Miksi yrittää enää?
Kymmenen vuotta naimisissa, lapsi ja ulospäin asiat mallillaan….
Maailmani särkyi syyskuun alussa ja en saa niitä palasia enää kohdalleen.
Kaikki alkoi vuosia sitten. tuli olo, etten ole miehelleni ainoa. Kummallisia katoamisia illalla ulos ja puhelin korvalle jne.. Mieheni oli komennuksella ja käytös muuttui täysin. Eli kuin unessa kotona, kaikelle oli aivan sama ja käärsin asiasta. Koetin puhua ystävilleni, mutta en saanut asiaan vastakaikua. Mieheni oli ulospäin malli isä, mies ja perheenpää.
Kärsin tällaista kolme vuotta, tein typeräsi itse ihastuin kauan tuntemaani mieheen. Sain huomiota jota kotona en saanut, tunsin itseni ihmiseksi, en piiaksi joka hoito kodin ja lapsen.
Syyskuussa katsoin sattumalta mieheni puhelimeen jota en ollut aiemmin tehnyt. Minusta puhelin on HENKILÖKOHTAINEN. Siellä oli viesti toiselta naiselta. Siinä kiiteltiin siitä miten mieheni on tehnyt naisesta perhosen jne… Eli mieheni oli seurustellut yli kolme vuotta naisen kanssa jolla on kaksi lasta. Ollut osa hänen perhettään kotoa poissa ollessaan kokous ja komennusmatkoillaan ( kaksi kesää asunut hänen ja poikien kanssa) Tämän naisen mukaan miehelläni on ihan luonnollinen paikka hänen, poikien ja vanhempiensa elämässä. Nainen on koko ajan tiennyt, että miehellä on perhe toisella paikkakunnalla.
Mieheni kertoi asian ja sanoi, että suhde on loppunut. Nainen laittoi sähköpostilla kaikki likaiset yksityiskohdatkin heidän elämästä. Siitä miten mieheni on nauttinut keskusteluista ja rakastelusta, miten ihanaa arkea he on viettäneet kävelyineen, elokuvailtoineen ja ystäviensä kanssa. On totta, että heillä ehti kertyä töidensa kautta ihan oma pieni ystäväpiirikin joka tiesi asiasta mutta hyväksyi sen. Nainen kertoi miten mieheni on ostellut hänelle kauniita alusasuja, hajuvesiä, koruja. Tuntuu pahalta kun en ikinä ole saanut mieheltäni mitään vastaavaa.
Olin vihainen, katkera, mustasukkainen ja päätin kostaa ja jatkoin suhdetta tämän ihastukseni kanssa ja nyt mieheni tietää asian. Suhteeni tähän ihastukseen on enemmän henkinen kuin fyysinen. Hän on ollut suunnattoman suuri lohtu ja on aivan hänen ansiotaan, että olen jaksanut tähän päivään.
Olen lukenut kirjan revitty sydän, myös tämä on ollut osana siinä että olen jaksanut päivästä toiseen.
Miten saan ajatuksista tämän mieheni ja toisen naisen pois. Se riivaa minua päivittäin. Viha joka minussa on, on niin valtava että pelkään itseäni.
Mieheni on valmis yrittämään uudelleen, minä en tiedä jaksanko. Välitän hänestä, mutta riittääkö se?
Otsikossasi on vastaus. Miksi? Miksi yrittää kaiken tuollaisen valehtelun ja petoksen jälkeen. Miehesi teko osoittaa jotain tiettyä piirrettä, mitä ei kunnon miehessä ole.
Sinulla on oikeus tuntea vihaa, mutta älä jää elämään siihen. Hyväksy se, ja jatka elämääsi puhtaalta pöydältä.
Et koskaan voisi luottaa mieheen kaiken jälkeen, onhan hän osoittanut ettei moraalinsa ole kovin korkealla.
