Pohjimmiltaan noissa on kyse hieman eri asioista, itsetyydytys ei ole seksin korvike eikä toisinpäin. Minusta ei kannata olla huolissaan, ellei itsetyydytyksen määrä kasva aivan valtaisaksi suhteessa seksiin. Näin miehenä tuli mieleen, että voiko olla, että miehesi kokee suorituspaineita kanssasi?

Hei Varjo vain! Kiitos kommentista 😊

Tietysti voi olla mahdollista että puolisoni kokee ajoittain paineita seksistä, koska tämä aihe on ollut pitkään tapetilla. Meillä ei siis ole seksiä päivittäin vaan ennemminkin 2-3 kertaa viikossa. Avoimempien keskusteluiden myötä on selkiytynyt se että seksi on molemmille tärkeää. Sen vuoksi itse ennemmin säästän halut ja energiat yhteisiin hetkiin. Puoliso taas haluaa myös masturboida vaikka se ajoittain olisi pois yhteisestä seksistä. Eli silloin koen että tietoisesti valitsee ennemmin oman käden. Tätä en ymmärrä. Suhteemme on ollut vaikeassa kriisissä puolison aaltoilevan haluttomuuden vuoksi ja nyt kun tilanne parempi niin tämä "tarve" tuntuu jotenkin vaikealle käsittää.

En tiedä minkä ikäisiä olette, mutta 2-3 kertaa viikossa ei ole mitenkään erityisen vähän. Libido laskee miehilläkin iän, stressin, liikunnan puutteen yms. myötä.

Ehkä itsetyydytys edustaa hänelle jonkinlaista omaa aikaa tai nautintoa ilman suorituspaineita. Seksi on paljon fyysisempi suoritus kuin itsetyydytys, uskoakseni myös naisilla näin. Omakiva voi kestää vaikka vain 5 min eikä siinä tarvitse ressata oman tai kenenkään muunkaan puolesta. Toki jos on joku paha pornoriippuvuus niin silloin kannattaa olla huolissaan, ettei se valtaa liikaa alaa

Olen samaa mieltä, että 2-3 kertaa viikossa on pitkässä parisuhteessa hyvin ja olenkin siihen todella tyytyväinen enkä enempää kaipaa! Ja ehkä mun on hankalaa ymmärtää ja hyväksyä että mies joskus valitsee ennemmin masturboinnin vaikka se onkin eri asia.

Tänään juttelimme aiheesta ja mies kertoi ajoittain kokevansa paineita jos ei ole halua. Tämä on harmillista, koska en tietenkään halua että kummankaan tarvii kokea seksistä paineita. Ehkä olen vähän hämillään, koska puolisoni on antanut ymmärtää että kaipaa paljon seksiä nyt testosteroniarvojen parannuttua. Nyt kuitenkin kertoi kuinka usein joutuu herättelemään halujaan fantasioilla ja muilla stimuloivilla ajatuksilla. Eli onko hänellä kuitenkaan entistä enempää halut nousseet vai onko tämä jotenkin normaali tapa joillekin pitää omaa seksuaalisuutta ja haluja yllä?

Iän myötä se, mistä kiihottuu fyysisesti muuttuu miehilläkin aika paljon. Jollain armeijaikäisellä miehellä pelkkä alastoman naisen näkeminen aiheuttaa helposti erektion ja kiihotustilan. Sitten kun tulee hieman ikää niin kiihottuminen ole niin on/off kuin nuorempana. Yksistään sen kohtaaminen on ollut ainakin itselleni hämmentävää. Toisinaan tunnelmaa saattaa pidemmänkin aikaa laskea jokin murhe tai vastoinkäyminen. Ehkäpä teidän olisi hyvä jutella, onko hänellä muuten hyvä olla. Voihan olla, että seksiasia on vain oiretta jostain muusta asiasta. Mutta joka tapauksessa on ihan normaalia, että kaikki masturboivat joskus. Meillä on juuri käänteinen tilanne, että seksiä on vähemmän kuin itse haluaisin, mutta vaimo masturboi silti. En koe, että hänen masturbointi on suoranaisesti pois meidän yhteisestä seksistä.

Ollaan tässä parin vuoden aikana kriiseilty, niin yhdessä kuin itsekseenkin. Puolisoni on kuvaillut välillä ettei oikein tiedä enää edes millainen pohjimmiltaan on ja mitä parisuhteessa kaipaa. Että on jotenkin hukassa itsensä kanssa. Ja tietysti kaikki tällainen syvällisten asioiden pohtiminen voi viedä haluja. Olen tehnyt silloin pari vuotta sitten tänne toisenkin aloituksen "epävarmuus parisuhteessa". Siellä on sivu tolkulla keskustelua minun epävarmuuksistani liittyen puolison haluttomuuteen, pornon katsomiseen ja muista naisista fantasioimiseen. Tuosta on onneksi tultu eteenpäin ja voin jo paljon paremmin. En vain voi sille mitään että puolisoni käytös minua kohtaan triggeröi välillä todella paljon. Tunnen jotain turvattomuutta jos hän on minua kohtaan vetäytyvä tai kylmä.

