Minä olen narsisti
Hei, olen Narsisti. Näillä sanoilla aloitin elämäni ensimmäisen päivän jolloin tiedostin olevani narsisti.
Tuo kyseinen päivä on juuri tänään, sillä eilen rakas ystäväni latoi minulle faktoja sekä vaivoja säästämättä oli referoinut tekstin tunnetun narsismitutkijan kirjoituksista. Myönnetään tähän samaan syssyyn myös se että olen huippuunsa viritetty manipuloinnin mestari.
Noin, nyt kun olen saanut tämän sanottua niin lienee aika kertoa itsestäni. Olen 37-vuotias perheellinen mies jonka elämä on ollut yhtä vuoristorataa ja joiden syyt olen vasta ymmärtänyt viimeisen 14 tunnin aikana. Useita tuhottuja parisuhteita takana, lukematon määrä manipuloituja ihmisiä, huikea määrä erilaisia rajojen haku temppuja sekä tuntematon määrä taakse jätettyjä hyväksikäyttämiäni ihmisiä.
Se tunne mikä valtasi minut kun ymmärsin mikä olen, oli jotain kauhun ja epäuskon välimaastoa, sillä olenhan aina halveksinut ihmisiä jotka käyttävät muita hyväkseen. Oman kaikkivoipaisuuteni sisällä en kyennyt näkemään että olen itse juuri sellainen. Karmea tunne, mutta samalla ainut tapa herätä.
Nyt kyseenalaistan kaiken oman tekemiseni ja niiden motiivit, myös tämän tekstin kirjoittamisen. Kirjoitanko tätä jotta saan perusteltua itselleni olevani hyvä ihminen? Yritänkö vain saada muut ihmiset näkemään etten minä mikään narsisti ole koska kirjoitan avoimesti ja rehellisesti? Kun hymyilen kaupankassalle ja kiitän kohteliaasti, yritänkö vain manipuloida jotta hän muistaisi minut paremmin?
En luota yhteenkään omaan tekooni tällä hetkellä. Tälläkin hetkellä pääni on kuin karuselli, toisaalta haluan aidosti parantua ja sitten on se vielä vahvempi Minä joka sanoo että juuri noin, kirjoita pois ja kaikki on taas hyvin. Kumpi on se oikea Minä? Sitä en osaa sanoa.
Motiivini aloittaa tämä kirjoittelu oli se etten halua unohtaa mikä minä olen koska joudun kohtaamaan tämän asian joka päivä kirjoitukseni muodossa, niin asia ei pääse unohtumaan eikä mieleni saa työnnettyä sitä taka-alalle.
Tiedän että tästä alkaa todella pitkäkestoinen hoito ja toivon että jaksan käydä sen polun loppuun koska en halua enää olla se joka jättää jälkeensä vain tuhoa.
Toivonkin että ihmiset kommentoisivat tätä ja kertoisivat omista kokemuksistaan. En pelkää myöskään kritiikkiä, päinvastoin se on tervetullutta koska katson sen olevan osa toipumistani.
Tiedostan myös että on mahdollisuus etten koskaan pääse eroon tästä sairaudesta, mutta aina voin toivoa olevani joskus parempi ihminen.
Kiitos kun jaksoit lukea.
