Hei,
Toivoisin, että kuntoutujia kannustettaisiin voimiensa mukaan tavallisten ns.terveiden ihmisten joukkoon. Sieltä saa mallia ja vinkkejä elämään muiden joukossa. On paljon toimintoja, joissa ei tarvitse olla mitään erikoisosaamista. Huomaa myös, että tavallisilla ihmisillä on samanlaisia huolia kuin kuntoutujilla. Huomaa myös ystävällisyyden.

Mielestäni nykyisin korostetaan liikaa vertaistukea. Se voi jopa lisätä ajatusta, että ei uskalla mennä tavallisten ihmisten joukkoon.

Vertaistuella voidaan huonoimmillaan lokeroida kuntoutujat vain omaan porukkaansa.

Hyviä huomioita ja ajattelen, että yksi vertaistuen tarkoitus onkin tukea ihmisiä omien voimiensa mukaan sellaiseen elämään joka tuntuu itsestä hyvältä.

Jokainen ihminen on oman elämänsä asiantuntija ja vertaistuen kautta voi saada tukea myös siihen, että saa rohkeutta kokeilla uusia asioita ja tavata uusia ihmisiä.

Vertaistuessa on paljon hyvää, mutta sen korostamisessa on menty liiallisuuksiin. Tunnen mielenterveyskuntoutujia ja syöpäpotilaita, jotka eivät pidä siitä. Joillekin vertaistuki ei sovi, joillekin sopii rajoitetusti. Nykyisin miltei loukkaannutaan, jos kritisoi. Vertaistuki on muotia.

Vertaistukea tarjoavat hoitajat ja lääkärit kysymättä kiinnostaako se. Tietävätkö he itse millaista se on?

Vertaistukea pitävät jotkut yleisesti hyväksyttynä itsestään selvyytenä. Miltei syyllistetään, jos ei pidä siitä. Yhtenä syynä vertaistuen laajenemiselle pidän sen edullisuutta.

Vertaistukijoilla on samat omgelmat kuin tuettavilla. On vaarana, että tukijat eivät pysy lestissään, luulevat itseään viisaammiksi kuin muut. Tuettavat voivat rueta pitämään tukijoitaan auktoriteetteinaan. Minkälaiset pääsyvaatmukset on vertaistukijakoulutukseen?

Heitä kai kutsutaan nyk. kokemusasiantuntijoiksi. Koulutus vissiin kestään muutaman luennon tai keskustelutilaisuuden.
Pääasiassa tuo on minusta vaan hyvä tilaisuus saada rahoitusta jollekin yhdistykselle.

Kokemusasiantuntijat eivät kai itse tyrkytä omia näkemyksiään mutta ryhmissä joissa minä olen käynyt, ryhmän muut jäsenet pitävät kokemusasiantuntijoita ihmisinä jotka tietävät asiasta jotenkin enemmän ja keskustelu on sellaista, että kysytään häneltä ja hän vastaa oman kokemuksensa mukaan mitä asiasta on kokenut. Tätä vastausta pidetään sitten itsellekin sopivana vaikka se ei niin olisikaan.

Jos vertaistukiryhmässä on kokemusasiantuntija, ei koskaan synny mitään kunnollista vertaiskeskustelua vaan tulee kysymyksiä joihin kokemusasiantuntija vastaa eikä hän ehdi tai halua herättää mitään ryhmäkeskustelua. Joukossa on ihmisiä joilla on eri kokemus asiasta mutta, koska eivät ole käyneet parin tunnin kokemusasiantuntijakoulutusta, on parasta, että he ovat ryhmässä hiljaa.

Kiitos maanvaiva tiedoista.

Mielenterveyden keskusliiton sivuilla on selvästi kuvattu vertaistuki. Sellä sanotaan myös, että vertaisuus on myös kokemusasiantuntijuuden perusta.

Minusta vertaistuki on pidettävä tarkasti rajattuna eikä laajentaa sitä kaikkeen mahdolliseen vuorovaikutukseen järjestöissä. Niin kuin nykyisin yritetään tehdä.

Vertaisryhmät ovat mielestäni ok. samoin harrasteryhmät.

Omat kuntosalivuorot vain mt-kuntoutujille menevät jo liian pitkälle. Ne perustuvat edullisuuteen. Parempi olisi edulliset hinnat tai palvelusetelit kuntosaleille. Silloin näkee muitakin ihmisiä kuin psyykkisesti sairaita.

