millaista on kun toinen rakastaa…

millaista on kun toinen rakastaa...

Käyttäjä patinatar aloittanut aikaan 05.07.2007 klo 18:53 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä patinatar kirjoittanut 05.07.2007 klo 18:53

Hei,

elelen yksinhuoltaja arkea etäsuhteessa. Voimani ovat alkaneet hiipua,tunnen olevani arjessani kovin yksinäinen. Minulla on hyvä miesystävä mutta emme asu yhdessä eikä mahdollisuutta yhteiselämään ole. Hän on kovin kiireinen ja näemme tosi harvoin.Yhteistä lomaa ei ole koko kesänä tiedossa. Minä olen nyt todella masentunut tilanteesta,haaveilen kumppanista jonka kanssa jakaa normaalia arkea,nukahtaa iltaisin toisen syliin.(tietysti haaveilen että se olisi hän) Olen yrittänyt puhua hänelle mutta hän ei ymmärrä nyt minua,hänen mielestään aikamme on sitten joskus ja tämä on realismia joka meidän tulee hyväksyä.Mutta mitä teen minä,yritän tukahduttaa läheisyyden kaipuuni yrittäen kamppailla lapsiperheen arkea ajatellen että miesystäväni kanssa emme voi sitä koskaan jakaa. Mitä teen kun on niin onneton että alan uskoa ettei tämä ole oikeaa rakkautta…hänen syynsä ovat oikeita ja perusteltuja mutta se ei auta minua selviämään tästä.Haluaisin tietää millaista on rakkaus saman katon alla.Nyt minä olen ajoittain niin masentunut että hän ei halua puhua kanssani jos mieleni on maassa kyseisen asian takia,syytän häntä tilanteestamme joka on mahdoton ja minun oravanpyöräni alkaa pyöriä hän ei taida rakastaa oikeasti? vai rakastaako sittenkin?ja masennus syvenee…Tiedän ettei hän voi muuttaa tilannettamme mutta miksi hän hylkää minut yksin tämän asian kanssa joka on minulle kovin tärkeä ja syöksee minut masennukseen?

Patinatar

Käyttäjä Minney kirjoittanut 06.07.2007 klo 10:19

Hei! Voi kun tuntui pahalta lukea sinun tekstiä! Todella kurjaa, ettei miesystäväsi osaa tukea sinua tässä asiassa, vaan jättää sinut "yksin" painimaan.En kyllä osaa sanoa muuta kun että koita jaksaa ja kirjoittele tänne jatkossakin, se ehkä helpottaa edes vähän.
Hengessä ollaan mukana, rinnallasi kuljetaan, näin virtuaalisesti!🙂👍🙂🌻

Käyttäjä pajukukka kirjoittanut 10.07.2007 klo 16:28

🙂🌻hei , kuin itse olisin tilanteessa. Varmaanki tulee hylätyksi tulemisen tunne ensimmäisenä. Sitä on kiinni kaikessa siinä arjessa ja kun toinen lähtee jää tyhjä tila sydämeen.
Hyvin tuttu tunne.

Jos välittää toisesta ja ei halua erota lopullisesti kai sitten on vaan sopeuduttava, etsittävä "korvike" (harrastus).
Tai ero, ja uuden suhteen löytäminen, ei se kuiten aina ole paras ratkaisu ja enkä tiedä oikeakaan, helppo ei ainakaan😐

Miehet vaan toimii niin, mutta kyllä mielestäni hänen kuuluisi kanssasi selvittää tilanne, ettei käy niin että mies "käy" luonasi niin kauan kuin kiinnostaa ja kun kyllästyminen tulee voi sitten kadota lopullisesti ja sinä jäät sittenkin yksin. Mutta sekin voi olla vapauttava kokemus, sittenhän ei tule hylkäämisiä ja tuo inhottava etova tunne jätetystä saa ihdoinkin luvan tulla ja olla.. jos sitä pelkää se on paras toivottaa tulleeksi😉

En tiedä mikä on todellinen tilanteesi mutta toivon parasta🙂👍, parasta sinulle itsellesi, jollet jaksa odottaa miehesi "aikaa", jolloin yhdessä eläminen hänelle sopisi😉.Voimia arkeen🙂🌻

Käyttäjä patinatar kirjoittanut 11.07.2007 klo 17:51

Hei,

Kiitos vastauksista,tilanteeni tällä hetkellä on aika lohduton..tilanteemme kärjistyi ja miesystäväni haluaa nyt miettiä suhdettamme.Minä olen shokissa ja täydellisesä paniikissa.Mahdollisuutta yhdessäelämiseen ei tule,hän ei voi muuttaa ja minulla sama tilanne.Täydellinen umpikuja.Olen vain itse huolissani omasta jaksamisesta,masennuslääkkeitä en halua koska tiedän syyn masennukseeni joten en voi kemikaalein tappaa tunteitani ja tarpeitani. Juuri ja juuri selviän työpäiväni yli ja kotiinpäästyäni purskahdan itkuun.Kotini on hiljainen kun lapsetkin ovat lomamatkalla.Juuri kun olisin saanut aikaa hiukan itselleni ja voimavarojen kasaamiseen suistui suhteemme täydelliseen kaaokseen.
Olen kokenut elämässä paljon,jos tämä suhde ei onnistu en pysty enää solmimaan uutta ihmissuhdetta.Elämä on repinyt liikaa paloja minusta matkan varrella. Kaipaan ihmistä jota rakastan syvästi,mutta hylkäisikö hän minut näin jos saisin vastarakkautta häneltä.Puhelin tuuttaa tyhjää..hän ei enää halua kuulla itkuista ääntäni,minun tulisi kuulemma tehdä itsestäni haluttavampi ..vai oliko se vain turhautuneen miehen tyhmä kommentti,satutti vain todella paljon.Ja minä luulen että rakkautta vielä löytyisi häneltä..onko elämäni sulaa hulluutta kun haluaisin yrittää vaikka tiedän ettemme onnistu ratkaisemaan ongelmaa.Tuntuu että en jaksa tätä pahaa oloa enää päivääkään,haluaisin olla rakastettu.Mistä ammentaisin voimia kun niitä ei ole,sydän täynnä pettymystä.

Käyttäjä pajukukka kirjoittanut 12.07.2007 klo 09:07

🙂🌻 Myös kuultua, "olet liian lihava", "ei ole tunteite sinua kohtaan" , "sinulta puuttuu vastakaiku" jne.

Jos vaan laitan mekon päälleni ja huulipunaa se on jo riittävää, mutta se miesten (joidenkin) asenne), väsyneeseen nuhruiseen vaimoon. 😭

Moni ei ymmärrä että mieshän se on joka naisen hehkumaan saa😉

Minulla olisi neuvo: ala hoitamaan itseäsi, lenkkeile, laihduta, käy kampaajalla, laihduttuasi hanki muutamia hienoja vaatteita ja ala hehkumaan. JA anna ukolle pakit. Siitä se ajattelu miehen pääkopassa alkaa viriämään. Sitähän haluaa varmaankin.🙂🌻