Hei,
Mielenkiintoista luettavaa. Hienoa, että olet havahtunut. En usko, että koskaan on liian myöhäistä. Liian myöhäistä varmasti tehdä tekemättömäksi asiat, jotka ovat läheisiä satuttaneet, mutta ei liian myöhäistä aloittaa korjausprosessia ja saada sen myötä hyviä mukavia aitoja hetkiä elämään. Tärkeintä on se, että itse haluat. Moni narsisti ei halua, ei tunnista, ei tunnusta ja se tekee narsismista melko mahdottoman hoitaa mm. parisuhteessa. Minä olin pitkässä parisuhteessa narsistin kanssa. Minä päädyin terapiaan. Mies ei nähnyt käytöksessään mitään vikaa. Myös edellinen parisuhde oli hänellä katkennut hyvin samansuuntaisesti. me kävimme kokeilemassa parisuhdeterapiaa. Mies pyöritti terapeuttia kuin pässiä naurussa. Mikäli siis tahdot terapeutin, joka auttaa sinua paranemaan, ja sellaisen varmasti tarvitset mikäli aiot noin ison urakan aloittaa, valitse sellainen, jota et pysty pyörittämään. Se ei ole mukavaa. Valitse se, joka tietää narsismista paljon. Tavallinen psykologi menee mukana miten sattuu ja pahimmassa tapauksessa saat vain lisää välineitä manipulaatio-osastoon. Ainoa terapeutti, joka näki minun tilanteeni ja mieheni narsistiset piirteet oli mieheni mielestä täysin ammattitaidoton idiootti.
En koskaan lakkaa hämmästelemästä sitä, mitä liikkuu narsistisen ihmisen mielessä? Millä logiikalla ja millä normistolla narsisti oikeuttaa toimintansa ja tekonsa? Onko oikeasti niin, että toinen, hyvinkin läheinen ihminen, voi olla niin sokea lähipiirinsä pahoinvoinnille?
Vie prosessi loppuun asti, toivotan onnea ja voimia epämiellyttävään matkaan, mutta sen myötä taatusti antoisampaan elämään.
Kiitos fenix vastauksestasi.
Olen täysin samaa mieltä siitä että tulevan terapeuttini pitää olla kokenut narsistien käsittelijä. Tiedän kyllä kykyni manipuloida jopa terveydenhuollonammatilaisiakin sillä olen 'huijannut' jo useita yleisenpuolen lääkäreitä, kahta mielenterveyshoitajaa sekä yhtä psykoanalyytikkoa.
Ihmettelit miten me narsistit oikeutamme tekomme, siihen on helppo vastata: Emme tarvitse oikeutusta koska emme kykene tunnistamaan oikeaa ja väärää. Niin yksinkertaista se on.
Osaamme kyllä olla pahoillamme verbaalisesti mutta sisältä täysin kuollutta ja yhdentekevää kärsiikö toinen.
Surullista mutta niin totta.
Hyvää talven ja kevään jatkoa sinulle!
Narsisti-75, hei!
Aluksi kun luin sun tekstin,ajatus oli että ei voi olla totta, onks tääkin jotain manipulointia?
Mut kun luin pidemmälle, en sitten ajatellutkaan niin.
Ajattelin, että sun on varmaan pahaolla itsesi kanssa.
Itse elin 2 vuotta väkivaltaisen persoonallisuushäiriöisen, narsistisia piirteitä omaavan miehen kanssa ja se arki oli helvetti maanpäällä.
Nostan sulle hattua, että olet lähtenyt hakemaan apua ja olet myöntänyt sen mikä olet.
Jos vaikka niin saisit jonkun toisen ihmisen onnelliseksi tulevaisuudessa🙂👍
Toivoa on varmaan aina ja itse yritän uskoa hyvään.
Miksei narsistikin voisi parantua?Ainakin olet ottanut askeleen parempaan.
Turvakodilla minulle sanottiin, että mies ei voi muuttua ennenkuin hän myöntää tehneensä väärin ja tarvitsee apua.
Ehkä sinä voit muuttua, ainakin sulla on hyvät lähtökohdat🙂
Oletko sä ollut väkivaltainen? Miten sä havahduit siihen mikä olet?
Haluisitko sä mennä ja korjata ne teot mitä teit, vaikka et siihen pystyisikään?
Tätä en tarkoita mitenkään syyllistävästi, vaan uteliaisuuttani.
Kaikkea hyvää toipumisen tiellä, äläkä nyt huijaa ketään!
Toivon että ihminen pystyy muuttumaan kun hän hakee apua ja käy terapiassa mahdollisimman kauan. Toivottavasti sulla voimat ja kärsivällisyys riittää🙂👍
Hei Sirpale ja kiitos rohkaisevista sanoistasi!
