maanvaiva kirjoitti 05.11.2005 klo 14:17:

Kun nyt joka paikassa ympäri nettiä kirjotetaan itsenäisestä elämästä, niin kysyn nyt täältäkin teidän mielipidettä. Minua ahistaa todella paljon, kun kohta täytän 19v, lopetan lukion ja jatkan jossain opiskelua. Pitäiskö nyt välttämättä hakea opintopaikka mahollisimman kaukaa omia vanhempia, että ei vaan pystysi kotona asuu. Jos veinaan haen kotipaikkakunnalta jatko-opiskeluun, niin ei täällä ole opiskelija-asuntoja kaikille.

Toisaalta mie kyllä aattelin, että oishan se hullua jättää oma huone käyttämättömäksi ja mennä johonkon loossiin vuokralle. Pitäskö alkaa maksaa vanhemmille vuokraa ja ruokarahhaa? Mulla ei kyllä ole rahaa, mutta, jos ottasi opintolainaa. vai onko se nyt vanhempien hyväksikäyttöä, jos vaan pokkana asuisi omassa kodissaan, niin kauan, kun huvittaa. Onko sitä kaikkien pakko olla niin itsenäisiä jossain tietyssä iässä, jos ei ole kauhean valmis oleen itsenäinen?

Onhan se aika hassua aattelua vanhemmiltakin, että tämä on meidän koti, siis lapsienkin. Mutta yhtäkkiä se olisikin vaan heidän koti, siis isän ja äidin koti.

Itse muutin pois 22-vuotiaana vanhempien luona. Lähinnä siitä syystä, etten saanut yksiötä / edullista asuntoa paikkakunnalta (opiskelen samalla paikkakunnalla, jolloin paikallinen opiskelija-asuntoja tarjoava firma pistää hakemuksen jonon hännille 🙄). Olisin toki lähtenyt jo aiemminkin pois, mutta minkäs teet kun ei oikein ole rahaa yksityisten vaatimiin yksiöiden vuokriin (soluun en halunnut missään tapauksessa muuttaa).

Suomessa tuntuu jo pelkästään sosiaalinenpaine aiheuttavan sen, että on pakko muuttaa pois mahdollisimman nuorena. Keski-euroopassa lapset muuttaa pois vasta joskus 20-ikävuoden jälkeen. Esim. italiassa osa vanhemmista saattaa jopa "lahjoa" lapsiaan, ettei penskat muuttaisi pois tai ainakaan kovin kauas. 🙂 Suomessa tuntuu aika kylmäkiskoiselta tämä toiminta. Ilmeisesti ajatellaan, että lapset muuttuu siinä 18-vuoden kohdalla ikäväksi painolastiksi ja rahanhukaksi. Vielä enemmän ihmetyttää suomessa joidenkin vanhempien harrastama lapsiensa rahastaminen. Siis vaatia omilta lapsiltaan vuokraa ja ruokarahaa?? Ymmärrän tuon tietysti, jos lapset ovat yli 20-vuotta ja käyvät töissä tai on todella tiukkaa rahasta (ja lapsella on todellakin rahaa), mutta muuten en. En ainakaan omilta penskoiltani tämmöistä ikinä tulisi vaatimaan. Ei voi käsittää joidenkin ajatustenjuoksua.

maanvaiva kirjoitti 05.11.2005 klo 14:17:

Kun nyt joka paikassa ympäri nettiä kirjotetaan itsenäisestä elämästä, niin kysyn nyt täältäkin teidän mielipidettä. Minua ahistaa todella paljon, kun kohta täytän 19v, lopetan lukion ja jatkan jossain opiskelua. Pitäiskö nyt välttämättä hakea opintopaikka mahollisimman kaukaa omia vanhempia, että ei vaan pystysi kotona asuu. Jos veinaan haen kotipaikkakunnalta jatko-opiskeluun, niin ei täällä ole opiskelija-asuntoja kaikille.

Toisaalta mie kyllä aattelin, että oishan se hullua jättää oma huone käyttämättömäksi ja mennä johonkon loossiin vuokralle. Pitäskö alkaa maksaa vanhemmille vuokraa ja ruokarahhaa? Mulla ei kyllä ole rahaa, mutta, jos ottasi opintolainaa. vai onko se nyt vanhempien hyväksikäyttöä, jos vaan pokkana asuisi omassa kodissaan, niin kauan, kun huvittaa. Onko sitä kaikkien pakko olla niin itsenäisiä jossain tietyssä iässä, jos ei ole kauhean valmis oleen itsenäinen?

Onhan se aika hassua aattelua vanhemmiltakin, että tämä on meidän koti, siis lapsienkin. Mutta yhtäkkiä se olisikin vaan heidän koti, siis isän ja äidin koti.

Olipas edellinen viesti vähän pöljä, kun vastasin vähän ohi. =P Kokeillaan uudestaan. Siis kannattaa varmaan vähän tiedustella porukoilta, että voiko vielä hetkisen asua tässä ja miten vuokra ja ruokarahat järjestetään. Luulisin, ettei tarvitse maksaa jos yhtään välittävät lapsistaan. Opiskelijalla on rahat muutenkin tiukoilla, kun pitää ostaa kirjat sun muuta tarpeellista (no osan kirjoista saa kirjastosta, mutta kaikkea et saa). Kelakin tiputtaa vielä opintorahan määrää jos asuu kotona jolloin, ei jää käteen juuri mitään niistä opintotuista. En kyllä näe kotona asumista mitenkään vanhempien hyväksikäyttönä.

Omassa loosissa on vain se hyväpuoli, että saa oman rauhan. Ei vanhemmat ole härväämässä ja voi tehdä mitä huvittaa, milloin huvittaa. 🙂 Kotipaikkakunnalle jäämisessä on myös etuna, että säästät reissaamis kustannuksissa, kun ei tarvitse ostella kalliita juna/bussilippuja, kun käyt porukoitten luona.

Ihmiset itsenäistyvät eriaikaan, jotkut voi olla valmiita muuttamaan jo 16-vuotiaana toiset vasta joskus parinkympin jälkeen, jotkut eivät taas koskaan. 🙂 Tytöt tuntuvat muuttavan varhaisemmin pois kuin pojat. Ilmeisesti vähän helpompaa, kun yleensä tahtoo olla jo se poikaystävä jonka luo voi muuttaa (yleistystä varmaan, mutta näin tuttavapiirissä). Tosin pojilla intti sotkee noita muuttopuuhia monilla, jolloin muutto pois kotoa voi viivästyä vuodella tai parilla.

Vanhempasi varmaan arvostaisivat sitä, uskoisin enemmän kuin rahaa että keskustelisit heidän kanssaan tästä ruoka/vuokraraha asiasta. Miksi pitäisi muuttaa pois jos on välit ihan okei? Jos olet noin pitkään viihtynyt niin vanhempasi ovat varmasti mukavia ihmisiä 😉
Minun mieheni on "peräkamarin poika" muutti pois kotoa 28v. Hänelle itselleen sopeutuminen asumaan omillaan on ollut vaikeaa. Minulle myöskin koska hän tukeutuu minuun kaikessa. Omilla jaloillaan seisominen ei ole pahasta!
Ajattelisin niin, että jos tekee kotihommia ja pesee pyykkinsä ynm. niin voihin tätä tällaista tehdä vaikka asuisi vanhempiensakin luona. Sitten ei omaan huusholliin aikanaan muuttaminen ole niin dramaattinen asia; käy vähän kuin luonnostaan 🙂🌻