milloin ihminen ei enää tarvitse vanhempiaan?
Kysymys on täynnä katkeruutta ja vihaa. Mitenhän tämän saisi hyvin kerrottua…
Olen hyvin yksinäinen ihminen. Aina se ei ole yksinäisyyttä, vaan se on myös yksinoloa ja siitä nauttimista. Joka tapauksessa, minulla ei ole kuin yksi ystävä; ja häntäkään en juuri tapaa, vaan kirjoittelemme tuossa ”social networkissa” eli facebookissa.
Jotenkin minusta on alkanut tuntua, että olen jo vuosikaudet ollut oman äitini viemäri; henkilö, johon hän purkaa kaiken oman turhautumisensa ja ärsyyntyneisyytensä. Isäni on ollut ankara, ja meidän välimme ovat koko elämäni ajan olleet huonot, nykyään puhumme, mutta hän on etäinen persoona jossain tuolla. Vanhempani eivät asu kaukana.
Oli aika, kun minun tietämättäni, äitini tapaili toista miestä minun ensimmäisessä omassa kodissani (olin juuri muuttamassa), isäni sai tietää ja epäili, että tiesin (vaikken tiennyt) ja sain syytöksiä vehkeilysalaliitosta äitini kanssa.
Tänään sitten laitoin äidille viestin; älä soita, en halua kuulla turhautunutta ja tyytymätöntä, tylyä kieltä. Eli äiti on viestin päässä. Ongelmani on se, että olen perin juurin yksin (minulla on veli, joka käy silloin tällöin), olen työtön, raitis, se mainittakoon…
Ei ole ihan helppoa yksinäiseltä ”pöydältä” – lähde harrastuksiin ym. vinkkeihin tarttua, en tiedä jopa olenko tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen (olen jäänyt) näiltä osin.
Haluaisin, ja en halua, vapaaksi vanhemmistani. Olen yhä (olen sitä mieltä) lapsi, joka tarvitsee vanhempiaan myös aikuisena, vanhempina, ei heidän likakorinaan.
Vähän vaikeaa, ihmiset ei niin herkästi muutu…
Itsenäistyttyäänkin jollain tavalla tarvitsee vaikkakaan ei enäö samalla tavalla kuin kasvuiässä.
Vanhemmissakin voi tapahtua muutosta. Etäisyydenotosta voi seurata jonkinlainen muutos vaikka ajattelisikin etteivät muutu koskaan. Välit muuttuvat/voivat muuttua kun vanhemmat alkavat elää vanhuuttaan. Heitä ei enää 'tarvitse' mutta heitä alkaa(voi alkaa) kaivata(toisella tavalla) mitä iäkkäämmäksi tulevat.
Sinulla on oikeus karsia elämästäsi äitisi vihanpurkauksien aiheuttamaa pahaa mieltä. Toisaalta sinulla olisi oikeus saada pitää vanhemmat elämässäsi. Äitisi pitäisi oppia paremmille tavoille ja olla kypsempi aikuinen sinua kohtaan. Hänellä on omat vaikuttimensa käyttäytymiseensä. Pidä nyt etäisyyttä äitiisi ja oli hyvä, että selitit jo hänelle, miksi pidät etäisyyttä, niin jospa äitisi oppii jotain. Jos ei opi, niin silloin sinun pitänee olla vähemmän yhteydessä ainakin äitiisi oman hyvinvointisi vuoksi.
Sinulla on ystävä ja tunnet sinulla ei ole suuremmin tarvetta muuttaa elämääsi sen "aktiivisemmaksi" kuin tähänkään asti - siis tavallaan olet tyytyväinen omaan elämääsi? Sinulla on ystävä..... Perusasiasi ovat kunnossa.
En tiedä minkä ikäinen olet. Ainakin sinulla on jo oma elämä 🙂🌻
Kyllä! äitisi on anteeksipyynnön velkaa! Ehkä useammankin. Tyttären ei pitäisi olla vanhempiensa viemäri eikä auttaja eikä ystävä (normaalissa tilanteessa) . Voisit yrittää sanoa äidillesi että sinusta on kiusallista että hän ei kerro asioitaan omille ystävilleen vaan käyttää sinua. (Huomaa piikki 😉 ) Olet toiminut mielestäni oikein kun ilmaisit väsymyksesi ja turhautumisesi äidillesi - ehkä hän aikuisena ihmisenä ainakin ajan päästä ymmärtää kantasi. Monella suhteet vanhempiin välillä huononevat mutta minulle kävi niin että tavallaan eriytymisen jälkeen tutustuin äitiini uudelleen. (Isäni kuoli kun olin 20v ihan hyvät olivat välimme silloin)
Pidä pintasi !
Kiitos vastauksista. Isäni on oikeasti ollut tosi ankara, minulla on hänen hahmonsa päässäni, luultavasti loppuiän, enkä kaipaisi enää äidiltäkään tylyyttä osakseni...
On usein hylätty olo. Ystävät ovat jostain syystä etääntyneet, minulla on todella vähän ihmisiä ympärillä, sellaisia joille voi puhua, kasvoille. Olen kyllä yrittänyt...
Hyvä se, että sain työhaastattelun parin päivän päästä, työstä on hyviä kokemuksia kun siellä tulee huomioiduksi.
Olen muuten 29v...olen ja en ole tyytyväinen elämääni. On lienee joskus tyydyttävä siihen mitä on? Kovasti kaipaan toista ihmistä välillä, niin että kipeää tekee, mutta eikai se aina ole hääviä kaksinkaan. Eli ehkä mieluummin yksin. En tiedä. 😳