Olisi mielenkiintoista tietää, minkälaisen koulutuksen Vertaisverkko -projektin vapaaehtoiset vertaisohjaajat ovat saaneet?
Ja toisaalta millainen oma pohjakoulutus ja työkokemus heillä on ennen vertaisohjaajaksi ryhtymistä.

Kokemusasiantuntijakoulutuksen ohjelman luin sivuiltanne. Jonkin verran olen perehtunyt siihen aikaisemminkin.

Haluaisin oikeastaan perusteellisen selvityksen, miksi toimitte Tukinetissä? Onko se harjoittelua oman verkoston rakentamiseksi?

Toiseksi, miten käsitätte vertaistuen? Mikä on määritelmä? Käsitättekö niin, että kaikki keskustelut Tukinetissä on vertaistukea?

Päiviä vaan foorumille. Lueskelin noita aikasempia Sannan aloituksen jälkeisiä keskustelunavauksia ja ajattelin tuoda korteni kekoon ja kertoa ihan oman käsitykseni asiasta ja miten näen tämän.

Eli toimin Mietteellä toimistotöissä ja tässä vertaisverkko-projektiin käytän osan työajastani. Minulla ei ole koulutuksia vertaistuesta eikä pohjalla muutakaan mielenterveyteen liittyvää koulutusta, eli olen ihan rehellisellä kohtaamisella hoitanut jos joku on tullut kysymään tai kertomaan murheistaan, iloistaan tai muuten vain moikkaamaan.

Kerron vähän taustaa talomme toiminnasta tai miten itse esimerkiksi toimin, pohjustukseksi, että saa kiinni ajatusmaailmastani ja talon toimintamallista (sanon meidän jäsenentaloamme pelkäksi taloksi tai joskus Keriksi).

Esimerkiksi usein kun meille tulee tutustuja ja esittelen toimintaamme. Kerron, että ryhmät talossamme ovat suurimmaksi osaksi avoimia ja niihin saa osallistua tai sitten jos ei tahdo, voi vain viettää talossa aikaa ja osallistua keskusteluun muiden Keriläisten kanssa (tämä sisältää ihan meidät työntekijätkin). Joskus sitten jo alussa voi tutustuja kertoa jotain elämäntilanteestaan ja tästä päästää mielestäni siihen meidän helpoimpaan vertaistukeen, eli olen mielestäni jo oppinut jonkinverran tuntemaan näiden 6 vuoden työssäoloaikanani Mietteellä jo jäsenistöämme ja tunnen osan jäsenistömme taustoja ja voin ohjata henkilöitä niiden luo jotka samassa elämäntilanteessa tai jos joku saman jo käynyt läpi. Näitä voi olla monenlaisia asioita ja kun jäseniä meillä käy päivittäin 30-40 löytyy monen asian läpikäynyttä ja elämänviisautta ja kokemusta asiasta. Usein huomaankin, että meillä käy puheensorina välillä ihan kivasti ja keskustellaan murheet ja ilot porukassa.

Noniin, nyt varmaan osa jo totesi että TL;DR ja koitan vastailla tuossa aikasemmin ilmaantuneisiin kysymyksiinkin omasta näkökulmasta ja miten näen nuo, muut saavat oikaista jos olen harhateillä.

tähtitalvikki 11.12.2017 klo 12.38 kirjoitti
"Tunnen mielenterveyskuntoutujia ja syöpäpotilaita, jotka eivät pidä siitä. Joillekin vertaistuki ei sovi, joillekin sopii rajoitetusti. Nykyisin miltei loukkaannutaan, jos kritisoi. Vertaistuki on muotia."
Olen ymmärtänyt, että tänne tukinettiin tulee henkilöt jotka haluavat vertaistukea ja osallistuvat jos sen kokevat auttavan, tämähän on mahdollisuus, ei velvoite. Toinen asia on taas meillä talossa, siellä pitää vähän kuulostella mielipidettä ja meillä tosiaan on aina ollut käytäntö, että saa osallistua sydämmensä kyllyydestä tai sitten vaan olla, kumpikin hyväksyttävää ja yhtä arvokasta. Muodista en niin tiedä, olen vain elänyt itse elämänohjeena "jos minä olen tätä mieltä, niin moni muukin on" ja huomannut että pelkästään se että luulee olevansa yksin ongelmansa/tilanteen kanssa, aiheuttaa vaan jo olevan tilanteen päälle ylimäärästä ahdistusta ja tuskaa. Lisäksi olen huomannut, että immeinen kun on ajatteleva yksilö, tuppaa vielä kaikenlisäksi se ongelma/tilanne saamaan isommat raamit. Monta auttaa, kun huomaa, että tuokin käynyt samanlaista läpi ja siinä se vielä hengissä minulle juttelee.

