Ajattelin tähän vähän kirjoitella.. Jos kerkeän ennen kun mieheni tulee kotiin.. Tilanne on tämä. Olemme muuttamassa yhteen. Minä miehen kaupunkiin monen sadan kilometrin päähän. Minulla ei ole täällä yhtäkään ystävää.. Nyt olen miettnyt olenko hullu kun muutan. Meillä on riitaa joka päivä. Ja en tiedä olenko tosiaan niin itsekäs kuten mieheni mulle sanoo.. Huh huh.. Mistähän aloitan.. No eka tais olla netin käyttö. Mieheni suuttuu jos olen koneella. Hän on minulta kieltänyt tietyt sivustot joissa vaihdan kuulumisia ystävieni kanssa. Ja jossa on minusta kuvia. HÄN kuulema voi olla sieltä poissa mutta minä en ole kyennyt siihen. En ole siel käynyt aikoihin. En saa olla koneella hänen läsnä ollessa jos menisin vaikka meseen juttelemaan ystävieni kanssa. Esim. eilen olimme syönneet ja ajattelin katsoa vain koneelle nin hän suuttui kun en mennyt hänen viereen heti makoilemaan vaan menin koneelle. Hän ei puhunut mitään. Meni vain makoilemaan.. No hän suuttui siittä. Sitten kun oli lähdössä kavereidensa luo ajattelin katsoa netistä onko tapahtumia minne menisin lapseni kanssa. Hän kysyi olenko lähdössä jonnekkin vastasin että katson jos olis jotain minne menisin. Hän suuttui koneen käytöstä otti auton avaimet ja lähti. Hän tiesi etten pääse kulkemaan ilman autoa lapsen kanssa. Sitten soitti kuinka hänellä on paha mieli.. No minä olin ”vankina” kotona. Millon olen epäsiisti ihminen kun joitain tavaroita on lattialla. Milloin tinkaan asioista (jos en ole hänen kanssa samaa mieltä), millon en puhu hänelle vaan olen mykkäkoulussa, en halua puhua kun hän raivoaa. KAIKESSA OLEN MINÄ SYYPÄÄ. Kerran sanoin hänelle että miks sanoit noin ilkeästi? Hän vastasi heti että ai hän puhuu ilkeästi hän puhui ihan samalla tavalla kun sinä ja käänsi asian että miksi sinä puhuit ilkeästi? hä vastaa miksi? Hän ei jaksa olla tollaisen ihmisen kanssa jonka kanssa ei voi puhua jos on noin itsekäs… Kuinka HÄN on muuttanut tapojansa.. Ja HÄN ei enään tutki sinun tekemisiä vaan keskittyy itseensä. Kun taas hetken päästä on että SÄ TEET TOTA JA TÄTÄ. Olen palikka.. Tämä on uskomatonta ja kuinka joku voi olla noin itsekäs… Minulla on sellainen olo että joudun olemaan koko aika varpaillani… NO tässä nyt vähän juttua mutta ei kaikki tähän mahtunut… Yritän kiireellä kirjoittaa. Mies tulee kohta ehkä (suuttui taas mulle ja lähti menemään) … Meinas vaan että saan ihan ite miettiä miks olen yksin kotona ja ikävöin ystäviäni.. Että hän ei jaksa kattoa mua.. No joo hullua varmaan lukea tällästä ja minä mietin olenko hullu jos muutan.. Olen hullu jos muutan.. Mutta kyl mä varmaan häntä rakastan.. Miks olisin tässä muuten?
Harkitse tarkkaan yhteenmuuttoa. Kuvaamasi ei kuulosta oikein lupaavalta.
Itse en aikoinaan uskonut sisäistä ääntä ja varoitusta kun tuleva mieheni käyttäytyi ikävästi. Selitin asiat aina itselleni niin, että "olen vaan jotenkin kauhean epäluuloinen, en ole ymmärtänyt ja onhan niitä vikoja minussakin" (niinkuin toki onkin). Vaimensin kaikki epäluulot, muutin yhteen, menin naimisiin...Nyt, vuosia myöhemmin, teen kovasti töitä saadakseni itseluottamukseni takaisin siitä alennustilasta, johon mies on sen polkenut.
hei surullinen.Tuli oikein itku silmään sinun kirjoitusta lukiessani.Olen itse kokenut ihan samanlaista henkistä väkivaltaa.Mies sai minut uskomaan monta asiaa.vaistosin kyllä aika alusta lähtien ettei kaikki ole kunnossa.Pikkuhiljaa mieheni eristi minut jopa sukulaisistani,haukkui,syytti ja kuvaan astui fyysinen väkivalta ja pettäminen.Vihdoin aloin ymmärtää että mieheni on sairas ja paikkaa omaa heikkoa itsetuntoaan minun kustannuksellani.Minä olin paljon vahvempi.kaikki mistä miehesi sinua syyttää ei ole sinussa vaan miehesi kokee että on juuri niissä asiossa heikko ja pelkää menettävänsä sinut.ei voi toista rakastaa jos ei itseään rakasta ja miehesi ei osaa,koska hänen olisi mentävä hoitoon.Itse en uskonut ja päädyin maalle kotiin "vangiksi" ja kuin ihmeen kaupalla uskalsin riuhtoa itseni siitä irti.Vielä käyn läpi asioita,mutta nyt tiedän että tie vie enää vain ylöspäin.Sitä takertuu siihen alun rakkauteen ja taistelee että saisi takas sen ihanan,mitä luuli saaavansa.Mieti tarkkaan tunteistasi ja ajattele millasien mallin annat lapsellesi.Sinun on oivalllettava itse ja tehtävä sitten päätös.Toivon sinulle voimia.Ansaitset paljon parempaa.Tiedän miten vaikeata on kun samalla rakastaa ja janoaa toisen rakkautta oikein kerjäämällä.Tilanteet tuppaavat myös mennä aina huonompaan "narsistisilla"ihmisillä.
Miksi? Miksi? Miksi? Miksi? Miksi? Miksi?
Miksi muuttaisit miehen luokse? Mikset muuttaisi lapsesi kanssa johonkin missä voitte molemmat olla onnellisia, elää teitä kunioittavien ihmisten keskellä?
Miksi SINUN ajatuksesi ja tarpeesi ole yhtä tärkeitä kuin hänen?
Miksi en vaadi tilaa omille tarpeillesi ja ajatuksillesi? itseltäsi ja myös suhteessa...
Sinulla on valta ja voima muovata elämääsi!
😉 Miksi et käyttäisi sitä?
Miksi näin kovasti kyselevä nainen on yhä vanhapiika? 😎
mut ei ole elämä hullumpaa näinkään...
🙂🌻 Hyvää kevättä mitä ikinä teetkin ja miksi sen teetkin 🙂👍