Väkivaltainen en ole koskaan ollut tai no yhden kerran noin 18 vuotiaana tartuin kurkusta silloista tyttöystävääni ja sitä kadun aidosti edelleen.
Minun väkivaltani on ollut puhtaasti henkistä ja olen siinä todella hyvä.
Siis olen keskimääräistä älykkäämpi, ÄO Mensan testissä oli 134 joka tottakai nosti omaa egoani taas piirun verran ylöspäin.
Työelämässä olen aina loistanut ja ura on kehittynyt huikaisevaa vauhtia, 'kiitos' siitä jälleen kerran kykyyni manipuloida
ihmisiä ja korostaa omaa erinomaisuuttani.
Tämä on yllättävän raskasta kirjoittaa suoraan mitä päässäni liikkuu ja kuinka olen toiminut. Siinä olet oikeassa että minulla on todella paha olla, olen äärettömän levoton ja keskittymiskyky on puhdas nolla tällä hetkellä.
Kaikki energiani menee tällä hetkellä siihen että odotan pääseväni purkamaan tätä ammattilaisen kanssa.
Hyvää talven jatkoa sinulle!
Hei! Hienoa,että olet hakemassa apua. Minulla oli narsisti mies,joka välitti lopulta vain itsestään ja omista tekemisistään. Hänen luonnettaan on hyvin vaikea tunnistaa,sillä hän osaa olla fiksu ja käyttäytyä tilanteiden vaatimalla tavalla ja on viehättävä! Itse tunsin välillä olevani,kuin häkissä,kun hän kontrroloi menemisiäni ja tulemisiani,pikkuhiljaa tuli väkivalta kuvioon ja lopuksi suhteemme päättyi siihen,hän oli nimenomaan humalassa väkivaltainen,eikä koskaan pyytänyt anteeksi,ei myöskään viimeistä kertaa,vaan jätti minut täysin yksin asian kanssa,eikä varmasti myönnä koskaan,vaan tulee syyttämään minua. Hän ei tunne katumusta,mutta vihata hän osaa ainakin minua,sillä minun oli pakko käydä lääkärissä, sillä sain sen verran pahoja vammoja.. ihmisen tulisi osata oppia hillitsemään vihan tunteitaan ja kohdistaa ne muualle,kuin toiseen ihmiseen,olipa tilanne mikä hyvänsä! Toivon sinulle parempaa huomista ja elämää jatkoon.🙂
Hei kesäilta!
Kiitos tsempistä, sitä tarvitaan 🙂
Olen nyt paljon lukenut narsistien uhrien tarinoita ja huomannut pari asiaa jotka poikkeavat omasta käytöksestäni. Ensinnäkin fyysinen väkivalta, toinen on alkoholi jota itse käytän todella maltillisesti ja tästä myös lähipiirini minua kehunut ja viimeiseksi mustasukkaisuus jota en myöskään koe sillä olen antanut vaimoni aina mennä ja tulla koska luotan häneen 100%.
Nämä sanottuna en todellakaan yritä vähätellä omia tekojani vaan päinvastoin haluan korostaa että meitä narsisteja on näemmä eri tasoisia ja minä kuulun siihen joka haluaa henkisen yliotteen toisesta, joka on aivan yhtä paha vastapuolelle kuin mikä tahansa muukin asia.
Nyt olen saamassa ensimmäisen terapiakäynnin jossa arvioidaan kokonaistilanteeni ja sen 'tuomion' mukaan sitten edetään.
Minä olen naimisissa narsistin kanssa jolla myöskään ei ole ongelmaa alkoholin kanssa eikä väkivallan minun kanssa ollessaan. Edellisessä suhteessaan joka kesti 17 vuotta monien erojen ja paluiden aikana, mieheni käytti väkivaltaa ja alkoholi/huumeongelma oli kanssa kuvioissa.