"Vertaistukijoilla on samat omgelmat kuin tuettavilla. On vaarana, että tukijat eivät pysy lestissään, luulevat itseään viisaammiksi kuin muut. Tuettavat voivat rueta pitämään tukijoitaan auktoriteetteinaan.

Pidän itsestään selvyytenä että vertaistukijoilla/kokemusasiantuntijoilla on samoja ongelmia tai kokemusta samanlaisesta. En ole meillä huomannut tuommoista auktoriteetti-juttua ja itse käsitän että siinä puhutaan ihminen ihmiselle ja jaetaan omat kokemukset ja näin savolaisittain vastuu on kuulijalla, sillä on omasta tahdosta kiinni haluaako miten asian käyttää omaksi hyödyksi tai ottaa tilaisuudesta kaiken irti. Kyllähän minullekkin joku joskus kertonut, että pitäisi sitä ja sitä muuttaa ja kun hän muutti, niin muuttu elämä paremmaksi. Se taas on ihan minusta kiinni päätänkö kokeilla vai ajatella "äh tuo tiedä mittää".

"Minusta vertaistuki on pidettävä tarkasti rajattuna eikä laajentaa sitä kaikkeen mahdolliseen vuorovaikutukseen järjestöissä. Niin kuin nykyisin yritetään tehdä.
Vertaisryhmät ovat mielestäni ok. samoin harrasteryhmät.
Omat kuntosalivuorot vain mt-kuntoutujille menevät jo liian pitkälle"

Tuosta olen eri mieltä. Minusta sen saa vaikka laajentaa kaupassa käyntiinkin tai pankkiasiointiin, ihan mihin vaan josta apua. Se rajautuu itsestään. Pitää muistaa, että tuo on osa toimintaa tai mitä jäsenet kokee yhdistyksestä saatavan tai oikeammin jäseniltä, sillä MIETE on jäsenien ja he päättävät mitä tarviivat.

Harrasteryhmät ovat mielestäni oiva tutustumiskanava uudemmille ja myös samoista asioista kiinnostuneille, lisäksi se tuo rytmiä arkeen ja on joku syy sieltä sohvalta/sängystä lähteä, kun alussa aika yleistä (näin yleistyksiin sortuen) että sosiaaliset kontaktit voineet olla osalla uusilla tutustujilla aika vähissä. Tietysti se tuo tunnetta kuulumisesta johonkin, jos joku/jotkut ryhmät joihin aina osallistua ja nähdä tuttuja. Toistan, että tosiaan meidän talossa kyllä niitä tuttuja ja tulevia tuttuja tapaa ilman ryhmiin osallistumistakin.
Tuohon kuntosaliryhmäjuttuun tartun, että on myös jäseniä, jotka eivät kävisi tuollaisessa jos siellä ei olisi jo talosta tuttuja jäseniä ja turvallista ilmapiiriä. Myös meidän tarjoamat matkatkin osalta jäisi, koska eivät yksinään menisi. Tietysti ne jotka tahtoo nähdä niitä "muitakin" ihmisiä, käyvät ihan meilläkin oma-aloitteisesti valitsemallaan salilla. Eli kaikki ihan oman tahdon mukaan.

"Haluaisin oikeastaan perusteellisen selvityksen, miksi toimitte Tukinetissä? Onko se harjoittelua oman verkoston rakentamiseksi?"