Voimia viisaisiin raitkaisuihin🙂👍
Sinä päätät, mikä riittää ja mikä ei. Ei sinun tarvitse ottaa vastaan huonoa kohtelua ja valheellista elämää. Kukaan muu ei voi puolestasi päättää, mitä sinä pidät tärkeänä. Mikä sinut tekee onnelliseksi? Näetkö että tämän sekavan taistelun jälkeen sinulla on voimia antaa anteeksi ensinnäkin itsellesi ja sen myötä toisille osapuolille? Vihassa eläminen syö sinulta elämänenergiaa. Jos vapautat itsesi vihasta parhaiten jatkamalla omaa tietäsi, tee niin. Kaikki elämässä on muutettavissa mutta on niin helppo palata takaisin samankaltaisiin kuvioihin ja tuntuu että sitä sinä et ainakaan kaipaa - miten voit lähteä elämässä eteenpäin avoimelta ja rehelliseltä pohjalta vailla katkeruutta ja jokaisesta hetkestä nauttien... se vaatii panostusta mutta on sen arvoista, yhdessä tai erikseen, miten sen parhaimmaksi koet - sinä itse, ei naapurit, ei sukulaiset, ei miehesi eikä edes lapsesi... kun saat itsesi tasapainoon ja tiedät mitä haluat, pystyt kyllä luomaan lapsellesikin turvallisen elämän niin kauan kuin hän sinun tukeasi tarvitsee.
Sain sellaisen kuvan, ettei teillä ole käyty läpi syitä tapahtuneeseen. Kumpikin on lähtenyt ratkaisemaan itsekseen jotakin suhteen / yksilön kriisiä. Suhteen ja arjen ongelmia täytyy yrittää ratkoa yhdessä ja tarvittaessa ammatilaisen avustuksella. Keskinäinen puhuminen olisi ollut suotavampaa kuin lähteä ratkomaan ongelmaa turvautumalla "hoitosuhteisiin".
Yrittäkää analysoida tapahtuneet tosiasiat itsenne takia ja todeta mitä olisi pitänyt tehdä suhteen eteen. Olkaa rehellisiä toisillenne ja pohtikaa olisiko teistä muuttumaan. Jos rakkaus on todellakin kuollut tai kohde on toinen henkilö, sekin on pystyttävä itselle toteamaan ja kertomaan toiselle ilman sarvia ja hampaita.
Arki ja sen hallitseminen, omat ikäkausikriisit, työelämän paineet, jne. vaikuttavat vääjäämättä parisuhteeseen. Parit jotka pystyvät puhumaan keskenään selviytyvät niistä paremmin. Puhumattomuus johtaa erkaantumiseen ja masentaa. Ja sitten jossakin vaiheessa tapahtuu väistämättä jokin muutos. Valitettavasti ravintolat ovat pullollaan ihmisiä vastaavissa tunteissa - tyytymättömiä omaan suhteeseensa, muttei uskaltanut puhua siitä kumppanilleen vaan puhuu mieluummin siitä "uhrina" muille.
Puhukaa, kuunnelkaa, ajatelkaa, yrittäkää, sopikaa ja tarvittaessa erotkaa sovussa.
Kiitos vastauksista!
Olemme käyneet pari kertaa perheneuvolassa ja siellä puhuimme asoista. Silloin en vielä tiennyt mieheni toisesta naisesta, joten keskustelut oli lähinnä sitä miksi meillä menee huonosti. Mieheni on sanonut, että ne käynnit ovat herättäneet hänet. Hänen olisi pitänyt osallistua enemmän kodin askareisiin, lapsen hoitoon ja viettää aikaa perheen kanssa. Käytännössä aloitin toisen työpvän kotona töistä tullessani. Katsoimme tyttären kanssa miehen / isän selkää kun hän istui tietokoneella. Iltaisin minun olisi kuitenkin pitänyt olla "aina valmiina". Hän on kertonut syyksi viihen miksi lähti vieraan matkaan ja ajautui pitkäksi aikaa kaksoiselämään oli se, että kun hän koki ettei meillä ollut mitään yhteistä! Mutta ymmärtää asian vasta nyt, niikuin minäkin. Minusta meillä oli kaikki kunnossa silloin kun mieheni suhde on alkanut. Olin varmaan niin väsynyt koko rumban pyörittämiseen, että en osannut paremmasta edes kuvitella. Tilanne huononi kyllä tosin, kun mieheni suhde kesti ja se sitten näkyi meidän arjessa mielestäni. Olemme menossa vielä kerran perheneuvolaan en tiedä sovimmeko siellä ero kuvioista vai mistä?
Ajatukset harhailee. Tälläkin hetkellä mieheni on komennuksella. Eilen toistui sama vanha kuvio. Ei vastauta soittoon, vain yöllä viesti olin kavereisen kanssa oluella.