Jokatapauksessa, hän on käynyt noihin kahteen ongelmaansa saamassa apua aikoinaan ja käy toki juomassa, mutta tosi harvoin. Huumeita ei lainkaan, mutta henkinen väkivalta on jotain aivan mahdotonta. Muutin hänen luokseen ennen joulua ja viime keskiviikkona lensin pihalle. Olin ehtinyt irtisanoa vuora-asuntoni ja hän päätti ettei otakaan minua kirjoille. Nyt olen viikon seilannut koirani kanssa välillä äitini luona ja välillä kavereideni. Hän ei itse näe mitään syytä itsessään koskaan ja nytkin on minun syy, että olen asunnoton. Mököttämistä tapahtui jatkuvasti hänen luonaan asustellessani ja nukkui sohvalla. Haukkumista ja ei missään nimessä tapellessamme halunnut anteeksi pyytää, ei edes sitä että nimitteli minua aina riitamme aikana milloin miksikin.
Miten narsistin saa huomaan olevansa narsisti? Jos voit auttaa minua, olisin tosi kiitollinen ja voisin pelastaa ehkä liittomme johon uskon vahvasti!
Kiitos myös kun olet täällä tarinasi kertonut meille ja zemppiä koitokseesi 🙂🌻
Narsisti-75
Erilaisa narsisteja on varmaan tosi paljon, jotkut eivät edes tiedosta olevansa narsisteja. Hyvä että tunnistat itsesi millainen olet, se ehkä auttaa terapiassa.
Henkinen väkivalta satuttaa pahemmin kuin fyysinen, kummastakin jää jälki, mutta mustelma paranee ja murtumakin paranee.
Henkisen väkivallan jälkiä mä kannan lopunelämääni.
Tosin terapian kautta olen saanut eheytyä taas ehjäksi.
Joskus jopa toivoin, että ex-mies olisi lyönyt, eikä satuttanut sieluun saakka.
Henkistä väkivaltaa on vaikea todistaa oikeudessa tai poliisille.
Olen iloinen, että edes joku narsisti tajuaa millainen on, yrittää korjata itsensä ihmiseksi joka ei satuta.
Hei "Narsisti-75"
Varmaan olet jo saanut apua, ja asia on selvitetty. Narsismi on persoonallisuushäiriö, ja narsistille ei tulisi mielen viereenkään epäillä, että hänessä itsessään olisi vikaa. Narsistilla ei myöskään ole empatiakykyä eikä hän tunne omantunnontuskia.
Jo pelkkä epäilysi osoittaa, että kyse on jostain muusta kuin narsismista. Ihminenhän voi toimia aika kyseenalaisella tavalla esim. ollessaan uupunut tai masentunut. (Kirjoittamani perustuu omiin kokemuksiini ja luettuihin kirjoihin aiheesta. En ole alan asiantuntija).
Valoisaa kevättä 🌻🙂🌻
t. Effi
Tästä on hyvä sinun jatkaa! Onnitteluni🙂🌻
Olet havahtunut, nimennyt ongelmasi ja haet apua.
Haluan sanoa sinulle vielä: tekosi ja käytöksesi eivät ole olleet oikeutettuja! Mutta SINÄ olet arvokas ihminen ja Jumala on tarkoittanut että löydät itsesi, elämäntarkoituksesi ja Hänet.
Rukoilen puolestasi.Pyydä ja anna itsellesi ja toisille anteeksi.Hyvitä aiheuttamaasi tuhoa jos mahdollista(Se hoitaa sinua itseäsikin, uskotko!)
