millaista on kun toinen rakastaa...
Hei,
elelen yksinhuoltaja arkea etäsuhteessa. Voimani ovat alkaneet hiipua,tunnen olevani arjessani kovin yksinäinen. Minulla on hyvä miesystävä mutta emme asu yhdessä eikä mahdollisuutta yhteiselämään ole. Hän on kovin kiireinen ja näemme tosi harvoin.Yhteistä lomaa ei ole koko kesänä tiedossa. Minä olen nyt todella masentunut tilanteesta,haaveilen kumppanista jonka kanssa jakaa normaalia arkea,nukahtaa iltaisin toisen syliin.(tietysti haaveilen että se olisi hän) Olen yrittänyt puhua hänelle mutta hän ei ymmärrä nyt minua,hänen mielestään aikamme on sitten joskus ja tämä on realismia joka meidän tulee hyväksyä.Mutta mitä teen minä,yritän tukahduttaa läheisyyden kaipuuni yrittäen kamppailla lapsiperheen arkea ajatellen että miesystäväni kanssa emme voi sitä koskaan jakaa. Mitä teen kun on niin onneton että alan uskoa ettei tämä ole oikeaa rakkautta…hänen syynsä ovat oikeita ja perusteltuja mutta se ei auta minua selviämään tästä.Haluaisin tietää millaista on rakkaus saman katon alla.Nyt minä olen ajoittain niin masentunut että hän ei halua puhua kanssani jos mieleni on maassa kyseisen asian takia,syytän häntä tilanteestamme joka on mahdoton ja minun oravanpyöräni alkaa pyöriä hän ei taida rakastaa oikeasti? vai rakastaako sittenkin?ja masennus syvenee…Tiedän ettei hän voi muuttaa tilannettamme mutta miksi hän hylkää minut yksin tämän asian kanssa joka on minulle kovin tärkeä ja syöksee minut masennukseen?
Patinatar