Hei Nennykkä,

Omalla kohdallani tuota luottamuksen palautumista on suuresti auttanut mieheni käytös. Huomaan selvästi hänen yrittävän panostaa suhteeseemme ja huomioivan minua. Katkeruuteni puuskahduksiin (vaikka kuinka yritän välttää asian kaivelua, tulee aina silloin tällöin mieleen ja puheeksi kuitenkin) hän suhtautuu kärsivällisesti.

Kun pohdin sitä, kuinka hoikka tuo toinen oli minuun verrattuna, hän toteaa että on aina pitänyt ulkonäöstäni yms. Eli vahvistaa tunnetta siitä, että välittää juuri minusta. Ei ryhdy vastahyökkäykseen/puolusteluihin, eikä kuitenkaan anele polvillaan, eikä mukaudu kaikkeen. Hän tuo esiin sen, kuinka arvostaa liittoamme ja yhteistä oloamme - kuinka onnellinen hän nyt on (tosin hieman tässä häiritsee se, että ennen episodiaan totesi myös olevansa tyytyväinen elmäänsä...).

En minä pyri kostamaan hänelle asioita tai syyllistämään, kun muistelen mennyttä - yritän saada siihen jotain tolkkua -miksi hän niin hullaantui (pitäisi vain unohtaa eikä antaa sen vaivata nykyistä).

Heippa Nennykkä🙂🌻🙂🌻

Vaikka Aika on hyvä käsite, niin ei asia mihinkään muutu Jos sitä ei käsittelee.

Käsitelkää yhdessä ja silloin kuin sinusta tuntuu koska Hän on ollut se tekijä, joka on satuttanut sinua.

Sinulla on oikeus ja velvollisuus saada tuntea omia pettymyksiä ja vielä että hän saa siitä kuullaa. Se ei ole sinun asia jos hän ei kestää kuulla omia tehtyjä tekoja. Sanoilla ja teoilla on suuri ero. Tehtyä ei saa tekemättömäksi vaikka miten sanoja pyörittelee sinne tänne.

Tekijällä on teon hetkellä ollut oma visio miksi hän on tietoisesti tehnnyt teonsa ja sille ei kuka voi mitään. Se on ollut kokonaan hänen tietoista valinta ja tekoa. Miksi paras vastaaja on tekijä itse joka ei välttämättä itse tiedosta mutta on silti täytynyt tehdä koska jotain hänen on täytynyt käsitellä.

Paljon paljon hyviä keskusteluhetkiä sekä voimia sinulle

🙂🌻🙂🌻🙂🌻