Kaikkea -aitoa- hyvää toipumismatkallesi!🙂👍
Pakko nyt heti alkuun myöntää, että kirjoituksesi narsisti alkoi heti alkuun nyppimään. Uskon että olet kirjoittanut tämän jotta voit näyttää puolisollesi että yrität ja muka tiedostat ongelman. Olen törmännyt kahteen narsistiin, toinen oli pomoni, jolle itse annoin ns. kenkää eli lähdin toiseen työhön. Mies kuvitteli olevansa tosi fiksu, mutta oli sirä erittäin kapealla saralla. Muusta ei mitään ymmärtänyt. Toinen myös töissä, on tohtori ja kaikkea ja sepä on hattuun noussut. Hänkin kuvittelee olevansa tosi fiksu, mutta ei osaa alaa jolla on tohtori. Ihmiset puhuvat hänestä yleensä vain pahaa, mitä hän on taas käytöksellään tuhonnut ja mitkä yhteistyösuhteet pilannut. Muut korjaavat jälkiä hänen perässään ja häntö siirrellään paikasta toiseen. Työpaikallani äö 134 ei ole mikään harvinaisuus eikä saavutus, etenkään jos äö:n eteen ei ole mitään todellista näyttöä. Narsistit pitkästyttävät minua. He kuvittelevat manipuloivansa muita mutta meillä kaikki manipuloivat narsistia. Niinkuin entisessä työpaikassa kaikki naureskelivat pomolle, hän oli "yhteinen ongelma", kaikki kyselivät vaan että kelle se nyt tänään huutaa, tehtiin kaikkea mikä just triggered sen nappuloita eikä mies tajunnut mitään. Toiselle narsistille on järjestetty jokin yhdentekevä johtajatitteli, jossa hän tekee vähän kaikkea mutta ei mitään. Onhan hän kuitenkin tohtori! Nämä narsistit elävät fantasiamaailmassa jossa kuvittelevat olevansa fiksuja ja manipuloivansa muita vaikka ovat itse manipuloinnin kohteena. Jos todella haet apua narsismiisi, onneksi olkoon ja toivon että saat apua. Apu auttaa sinua kaikken eniten ja parantaa omaa elämänlaatuasi. Kun jätät paistattelun omassa erinomaisuudessasi saatat nähdä mitä ympärilläsi todella tapahtuu.
No se lohtu tuossa on, että tunnustat narsismin oireita itsessäsi. Mikäli olisit täydellinen sellainen, niin et ikinä ainakaan noin lyhyen ysävänä diagnoosin perusteella myöntäisi tai tunnistaisi itseäsi narsistiksi. Nyt kun olet ongelmia tiedostanut niin voit alkaa kasvamaan ihmisenä.
Oppia ikä kaikki. Ystävät ovat kalliita helmiä monsessa suhteessa.
Mitä sinulle kuuluu nykyään ? Itse todennäköisesti elän jonkin asteisen narsistin kanssa samassa taloudessa, enkä pääse eroon hänestä. Osaa esittää muille mukavaa ja sosiaalista, minulle ei puhu kotona mitään muulloin kuin jos on ihan pakko asioita hoitaa. Mököttää koko ajan. Ei katso päin ja mutisee ym ym.. Olettaa että olen ajatustenlukija, mutta jos en toimi niinkuin haluaisi (vaikka ei ole kertonut toiveitaan) mököttäminen jatkuu. Syytä ei kerro vaikka kuinka kyselen ? Ei suostu eroon, vaan on luvannut tehdä kaikki mahdollisimman hankalaksi, joten kiristää asuntolainan kanssa.
Oletko saanut apua ? Mikä sinut sai tajuamaan ettei käytöksesi ole tervettä ? Nykyisen kumppanini ex-vaimo sairastui vakavaan masennukseen, jopa psykoosiin ja on nyt siksi eläkkeellä mielenterveydellisistä syistä. Uskon vahvasti että mieheni käytös on, jos on ollut samanlaista silloin, ollut osasyy sen hetkisen puolison sairastumiseen. Eikö narsisti huomaa mitään vikaa omassa käytöksessä ? Onko toivoa.
Hei, kiitos uskomattomasta aloituksestasi, se avasi silmäni. Tunnistin lähes jokaisen kuvailemasi ominaisuuden - itsestäni. Tajusin itsekin olevani narsisti.
Käytännön asioita: itse olen nuori nainen. Yhteistä meillä kahdella taitaa olla mm.: korkea äo, manipulointitaito, narsismi ja näiden kolmen aiheuttama vuoristorata elämässä (menestyminen opiskeluissa ja töissä, yhtäkkiset ihmissuhteiden romahdukset yms.)