Jotenkin itse mieltäisin tuon seksihalujen vähäisyyden ja kylmyyden kahdeksi erilliseksi asiaksi. Ketään ei pidä painostaa seksiin ja että voimakkaammalla libidolla varustettu puoliso joutuu sitä myöten ajoittain olemaan puutteessa on käytännön realiteetti monissa ellei useimmissa parisuhteissa. Kylmyydelle on sen sijaan vain tekosyitä. Se on oikeasti kiinni siitä, onko viitseliäisyyttä ottaa toista huomioon.

Vielä tuohon seksiasiaan palatakseni kysyisin, että onko ongelma sinun näkökulmasta siis seksin määrää enemmän se, että et saa seksiin liittyvää läheisyyttä? Jos kyseessä on pelkkä määrä niin voisihan puolison kanssa keskustella siitä, voisiko teillä olla useammin jotakin sellaista seksiä, joka ei edellytä yhdyntää ja johon hänellä ei sitä myöten ole paineita epäonnistumisesta.

Hei Varjo vain!

Minä en siis enää tee aloitteita seksiin lähes ollenkaan, koska olen niin monet kerrat saanut näpeilleni. Mieheni vihjaili joskus aikaisemmin, kuinka voisin viritellä tunnelmaa esimerkiksi kuvien lähettämisellä tai seksikkäillä alusvaatteilla. Näin olen aikaisemmin tehnyt, mutta puolisollani ei yleensä enää tee seksiä mieli illalla kun lapset on saatu nukkumaan, joten koko tunnelma tai ajatus seksistä jäätyy täysin. Tuntuu sitten typerältä istua illalla sohvalla vierekkäin kun minulla joku pitsibody päällä, mutta puoliso katsoo mielummin simpsoneita. Olen tämän hänelle suoraan kertonut ja olemme sopineet ettemme enää virittele päivällä tunnelmaa kun siitä tulee hänellekin paineita.

Ja minulle ehdottomasti olisi tärkeämpää kaikenlainen lämpö ja läheisyys, joihin lukeutuu myös seksi. Eli niinkään seksin määrällä ei ole väliä, kunhan kokisin itseni jollain tavalla arjessa kaivatuksi tai halutuksi. Olisi kiva saada joskus esimerkiksi joku kiva viesti töihin tms, mutta puolisoni on sanonut ettei tämä tule häneltä luonnostaan, joten kokisi sellaisen ns teeskentelynä. Tuntuu, että todella moni nainen kuvailee, että heidän miehensä näyttää päivittäin halunsa heitä kohtaan ja olisivat valmiita seksiin. Joillekin on ihan normia lähetetellä seksiviestejäkin kumppanilleen kesken työpäivän, vaikka olisikin pitkä suhde takana. Tällaista kipinää kaipaisin välillemme.

Puolisoni on itsekin havahtunut siihen, että silloin kun hänen libidonsa on matalalla, niin häntä ei kiinnosta oikein mikään muukaan läheisyys eikä seksi ole mielessä välttämättä moneen päivään. Se on jotenkin harmi kuinka paljon se puolisollani vaihtelee ja näin vaikuttaa koko parisuhteen energiaan. Itselläni on sitten sellainen tyhmä taipus alkaa miettimään, että jos hän ei minua halua niin ketähän naisia siellä mielessä ja haavekuvissa liikkuu. Jotenkin yhdistän sen haluttomuuden kaikkien näiden keskusteluiden jäljiltä helposti liittyvän minuun 🙁

Hei

Tuo on aika haastava tilanne. Olen itse kaivannut omassa parisuhteessani läheisyyden osalta melko samanlaisia asioita, mutta olen tullut siihen tulokseen, että en voi pakottaa toista ilmaisemaan itseään tavalla, joka ei ole hänelle luonteva. Minä olen siis miehenä meidän parisuhteessa se, joka kaipaisi enemmän hellyydenosoituksia. Uskon, että ihminen muuttuu aidosti lähinnä omasta tahdostaan tai pakon edessä. Eikä puolisoaan voi pakottaa. Mutta: asioista voi jutella ja oppia ymmärtämään toista. Meidän seksielämä nousi ihan totaalisesta suosta paremmaksi kuin koskaan aiemmin ihan sillä, että juteltiin pois alta kaikkein kipeimmätkin jutut vaimon ihastuksista alkaen.

