Kun muutimme tänne olin jotenkin väsynyt ja kireä tähän tilanteeseen kun piti taas muuttaa kun olin kuvitellut kaiken olevan jo hyvin vanhassa paikassa vihdoin kaiken epätietoisuuden jälkeen on asunto on terveet lapset ym. Kaikki romuttui sen kosteuden/homeen ja kaiken kanssa. Joulu kodissa meni pilalle ym. No se siitä olimme päässeet terveelliseen elämään. Ainopa huoli oli mitä minä teen kun äitiysloma loppuu kaikki työhaaveet meni taas kun ei täältä Tuusulasta pääse minneen töihin kovin helpolla. Kaikki oli täällä jotenkin kaoottista ensimmäiset kuukaudet mistään en saanut otetta. Elämä oli vain suorittamista uudessa kylässä ilman ystäviä ja mitään tukea, kerhoja ei ollut missä en olisi ollut kummastus kaksosten kanssa. Rahat tiukassa muuton takia ym. En tiennyt mitä tehdä. Otin ensimmäisen vipin jotta saatiin yksi lainan erä maksettua kun rahaa ei ollut sillä hetkellä ja omat rahani tulisivat vasta 3vk päästä. Rahaa oli tulossa sen tiesin olihan meidän vanhan asunnon asunnon vakuus vielä palauttamatta. Kuvittelin siinä vaiheessa maksavani kaiken silloin pois. Mielessä myös silloin painoi jo lapsimessut ja niiden kulut. Sitten selvisi ettei Herra x haluakkaan osallistua rahallisesti koko messuihin. Silloin masennuin ja kaikki otti todella päähän.. Mitä nyt teen olen jo käsirahan sinne maksanut sitä ei pois saa? Koitin kaikkeni miettiä mitä tehdä koska kaikki kulut olisivat minun maksettavia. Mistä rahat sinnekin samaan aikaan tuli vanhan kodin sähkölaskun tasauslaskut/ loppulaskut itku tuli ja todella iso. Mietin asiaa sen enempää miettimättä ja otin lainaa kuvittelin siinä vaiheessa kai että maksan kaiken pois kunhan messut on mennyt ja saan katettua voitoilla sen pois.. Mutta miten kävikään.. tosin sain maksettua messut ja kulut sekä sähkölaskut sillä ja joitain muitakin laskuja sillä pois. Olen jotenkin ihan maassa siinä vaiheessa mikään ei tuntunut miltään.
Muistan senkin päivän kun pienet nukkui keskimmäinen oli mummilla ja isot koulussa ja eskarissa. Olin vienyt kiukuttelevan pojan eskariin tyttö oli kiukut päissään mennyt kouluun.. mietin keittiössä miksi kaikki on mennyt näin Mitä pahaa olen tehnyt kun en saa tätä pois millään.. Siis sitä pahaa oloa sisällä. Miksi kaiken piti mennä näin että jouduimme lähtemään mukavasta kodista ja miksi minun pitää väsyä tähän suorittamiseen.. Päivät olivat vain suorittamista kuin urheilukentällä ensin on aamu ja sitten on ilta päivästä en muista mitään. Koko päivä oli vain aikataulutettua minuuttipeliä joka suuntaan ja on kova kiire jotta ehtii kaiken tehdä oikeaan aikaan.. Oikeaan aikaan lähteä johonkin jotta on ajoissa perillä sitten on odottamista taas mennään ja tullaan vauhdilla kotiin jotta kaikki ehtii syödä nukkua ym. ja kaikki pääsee kotiin koulusta ja eskarista ym..sitten ovat taas läksyt välipapat ym.. Olin iltaisin ihan poikki vaikka olin oman osani valinnut jotta olen kotona ym. mutta tähänkin väsyy.
Samalla koitin miettiä aina mitä tehdä kasvavalle laskupinolle. Koitin hoitaa sitä siinä samalla kaiken lomassa yksi lasku silloin tällöin. Aina kun tuli uusi niin ajattelin että hoidan sen kohta mutta sitä kohtaa ei aina tullut. Ennen kaikkea sitä vaikeutti kun meillä tuli rahat niin eriaikaa jotta kaiken pystyi hoitamaan niin piti kikkailla jos jonkin asian kanssa. Itse olin vielä äp rahoilla jotka eivät tietenkään tule aina samana päivänä joten niitä piti laskea ym. Sitten jo mietti mitä tehdä kesällä koska töitä ei ollut tiedossa ja sovimme että olen ainakin kesän vielä kotona. Koska pojalle ei ollut hoitopaikkaa.