Voitte kuvitella mitä mielessäni liikkuu.
Toisaalta olen valmis yrittämään ja hetkessä taas mieleni on muuttunut ja valmis eroon.
Käsittääkseni elätte tällä hetkellä Traumavaihetta - et voi ymmärtää syytä miehesi tekoon ja miehesi ei voi ymmärtää syytä sinun tekoosi. Oletteko pystyneet käymään oikeasti läpi niitä syitä jotka ovat johtaneet tähän tilanteeseen? Syyt ovat teillä kummallakin varmasti erilaiset, mutta johtuvat samasta asiasta - keskinäinen yhteys / puhuminen ei toiminut. Syiden analysointi, miksi ette pystyneet puhumaan toisillenne olisi varmasti teille kummallekkin tärkeää tulevaisuutta ajatellen. Joudutte ratkomaan tulevaisuudessa monta vaikeaa asiaa lapsen vanhempina, halusitte sitä tai ette. Syyttäminen tai syyllistyminen ei ole oleellista, vaan mitä tilanteessa olisi pitänyt/pitäisi tehdä. Seksuaallisuus on parisuhteessa eräs oleellinen yhdessä pitävä voima ja se on perinteisesti liitetty pysyvään parisuhteeseen. Halut ja tarpeet vaihtelevat ajoittain ja puolisoiden välillä ja yleensä mies kaipaa seksiä naista enemmän. Harvat parit uskaltavat puhua seksistä avoimesti ja rakentavasti. Oman puolison kanssa asiasta puhuminen on aika arka ja vaikea asia. Entä jos toinen ei ymmärrä tarpeitani tai ymmärtää väärin? Asiat voivat mennä myös totaalisen lukkoon. Parisuhteen koossa pysymiseen vaikuttaa myös se sielujen harmonia ja yhteiset kokemukset / harrastukset / kotitöiden jakamiset jne.
Teidän mahdollisuudet ovat vielä olemassa, mikäli olet päässyt irti hoitosuhteestasi tai miehesi omastaan. Ratkaisun tekeminen suuntaan taikka toiseen ei voi roikkua kovin kauaa. Eroaminen on yleensä lopullinen ratkaisu ja aito yrittäminen todennäköisesti korjaa välejä, mutta jättää vielä kuitenkin mahdollisuuden tarkastella tilannetta jonkin ajan kuluttua kipeimmän ajan mentyä ohi. Suuri rakkauden tunne kantaa jonkin aikaa ja arjen rakastamisen tunne voi hukkua muiden vastuksien puristuksissa ohueksi hyvän olon tunteeksi. Siksi sitä pitää vaalia...
TAAS lisää lunta tupaan....
Lääkereseptini on hukassa ja kaivelen kotini kaappeja, sieltä löytyi kirje "henkilökohtainen". Avattu ja "piilotettu"?
Kuva mieheni rakastajan pojasta, tämä 19 vuotias poika oli laittanut miehelleni kiitoskirjeen kun mieheni oli muistanut tätä poikaa valmistujaislahjalla.
Olisi survonut kuvan roskiin, mutta ei hän arvosti pojan elettä ja toki säilytti kuvan koska poika merkitsi paljon. Onhan hän saanut olla osa heidän perhettään! Miltä tuntuu meidän yhteisestä lapsesta, isä muistaa jotain tuntematonta poikaa rahalahjoin.
Mieheni rakastajan pojat ei tiedä, että äidin miesystävällä on perhe. Mieheni kertoi, että vaikka rakastajatar tiesi asian. Lapsilta se salattiin ja rakastajattaren vanhemmilta. Sormus piiloon kun niille nurkiille tultiin.
Kävimme perheneuvolassa, sielläkin kysyttiin paljonko vielä salaisuuksia riittää, ja niitähän riittää!?
Miten pärjään lapsen kanssa yksin, saan arjen hoidettua, työt, lapsen harrastukset tällaiset asiat pyörii päässäni. Luulin, että minulla on mies jonka kanssa jakaa nämä asiat, mutta nainen joka on parempi kuuntelija, keskustelija, rakastaja vei mieheni. Syy tähän tiedetään olimme menettäneet yhteyden keskustelussa, sängyssä, pyöritimme arkea unohtaen toisen, läheisien ihmisen arvostamisen.