puhu kotona mitään ellei sitten ole jotain negatiivista sanomista minun tekemisistäni mutta saattaa mennä päivä kaupalla ettei meillä puhuta. Itse olen kovin sosiaalinen luonteeltani ja niin on miehenikin. Minua tuo hiljaisuus vaivaa kovastikkin. Hän ei tervehdi kun tulee kotiin. Ei sano jos lähtee jonnekkin. Välillä tuntuu siltä, että jos makaisin kuolleena lattialla hän ei huomaisi sitä. Jos olen käymässä vanhempieni luona hän ei pidä yhteyttä. Aikaisemmin soiteltiin montakin kertaa kun olimme omilla reissuilla. En tiedä missä on vika ja mitä pitäisi tehdä? Olen yrittänyt ottaa asioita puheeksi mutta hän ei sano mitään mihinkään.
Tervetuloa kerhoon, sinä joka koet olevasi eksyksissä. Ehtisitkö lukea viestiketjun "Empatiakyvytön puoliso" ja erityisesti nimerkin "emma7" osuvan kuvauksen entisestä puolisostaan.
Kerrotaan tositarinaa työpaikkalääkäristä."Mies meni työpaikan lääkärille ja valitti päänsärkyä.Lääkäri katsoi työpöytänsä takaa ja silmälasiensa yli: "Sulla nyt vaan on sellainen pää että sitä särkee."
En ole kyyninen tai milllään tavalla väheksy tilannettasi. Päinvastoin, olen todella pahoillani tilanteestasi. Itse elän jokseenkin samankaltaisessa avioliitossa.
On ehkä pakko viimein tunnustaa tosiasiat. Jotkut (miehet/puolisot/ihmiset) vaan ovat sellaisia.
Ei ole tunteita tai niiden osoittaminen on liian vaikeaa, ellei mahdotonta. Se mikä siihen on johtanut, on eri tarina. Syntyikö sellaiseksi? Johtuuko perimästä? Kasvatuksesta? Siitä että on "suomalainen mies" joka ei puhu eikä pussaa?
Pettikö joku häntä? Loukkasi ja haavoitti, ennen sinua jo? Elämäkö vaan kaikkinensa oli pettymys ja sinä saat sitä hyvittää. Pitääkö miehesi tunteiden osoittamista tai tunneasioista puhumista lapsellisena akkojen touhuna. Häpeää tunteitaan? Ei vaan ole edes sanoja tunteiden ilmaisemiseen. Sitä taidetaan kutsua aleksitymiaksi.
Täällä sivustolla on tarjottu toista naista selityksenä miehen käyttäytymiselle.
Yhtä todennäköinen syy on se, että miehesi käsitys avioliitosta on kuvaamasi kaltainen.
Oliko miehesi vanhempien liitto samankaltainen.
Itse tietäisit, jos olisi kysymys siitä, että sinä et "puhu tai pussaa" tai muuten osoita hänelle läheisyyttä tai tunteita.
Lienee vaan pakko uskoa että 90-98% suomalaisista keski-ikäisistä aviopuolisoista on sinun puolisosi kaltaisia. (ja ikävä kyllä myös minun puoisoni on samaa tyyppimerkkiä)
Ei ole tieteellinen tutkimus, vaan olkaa te 2-10% suomalaisista naisista onnellisia ja kiitollisia, siis te joiden puolisot kykenevät rattiraivoa laajempaan tunneilmaisuun, joiden tunteita ei tarvitse lukea ryppyisestä otsasta tai jalkaterien asennosta.
Vaikka - onhan se tunneilmaisua tuo bodylanguaege`kin.
Toivon että löydät ratkaisun tilanteeseesi. Minä en ole vielä oivaltanut muuta kuin edellä kirjoittamani. Ja sen "jätä se k - - ipää- ratkaisun harkitsemisen.
Pakko hyväksyä tosiasiat, jos kaikkea on jo yrittänyt, hyvää ja pahaa.
Jossain vaiheessa alat ehkä miettiä, mitä sinä teit väärin, etkö ollut tarpeeksi jotakin tai olitko liikaa jotakin. Unohda se jo nyt. Myös se, että mieskulta alkaa puolustautua jossain vaiheessa sillä, että kaikki johtuu sinusta.
Myös se kuuluu tähän suomalaisten miesten imagoon. Kaikki on aina toisen (lue vaimon) syytä. Tosin, niin se taisi se eräs mies jo aikojen alussa puolustautua Edenissä.
(ei kylpylässä vaan. . ) "en minä vaan vaimo jonka minulle annoit".
Näissä mietteissä: Amy. Voimia teille kaikille "eevoille".
mhh.. kaipaat siis enemmän läheisyyttä mieheltäsi? mitä miehesi on sanonut kun olet kertonut tunteitasi?
Auttaisiko jos hankkisitte yhteisen harrastuksen? eli onko teillä vai jotenkin katkos yhteydessä?
Onko miehelläsi jotenkin muuten stressaavampaa kuin ennen?