Jos olisin sinä, yrittäisin ratkaista ensin sen, että saat mieheltäsi riittävästi hyväksyntää ja huomiointia. Jos saisit enemmän hyväksyntää arjessa, ehkä erot libidossa olisivat helpompia hyväksyä. Voihan olla, että miehesi halut palaavat ennen pitkää.

Aloitteiden tekemistä en kyllä lopettaisi. Ainakin itse olen huomannut omalla kohdallani, että jos aloitteiden tekemisen lopettaa kokonaan niin se nostaa seksin rimaa entisestään ja seurauksena on, ettei toinen tee sitä vähääkään aloitteita kuin normaalisti.

Mutta nämä ovat tosiaan pelkkää keittiöpsykologiaa ja enemmänkin ajatuksia omasta vinkkelistä kuin patenttiratkaisuja. Sinä tunnet miehesi parhaiten ja sinulla on myös sitä myöten parhaat eväät ymmärtää, miksi halut ovat alhaalla. Vastaus voi olla hyvin paljon monisyisempi kuin se, että vika on sinussa tai hänen testosteronitasoissaan.

Olisipa mukava, jos pulmasi ratkeaisi. Sinussa tai miehessäsi tuskin on mitään vikaa. Mistä sitä tietää, vaikka puhumalla seksielämänne ja parisuhteenne paranisi paremmaksi kuin koskaan. Muista, että miehesi on sinut tavatessasi ihastunut johonkin.

Niinpä, puhuminen on kaiken tärkeintä ja se melitä luonnistuukin. Ehkä en edes koko kuvaa ole osannut tilanteestamme tähän aukaista, mutta ajoittain meillä on hyvinkin kiihkeää yhdessä oloa ja saatamme harrastaa seksiä useampana päivänä peräkkäin myös <3 Sitten taas yhtäkkiä puolisoni kiinnostus vain yksinkertaisesti lopahtaa ja hän muuttuu etäiseksi.

Olemme tämän kriisin myötä opetelleet jakamaan fantasioitamme ja joskus käytämme niitä tunnelmaa virittämään ja seksin aikanakin. Se on ollut kivaa, mutta yksi asia hämmentää siinä minua. Puolisoni fantasia olisi päästä näkemään/tirkistelemään kun harrastan seksiä jonkun muun/muiden kanssa. Tämä on ilmeisen yleinen fantasia, mutta itseä ehkä vähän huolestuttaa se, kuinka paljon puolisoni puhuu tästä. Leikkisästi puhuimme sen toteuttamisesta oikeassa elämässä ja menin aika hämilleni, siitä kuinka puolisoni tuntui innostuvan ajatuksesta. Ehkä vähän jopa loukkaa se, että hän olisi valmis pohtimaan tätä vaihtoehtoa. Itselläni nousee tästä tuntemus, että miksi vain minä tuntisin mustasukkaisuuden tunnetta jos ajattelisin, että puolisoni harrastasisi seksiä muiden kanssa. Puolisoni miettiä ja punnitsi tätä vaihtoehtoa ääneen ja sanoi, ettei se olisi täysin mahdoton vaihtoehto, kun hän on itse mukana päättämässä ja suunnittelemassa asiaa. Avoimeen suhteeseen hän ei kuulemma suostuisi. Miltä tämä sinusta miehenä Varjo vain kuulostaa?

En osaa sanoa kuin, että joillakin miehillä on tuollaisia fantasioita ja kaiketi tuo on aika yleinenkin - en tiedä kyllä oikeastaan, että miksi. Ainakaan hän ei taida olla mitenkään erityisen omistushaluinen. Tuli mieleen, että haluaako hän edes pohjimmiltaan tuollaista "aisankannatus"-fantasiaa vai onko kyseessä enemmänkin ajatusleikki? Voisin kuvitella, että tuollaista voi fiilistellä ihan verbaalisestikin ilman kolmatta pyörää.

Joo tähän mennessä se onkin ollut ainoastaan leikkiä osana seksiä. Hän ei osaa itsekkään kuvailla miksi se on niin kiihottava ajatus. Eikä minua hänen fantasia sinänsä häiritse, mutta joskus tuntuu että hän leikkii ajatuksella paljon ja se ehkä vaikuttaa omaan kiintymykseen häntä kohtaan. Ihmetyttää ettei hän kaipaa yhteistä rakastelua vaan aina ennemminkin fantasialla väritettyä villimpää menoa. Koen hänet ehkä silloin vieraammaksi.

