Huoh, mistä aloittaaa. Itse asia ja ongelma tulee ilmi vasta viestin lopussa, mutta ensin minun on annettava tausta tälle kaikelle.

Mieheni sairastaa kroonista masennusta – hänellä on parempia ja huonompia kausia. Reilu pari vuotta sitten hän ajutui syvään kriisiin ja alkoi käyttäytymään aivan maanisesti. Hän ei siis kuitenkaan ole maanisdepressiivinen. Normaalisti hän pysyy depressiivisessä tilassa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun hänen tilaansa kuvasti maaanisdepressiivisyys. Samaan aikaan hän myös alkoi puhua eroamisen mahdollisuudesta. Olimme tässä vaiheessa olleet yhdessä 6 vuotta. Kaiken hulluuden keskellä, mieheni aloitti ’suhteen’ itseään huomattavasti nuoremman naisen kanssa (olivat tavanneet miehen harrastuksen/työn yhteydessä). He eivät ikinä olleet julkisesti yhdessä eikä heidän suhteestaan tiedä heidän lisäkseen kukaan muu kuin minä. Molemmat olivat täysin hullaantuneita toisistaaan ja he toimivat täysin irrationaaalisesti monissa asioissa. Kaikesta huolimatta suhde perustui aitoihin tunteisiin, heillä oli selvästi jonkinlainen yhteys. Seksiä heillä ei ollut kuin muutamia kertoja eivätkä he tavanneet kovin montaa kertaa vaan olivat lähinnä yhteydessä tekstiviesteillä ja netin kautta. ’Suhde’ kesti noin 6 kuukautta. Kaksi vuotta syksyllä he päättivät lopettaa suhteen ja pysyä vain kavereina, koska koko suhteella ei ollut mitään tulevaisuutta. Tilanteen hulluus myös vaivasi molempia. Suhteen lopettaminen oli kuitenkin molemmille todella vaikea päätös, sillä kuten aiemmin mainitsin, he kokivat jollain tasolla olevansa toistensa sielunkumppaneita ja olisivat halunneet olla yhdessä. Suhde kuitenkin toimi vain kuplassa ja sillä ei ollut mitään perustaa todellisessa elämässä. Syksyllä mieheni ja minä alotimme myös pariterapian joka toimi todella hyvin ja saimme kun saimmekin suhteemme takaisin raiteille. Rakkautta meiltä ei ole koskaan puuttunut ja perheenä toimimme todella hyvin. Perheeseemme kuuluu mieheni aiemmasta suhteesta syntynyt 16v tytär ja oma yhteinen tyttäremme joka on noin vuoden vanha. Nämä kaksi vuotta suhteen lopettamisen jälkeen ovat kuitenkin olleet minulle todella vaikeita, kuten kenelle tahansa petetylle. Asiasta on tehnyt vaikeamman se, että tiedän kuinka läheisiä mieheni oli tämän naisen kanssa ja, että hän varmasti jollain tasolla edelleen kaipaa naista. He ovat myös mieheni harrastuksen/työn kautta välillä pakosta tekemisissä keskenään ja tiedän heidän olleen välillä myös yhteydessä mailitse ja tekstiviestitse. En tiedä ovatko he tavanneet esim. kahvilla tms. Mikään ei kuitenkaan ole antanut minulle syytä epäillä, että mitään romanntista olisi enää meneillään. Aiemmin keväällä nainen myös muutti pois paikkakunnalta.

Sitten itse asiaan. Heinäkuusssa olin itse lapsen kanssa lomalla ja mieheni jäi yksin kotiin. Tänä aikana nainen oli vierailemassa kaupungissa. Kysyin mieheltäni mikäli he olivat tavanneet tai edes puhuneet tapaamisen mahdollisuudesta. Nainen on muuttamassa pois maasta reiluksi vuodeksi ja minä en ollut paikalla. Heillä olisi hyvä tilaisuus hyväastellä. Mieheni edelleen kielsi asian eikä minulla ollut syytä epäillä mitään muutakaan. Muutama päivä sitten mieheni oli jättänyt emailinsa auki koneelleeni ja näin siinä viestin naiselta. Väärin tai ei, luin viestin joka oli lähetetty kesäkuussa. Tässä mieheni ehdottaa naiselle tapaamista jotta voisivat hyvästellä ennen naisen maastamuuttoa. Nainen vastasi tähän, että hän todella haaluaisi tavata. Muita viestejä ei ole. Mikäli he ovat tavanneet, he ovat sopineet yksityiskohdista puhelimitse. Kysyin uudelleen mieheltäni oliko hänellä ja naisella mitään puhetta tapaamisesta. En edes syyttänyt häntä tapaamisesta tai mistään muustakaaan. Sanoin ymmärtäväni, että he saaattoivat haluta tavata kavereina. Sitähän he vain ovat. Mieheni kuitenkin edelleen kieltää, että tapaamisesta olisi edes puhuttu. Oletin, että hän olisi tunnustanut tapaamisen olleen puheena, tapasivat he sitten ikinä tai eivät. Koska hän ei tunnusta sitä, mistä olen nähnyt todisteen emailissa saa minut epäilemään miksi hän valehtelee asiasta. Minulla ei edelleenkaan ole mitään syytä epäillä, että mitään romanttista olisi tapahtunut. Olemme tällä hetkellä onnellisia ja sitoutuneita toisiimme. Kuitenkin se, että mieheni valehtelee tapaamisen olleen puheena saa minut epäilemään mitä on tapaahtunut. Ovatko he tavanneet ja tämä on johtanut johonkin muuhun ja siksi mieheni ei halua tunnustaa asiaa? En halua kertoa miehelleni, että luin hänen mailinsa ja siksi en voi sanoa, minun tietävän hänen ehdottaneen tapaamista. Annoin hänelle täyden mahdollisuuden tunnustaa kaiken, mutta hän ei tarttunut tilaisuuteen. Itse olen jumissa tilanteen kanssa ja en osaa reagoida siihen millään lailla. En tiedä miten minun tulisi nyt toimia. Mieheni kuitenkin valehtelee, en vain tiedä miksi. Onko kellään ajatuksia asiasta ulkopuolisen silmin?