Edes kykyni manipuloida itseäni ei kuitenkaan estänyt minua samaistumasta sinuun. Sinun tekstiäsi lukiessa tajusin nimittäin sen, että manipuloidessani miesystävääni ja jokaista muutakin elämäni ihmistä, olen saanut myös itseni uskomaan antamaani ihannekuvaan itsestäni.
Kerrot hyväksikäyttäväsi ihmisiä. Tajusin tekeväni samoin. Jokainen ihminen ympärilläni taitaa olla vain yksi keino pönkittää jumalaista omakuvaani. Tajusin muun muassa, miksi en koskaan näytä heikkouksiani edes miehelleni tai lähimmille ystävilleni. Sehän vähentäsi jumalaista kuvaani heidän silmissään! Sen sijaan rakastan toisten auttamista ja tukemista. Nyt ymmärrän, että se on vain yksi tapa nostaa itseni toisten yläpuolelle. Tunnistatko samoja piirteitä itsessäsi?
Tämä narsismi ja itselle valehtelu on ollut kupla, joka tässä nyt hidastetusti puhkeaa. Tai sitten kehityn vielä sairaammaksi narsistiksi ja saan tämänkin hetken horjahduksen selitetyksi itselleni parhain päin😉
Kiitos jos joku jaksoi lukea, tässä olisi paljon puhuttavaa.
Olen muutama kuukausi sitten lähtenyt suhteesta rakkaani narsistisen käytöksen vuoksi. Suhteemme kesti 2 ½ vuotta ja sen aikana meillä oli jo muutaman kuukauden tauko. Yllättäen kumppanini elämään astui "pössöttey", joka sai hänet laiminlyömään itsensä huoltamista, hän vetäytyi sosiaalisesta elämästää eikä halunnut tavata edes tytärtään, joka on aina ollut hänelle kaikki kaikessa. Tätä vaihetta kesti muutama kuukausi. Sitten hän kertoi asian minulle, myös sen, että ei enää polttele. Hän kertoi kaipaavansa ja rakastavansa minua ja halusi jatkaa suhdetta. Olin kuitenkin niin loukattu kaikesta hänen käytöksestään; henkistä väkivaltaa, loukkauksia milloin minkäkin asian vuoksi, sairalloista mustasukkaisuutta ja syytöksiä pettämisestä jne. että mietin kannattaako enää uudelleen yrittää.
Pohdin paljon asiaa, sillä näin hänessä jo silloin narsistisia piirteitä (olen terveydenhuoltolalalla). Toisaalta näin hänessä myös sen ihanan, rakastavan ja hyväkäytöksisen ihmisen, jota hän tosin oli silloin, kun se oli hänelle itselleen eduksi. Mietin, miten toivoisin itseeni suhtauduttavan vastaavassa tilanteessa. Annoin meille toisen mahdollisuuden.
Ihanaa aikaa kesti reilun kuukauden. Taas alkoivat syytökset pettämisestä, loukkaavat viestit ja sanat, olin hänen mieletään syypää kaikkeen. Seuraavassa hetkessä hän oli mitä rakastettavin ihminen. Ja minä rakastin häntä ja edelleenkin rakastan. Haluaisin uskoa, että jos kolmannen kerran yritämme, kaikki paha olisi suhteestamme poissa. Mutta - tiedän että niin ei tulisi tapahtumaan. Hän kun ei narsistina näe itsessään mitää tarvetta muuttua. Se on surullista. Toista vaihetta kesti 4 kk. Nyt minä, hänen sanojaan lainatakseni, pikkusieluinen, sivistyssanoilla snobaileva, pettävä, keittiöpsykologi en ole enää häntä pompottamassa, kiristämässä ja uhkailemassa. Olen yksin ja yritän paikata itseni jälleen kokonaiseksi ja itseä (terveellä tavalla) rakastavaksi itseksi. ☺️❤️