Tuohon voin vastata näin henkilönä joka aluksi kartoitti tuota toimintaa ja kyllä jo kattelin omia foorumeja valmiiksi ja kartoitin eri vaihtoehtoja, mutta tultiin siihen päätökseen että miksi keksiä pyörää uusiksi, kun valmiiksi jo alusta. Eli emme harjoittele oman verkoston rakentamiseksi. Se miksi toimitaan tai nyt vasta aloitellaan tukinetissä, niin ideana olisi ja tarjota päijäthämäläisille tätä, ohjata tänne, tehdä tutuksi, keskustella alueellisista mahdollisuuksista. Vaikka sanonkin että päijäthämäläisille niin tämähän kaikille, sillä uskoisin että tässä ei rajoja niin ole, tietysti välillä voi olla keskusteluja ihan paikkakuntakohtaisesti ja alueellisesti. Kun ikävä kyllä vieläkin, ihan vastikään, olen kuullut tutustujalta "miksi kukaan ei ole minulle kertonut jo aikasemmin, että tämmönen on", eli tuoda päijäthämäläisille esille ja kerätä muilta täältä tietoa ja vinkkejä palveluista, toiminnoista ja kaikesta mahdollisesta joka vain auttaisi.

Noniin, osan jätin nyt kysymyksistä ihan tarkoituksella vastaamatta ja niihin mihin yritin vastata, toivottavasti osa jotain tajunnanvirrastani sai napattua ja jätän meidän kokemusasiantuntijoille tilaa, toivottavasti vastailevat lähiaikoina ja valottavat ehkä selväsanasemmin 🙂

Hyvvee päevee,

Muiden vastauksia odotellessa tartun vain yhteen lauseeseen.

"En ole meillä huomannut tuommoista auktoriteetti-juttua ja itse käsitän että siinä puhutaan ihminen ihmiselle ja jaetaan omat kokemukset ja näin savolaisittain vastuu on kuulijalla, sillä on omasta tahdosta kiinni haluaako miten asian käyttää omaksi hyödyksi tai ottaa tilaisuudesta kaiken irti."

Jo nuorena jouduin ottamaan usein vastuun, kun savolainen puhuu. On mahdollista, että elämäni olisi ollut helpompaa, jos ei olisi tarvinnut ottaa vastuuta liian varhain.

Olen nähnyt hoitohenkilön ja kuntoutushenkilön toimivan savolaisittain, yhteensä ainakin kolme kertaa. Kaikissa tapauksissa hauras, epävarma henkilö on yrittänyt toteuttaa hoito/kuntoutushenkilön ohjeita ja lopputulos ei ole ollut hyvä. Epäonnistuminen tapahtui, syystä että hauraalla henkilöllä ei ollut tahtoa saati halua tai kykyä päättää onko ohjeet hänelle sopivat. Hoito/kuntoutushenkilön vastaukset epäonnistumisesta hauraalle henkilölle kuuluivat mukaellen näin: "Olet aikuinen ihminen, olet vastuussa teoistasi, sinun olisi pitänyt tietää, että noin ei tule toimia." "Kaikki oli siis hyvin" hauras henkilö ei pystynyt puolustautumaan ja hoito/kuntoutushenkilö pääsi pälkähästä.

Kokematon vertaistukija tai kokemusasiantuntija voi tahtomattaankin toimia samoin. Olen nähnyt myös auktoriteetti-juttua.

Ei pidä sulkea silmiään vertaistuen ja kokemusasiantuntijuuden puutteilta. Varmasti on myös asiansa osaavia. Olen nähnyt heitäkin.

Mie en ois taitannut mittään sanova tässä ketjussa, jos oisin tiennyt, että Päijät- Häme on Savossa.

Mulla ei myöskään ole muuta kokemusta mt-vertaistuesta kuin tämä tukinet.
Ja käyn täällä myös fyysisten sairauksien vertaistuessa joissa minusta varsin hyvin toteutuu tuo asia, että kokemusasiantuntijasta muut kirjoittajat tekevät auktoriteetin. Kokemusasiantuntija ei kyllä itse välttämättä sellainen halua olla tai ei huomaa, että hänestä sellainen tehtiin. Mutta ei synny sellaista että kaikki keskustelivat tasavertaisina keskenään vaan yleensä aina on niin, että yksi keskustelee kokemusasiantuntijan kanssa, toinen toisen kokemusasiantuntijan kanssa. Sitten, kun käy pari kertaa huomaa ettei ole enää mitään sanottavaa sille kokemusasiantuntijalle.
Vaikka olenkin suupaltti, en kyllä itse osaa laajentaa keskustelua ryhmäkeskusteluksi jolloin voisi olla enempi sanottavaa ja saisi enempi vertaistukea.

maanvaiva kirjoitti 14.12.2017 9:7

Mie en ois taitannut mittään sanova tässä ketjussa, jos oisin tiennyt, että Päijät- Häme on Savossa.