Ja oikeassa olet, puolisoni ei ole erityisen omistushaluinen. Puolisoni on joskus myöntänytkin pitäneensä minua itsestäänselvyytenä ja 100% luotettavana. Eli hänellä ei millään tasolla käy ilmeisesti edes mielessä että hän voisi menettää minut. Paitsi tässä kriisin aikana. Useammassa riidassa huutanut että etsi itsellesi sopivampi mies jos ei kelpaa. Mutta ei sekään ole nostattanut sen kummempaa omistushalua tai mustasukkaisuutta hänessä. Se on mielestäni pääosin vain hyvä asia, mutta ajoittain mietin että onko hän turhankin levollisin mielin asian suhteen. Joskus se saa minulle tunteen, ettei hän jollain tasolla välitä.

En halua olla kommentillani tyly, mutta kaikilla on oikeus tähän "omaan aikaan" eli itsetyydytykseen myös parisuhteessa. Siitä ei tule olla kateellinen tai loukkaantua. Pahimmillaan teet hallaa miehelle, jos jatkuvasti asiasta hänelle mainitset. Ketään ei voi pakottaa seksiin tai sen haluamiseen enempää kuin toinen tahtoo.

Eli anteeksi kun sanon näin, mutta mun mielestä sinulla ei ole sanottavaa siihen, masturboiko miehesi ja kuinka paljon. Mielestäni reagoit turhan tunteellisesti näin, että se on jotenkin "pois" teiltä. Jos halunne eivät kohtaa, asia täytyy hyväksyä.

2-3 kertaa viikossa seksiä on paljon.

Hei Vielä_Täällä!

Minulla oli mennyt tämä sinun kommenttisi jotenkin ihan ohi, joten anteeksi viivästynyt vastaaminen. Olet oikeassa, että jokaisella on oikeus masturbointiin siinä määrin kun itse sitä haluaa. Enkä sitä keneltäkään halua kieltää. Uskon, että on kuitenkin inhimillistä tuntea naisena epävarmuutta siitä, että on parisuhteessa miehen kanssa joka kärsii ajoittain haluttomuudesta. Emme aina harrasta seksiä 2-3 kertaa viikossa. Jos harrastaisimme ja se olisi säännöllistä, niin ei minua häiritsisi puolisoni masturboinnit. Minua lähinnä on häirinnyt ajatus siitä, ettei parisuhdeseksi maistu, mutta haluaa kuitenkin masturboida. Tähän olenkin saanut jo vastauksen, etteivät ne ole sama asia. Ja kyllä minä senkin tiedän.

Ehkä itsetuntoni ei ole tässä parisuhteessa kovin hyvällä tolalla ja punnitsen omaa haluttavuuttani sillä miten mieheni minua haluaa. Minusta tuntuu pahalta kuulla jatkuvasti sitä miten muiden parisuhteissa miehet haluavat paljon seksiä. Kuulin jopa kuinka jonkun mies pitää masturbointia vain pakollisena vaihtoehtona jos ei saa seksiä naisensa kanssa. Tämä tuntuu minusta todella pahalle, koska välillä ajattelen, että jos puolisoni voisi elää tässä suhteessä täysin ajattelematta minua, hän varmasti katselisi paljon pornoa ja masturboisi. Eikä niinkään välittäisi ns "normaalista seksistä".

Moikka,

Tunteesi ovat varmasti ihan ymmärrettäviä - meistä jokainen pohtii tuollaisia asioita joskus. Olen itsekin nainen ja ymmärrän ajatuksiasi ja tunteitasi. (Minullakin on verrattain huono itsetunto ja pohdin joskus ihan samankaltaisia asioita, ehkä vain eri aiheisiin liittyen.)

Haluaisin sanoa sinulle (sinua tuntematta), että olet varmasti oikein kaunis ja haluttava nainen ja kenties puolisosi käytös tässä asiassa ei liity sinun haluttavuuteen tai sinuun ihmisenä. Haluan muistuttaa, että myöskään ihan niin ei ole, että kaikki miehet kaikkialla kaikissa parisuhteissa haluavat koko ajan seksiä naisen kanssa. Tunnen miehiä, jotka eivät ole kovinkaan seksuaalisia suhteissaan. Mieli vaan helposti syöttää ja vahvistaa näitä ajatuksia.

Joskus ihmiset vain kaipaavat enemmän seksiä pelkästään itsensä kanssa. Toivon kovasti, ettet ota puolisosi käytöstä täysin sinuun liittyvänä asiana. Hänellä voi olla taustalla omia tarpeita. Ehkä voitte löytää asiaan ratkaisuja ja tavata puolitiessä toisianne?

Muistutan, että masturbaatio ja seksi toisen kanssa ovat kaksi eri asiaa. Molemmat tärkeitä ja toisinaan on jopa terveempää, että omaa seksualisuuttaan toteuttaa pelkästään itsensä kanssa tai siihen tutustuu omassa seurassaan. Joskus ihmiset tarvitsevat tätä.

Mukavaa loppuvuotta 🙂