En tiedä mistä aloittaa, kaikki on vielä niin uutta. Tai ei sinänsä uutta, johan tätä on jatkunut kymmeniä vuosia, nyt vasta heräsin lopultakin tähän arkeeni. Olen aina se, joka on väärässä, olen aina se, jota voi halveksia, olen aina se, jonka mielipiteitä ja mielenkiinnon kohteita voi pistää halvalla, olen aina se, jota voi huoritella, jolle voi heittää jatkuvasti päin naamaa miten ”kaikki nauraa, kaikki pitää tyhmänä, kaikki halveksii”. Mun mielipiteet on naurettavia, mun kiinnostuksen aiheet ja harrastukset ovatg naurettavia, kaikki ihmiset jotka tunnen ovat epäilyttäviä, ilman muuta niitä pitää haukkua…
Mitäänhän ei saa muille kertoa, ettemme joudu naurun alaisiksi, tai ”on niillä omiakin murheita”. En edes muista nyt mitä kaikkea haluaisin sanoa, muuta kuin sen että en jaksa!
Tarkoitatko, ettet sinä kertoa kenellekkään? Sinustahan voi, muut levittää millaista legendaa tahansa...?
Olisko mahdollista, että tämä "pöljyyden tiivistelmä" on se, jota ilman pärjääminen olisi heikompaa ja tarpeellista pidetään alistamalla "ruodussa"...?
oikein hyvä kun ilmaiset tätä asiaa ulos, alat kapinoida ja pitää puoliasi, se on oikein hyvä. Alistumisen kuviosta voi olla vaikea ponkaista noin vaan itselliseksi itseään arvostavaksi ja vapaaksi, se on joskus monimutkainen kuvio, johon on itse mennyt sisään, antamalla toisten alistaa, ei ole tullut näkyväksi eikä ole osannut vetää rajojaan ja pitää niitä.
Hyvällä tiellä olet, sieltä sitä noustaan ja asetetaan terveesti omat rajat ja sanotaan että näin ei mulle tehdä ja aluksi muut ovat ihmeissään mutta saat nähdä että ne oppivat pikkuhiljaa kunnioittamaan sun rajojasi ja sua ihmisenä, kun alat itse arvostaa ensin itseäsi
🙂👍
jos voit, mene puhumaan ammattilaisen kabnssa, siitä peilauspinnasta saa voimaa, kun toine n kuulee arvovapaasti sinunb tarinasi ja tilanteesi. Hanki myös esimerkiksi käsiisi Valtavaaran; kiltteydestä kipeät kirja- se auttoi minua havahtumaan väärästä kiltteydestä kohti itseä arvostavaa kiltteyttä 😀 🙂👍