Mulla ei myöskään ole muuta kokemusta mt-vertaistuesta kuin tämä tukinet.
Ja käyn täällä myös fyysisten sairauksien vertaistuessa joissa minusta varsin hyvin toteutuu tuo asia, että kokemusasiantuntijasta muut kirjoittajat tekevät auktoriteetin. Kokemusasiantuntija ei kyllä itse välttämättä sellainen halua olla tai ei huomaa, että hänestä sellainen tehtiin. Mutta ei synny sellaista että kaikki keskustelivat tasavertaisina keskenään vaan yleensä aina on niin, että yksi keskustelee kokemusasiantuntijan kanssa, toinen toisen kokemusasiantuntijan kanssa. Sitten, kun käy pari kertaa huomaa ettei ole enää mitään sanottavaa sille kokemusasiantuntijalle.
Vaikka olenkin suupaltti, en kyllä itse osaa laajentaa keskustelua ryhmäkeskusteluksi jolloin voisi olla enempi sanottavaa ja saisi enempi vertaistukea.

Huomenta näin aamutuimaan.
Tuohon laittaisin taas omasta näkökulmasta ja pikkasen kun tietysti juttelin jo muutaman kanssa, että mitä täällä on keskusteltu ja tuosta auktoriteettijutustakin tuli puhetta.
Henkilö jonka kanssa puhuin asiasta ja käy esim. kouluilla kertomassa tarinaansa ja pitää ryhmää, sanoi että toivoisikin että joku haastaisi aina välillä ja kyseenalaistaisi ja omasta mielestään juuri ajattelee, että on vain tuomassa oman kokemuksensa ja jos se auttaa jotakin, niin se aina plussaa. Kerillä olen myös huomannut, että ryhmissä ja muissa sitten ekana puhutaan asiasta ja sitten muina aikoina osa ryhmäläisistä saattaa ihan vaikka olohuoneessamme jatkaa jos löytävät henkilön jolla samoja kokemuksia. Minusta tuo on omasta mielestäni parasta tuossa, että löytää ja saa kontakteja muista kävijöistä. Itse käsitän että tämä kokemusasiantuntija toimii vain alullepanijana ja siemenenä keskustelulle, josta sitten vähän voi peilata ja saada näkökulmaa omaan kokemukseensa.
Kun itse olen vieläkin kovasti sitämieltä että pelkästään se, että ei jaa tai luulee olevansa kokemuksensa kanssa yksin on suuri osa ongelmaa. Tämä perustuu ihan kokemuksiin, kun esimerkiksi joku tulee aamulla kokoyön miettineenä ja vatvoneena jotain asiaa ja huomaakin muutaman jäsenen kanssa keskusteltuaan, että muillakin voinut olla samoin, eikä se maailma nyt suistunutkaan radaltaan. Tämä esimerkki nyt meidän talosta, kun meillä tosiaan tuo keskustelu aika yleistä ihan ilman ennalta määrättyjä ryhmiäkin ja aika luentavaa meidän talon ilmapiirissä.

Lyhyt kommentti: Savolaisuus ja Savossa toimiminen ja eläminen on eri asia.

Sampsa.Miete kirjoitti 13.12.17.: "Olen ymmärtänyt, että tänne tukinettiin tulee henkilöt, jotka haluavat vertaistukea..."
Tämä lause on pyörinyt alitajunnassani. Nyt keksin vastauksen. Kyse on tukinetin avoimesta ryhmästä, johon minulla on kirjoitusoikeus. Mielenterveysalan työntekijät eivät mielestäni saa määritellä, olettaa, minkälaiset henkilöt kirjoittavat avoimiin ryhmiin. Ei voi olla ennakkoasennetta jokaista henkilöä kohtaan, joka tänne kirjoittaa. Eri ihmiset käsittävät vertaistuen erilailla. Jotkut kirjoittavat tänne keskustellakseen, kuuntelemaan erilaisia mielipiteitä. Vertaistuen alle ei voi laittaa kaikkea.