Ainoa iloinen asia oli kesällä että sain tietää hoitolapsen tulosta lokakuussa. Silloin tiesin rahaa tulevan säännöllisesti.
Kesä oli rankkaa kaikin puolin mies piti lomaa kuin pystyi. Kaikki lapset kotona pienimmät pahimmissa iässä mitään järkeä päässä ei ollut. keskimmäinen 4v uhmassa ym. Se kesä vei minut jotenkin ihan raiteiltaan.. kaikki se ilo ja muut loppuivat. Laskut/ postit jäivät vain hoitamatta. Rahaa oli sen myönnän mutta jotenkin ajattelin että hoidan ne huomenna ja taas huomenna.. ne vain jäi. Masennuin/ väsyin siihen kaikkeen. en vain osannut enää hoitaa mitään.. Olin iloinen kun sain työpaikan ajattelin että se on hyvää vasta painoa tälle kaikelle kotona ololle sitä se olikin niin kauan kuin se kesti. En vain edelleenkään ymmärrä miksi niitä vuoroja peruttiin.. miksi se edes otti minut jos ei kuitenkaan tarvinnut minun apuja töissä?
Rahaa sieltä tuli monen kerran pyynnin jälkeen onneksi. Silloin kuvittelin että voin hoitaa kaikki lainat ym mitä olin ottanut sekä minun ja miehen nimissä kesällä mutta toisin kävi. Silloin tuli samaan aikaan joku iso lasku joka piti maksaa pois ja ne rahat meni siinä. Vuokran koitin maksaa myös. Yksi vuokra oli myöhässä ja siitä koitin sopia asuntosäätiön kanssa ja sainkin sovittua sen maksun, mutta jotain kävi etten sitten maksanutkaan sitä silloin.. joten meille langetettiin häätö jollen asiaa hoida pois.. Sain asian onneksi hoidettua keinoja kaihtelematta ja kuten arvata saattaa niin voit vain kuvitella miten, no lainoilla ym. tietenkin. Elämä oli jotenkin mennyt jo pois raiteiltaan ja en osannut avata suutani siinä vaiheessa enää mitenkään tuntui ettei kukaan kuuntelisi ja uskoisi jos alkaisin selittää mitä kaikkea olen tehnyt, Varsinkaan oma sukuni tuntui niin hävettävältä mitä pahaa olen tehnyt, ensinnäkin se että olen tuhonnut oman elämän niin olen myös muidenkin. En enää tiennyt syksyllä mitä tein otin vain lainoja sieltä täältä jotta sain vanhemmat lainat maksettua pois. se oli jotenkin hullunkurista mutta mitäpä väsyneenä/masentuneena/paniikissa osaa tehdä. piilotella asioita mahdollisimman hyvin ja sitä pystyin tähän kevääseen asti tekemään. Olin keväällä jo niin poikki kaikesta ja annoin asioiden vain olla ja toivoin että ne saadaan jotenkin pois. Helmi maaliskuussa oli minusta viimeinen niitti tässä arkussa.. kukaan ei halunnut auttaa vaikka apua pyysinkin kaikin voimin siinä tilanteessa. kaikki pyysivät vain selvityksiä selvityksiä ihan kaikkeen ihan kuin itselläni olisi siinä tilanteessa ollut hyvä olla.
Annoin asioiden vain enää olla en jaksanut enää yrittää mitään. kaipa joku ne laskut hoitaa ym. kun itse en osannut enää toimia mitään elämän iloa ei ollut. ainoa ilo taisi olla se kun joku kysyi kerhossa mitä kuuluu oikeasti.. Kun kaikki tämä paljastui miehelle että olen pimittänyt häneltä tiedon kaikesta ottanut myös hänen nimiinsä lainoja eli tehnyt petoksen niin kaikki tämä teki elämästä yhtä pahaa unta. Enää elämääni tuo iloa lapset ja heidän ilonsa. Olemme tämän kaiken takia päätyneet eroon koska kukaan ei usko minua enää ja hän ei halua elää enää valheessa siihen että kaikki olisivat hyvin.. olen pilannut monen elämän tässä painajaisessa.. mutta mitään ei saa enää tekemättömäksi ja siitä olen pahoillani.