Miksi joku tekee näin
Hei. Ajattelin kirjoittaa tänne, koska täältä tuntuu löytyvän kohtalon tovereita ja vuodastus voisi tehdä minullekkin hyvää.
Olen ollut vaimoni kanssa naimisissa vajaan vuoden verran. Meillä on ollut aina kaikki aivan mahtavaa ja ihanaa. Kunnes pari kuukautta sitten vaimoni tapasi sattumalta erään henkilön ja alkoi pitämään tämän kanssa aktiivisesti yhteyttä. Aluksi se oli aivan harmitonta jutustelua netissä. Pikkuhiljaa vaimoni alkoi muuttua salamyhkäisemmäksi ja välteleväksi. Kysyin toisinaan, kenen kanssa viestittelet ja samassa hän vaihtoi puheenaihetta ja laittoi puhelimensa pois. Sitten hän siirtyi parvekkeelle tai vessaan jatkamaan.. Huomasin ettei hän jätä enää hetkeksikään puhelintaan pois silmistään. Taannoin kysyin häneltä suoraan asiasta ja selvisi, että oli todellakin viestitellyt tämän henkilön kanssa aktiivisesti ja ilmeisen syvällisestikkin, kerran olivat hänen mukaansa lenkilläkin käyneet yhdessä. Ihmettelinkin kun näitä lenkkeilyitä oli alkanut tulemaan todella usein ja ne kestivät pitkään.. No puhuttiin tuolloin asiat halki ja vaimo tunnusti että juttelu tämän toisen miehen kanssa oli pelottavan mukavaa, mutta lupasi lopettaa. Samalla selvisi, että yhdessä suunnittelemamme lapsen hankinta ei todellisuudessa kuulunutkaan hänen suunnitelmiin enää ja oli helpottunut kun ei ollut vielä tärpännyt. Tähän sanoinkin, että jos näin on niin ei meillä ole kiirettä sen suhteen.
No asiat tuntuivat olevan hyvin tämän keskustelun jälkeen, kunnes kerran sattumalta huomasin hänen jälleen kirjoittavan tämän tyypin kanssa ja puhuvan tapaamisesta. Olimme tuolloin yhdessä matkalla, joten en viitsinyt alkaa asiaa käymään sen enempää lävitse. Kotiin palattuamme huomasin hänen jälleen välttelevän minua ja otin asian puheeksi. Satuin myös vahingossa näkemään viestin josta selvisi että vaimo oli tavannut tätä miestä muulloinkin kuin kerran lenkillä. Kun asiasta puhuttiin, vaimo kertoi että arki oli alkanut rassaamaan ja ahdistamaan häntä. Kysyin asioista, jotka häntä olivat ärsyttäneet ja ne tuntuivat todella pieniltä, juuri sellaisilta jotka saisimme kyllä puhumalla selvitettyä. Samalla vaimo sitten tunnusti, että hän oli ihastunut tähän toiseen mieheen. Samassa hetkessä kaikki mureni.. Kaikki tuli niin yht’äkkiä ja tyhjästä. Hän väitti tilanteen olevan vain hänestä kiinni, mutta täytyyhän siinä toisessakin miehessä vikaa olla jos tietoisesti haluaa rikkoa toisten avioliiton!? Nyt asiasta puhuminen on ollut lähes mahdotonta, ollaan vaan koitettu olla normaalisti.. Nyt vaimoni lähti käymään vanhempiensa luona ja minulla on ollut liikaakin aikaa miettiä tätä, samalla hänellä jälleen aikaa rauhassa olla siihen toiseen mieheen yhteydessä… Olen asiasta muutaman ystäväni kanssa keskustellut, mutta se ei tuo tähän kuitenkaan ratkaisua. Haluaisin puhua tästä anopilleni, koska hän osaisi luultavasti auttaa minua.. toisaalta haluaisin myös käydä keskustelemassa kasvokkain tämän toisen miehen kanssa. Kummassakin tilanteessa kuitenkin pelkään, että puhuminen kääntyy itseäni vastaan ja ajan tällä vaimoani täysin vastakkaiseen suuntaan. Mitä tehdä?
Sisältä olen täysin rikki, en pysty nukkumaan, en syömään tai tekemään yhtään mitään. Lähden kohta edes lääkärin juttusille ja toivon mukaan saisin edes hieman sairaslomaa, koska töihinkään en pysty millään keskittymään. Mitä lääkärin kanssa kannattaisi keskustella?
Ja niinkuin täältä olen muiltakin lukenut, tämän asian avaaminen sai olon entistä ahdistuneemmaksi.. huoh 😭
Vuonna 2003 olin just samassa tilanteessa. Avioliittoa takana vajaa vuosi ja silloinen vaimo käyttäytyi juuri samalla tavalla kuin sinun vaimosi tekee nyt. Tunnistin kaikki kertomasi ajatukset silloin myös omikseni. Erohan siitä tuli kuluttavien kuukausien jälkeen, meilläkään ei ollut lapsia ihan kuten teillä.
Aika kului ja tapasin mukavan naisen, -nykyisen vaimoni, jonka kanssa on mahtavat lapset. Kerronpa sulle yhden asian:
joskus vain asiat menee niin päin vittua kuin sillähetkellä voi mennä, mutta ajan kuluessa yhtäkkiä huomaat että näinhän sen pitikin (onneksi) mennä. Seuraavat kuukaudet on sulle raskaita, mutta usko tai älä. -se helpottaa. Pidä itses miehenä äläkä sorru naurettavuuksiin, vaikuttaisi siltä että vaimosi lähtee, vuan anna mennä.... joskus voi olla vain niinkin että sinussa ei ole mitään vikaa.
🙂👍
ps. maatalouden tukihenkilöinä on todella mahtavia tyyppejä, joille voi puhua ja soittaa. Jos tuntuu että ekan kanssa ei ihan ole samalla aaltopituudella niin soita sit toiselle. Pääasia että puhut jollekkin joka jaksaa kuunnella!
Chilie, sanoisinko, että De ja Vu!
En voi sanoa mikä teille on oikein ja mikä väärin. Olen itse niin samassa tilanteessa, kuten olet lukenutkin. Sinuna kuitenkin pitäisin vielä anopin ja sen kolmannen osapuolen tästä erossa. Jos mitenkään onnistuu, koita saada vaimo parisuhdeterapeutin vastaanotolle yhdessä sinun kanssasi. Jos ei tule, mene ainakin itse. Meillä se auttoi sen verran, että saatiin keskusteluyhteys ja molemmat uskalsivat puhua suoraan toisille eikä tarvinnut pelätä sanallista tappelua.
Koita pitää huolta itsestäsi. Tiedän, nyt se on aivan h*lvetin vaikeaa, sillä kamppailen saman asian kanssa. Lääkäriltä unilääkkeet, jos ei muu auta. Niillä minäkin nyt viikon olen elänyt. Älä hukuta tuskaa viinaan. Koita syödä vaikka väkisin. Nämä näin ensiapuun, sillä jos et noita noudata, et pysty kohta edes ajattelemaan.
Toivottavasti saatte asianne selviämään. Muuta en osaa sanoa. Tiedän todennäköisesti tunteesi aikalailla hyvin. Samassa vuoristoradassa mennään. Koita puhua asiasta jollekin, vaikka sille terapeutille, ellei sulla ole hyvää ystävää.
Ystävän kanssa asiasta kyllä juteltu ja se toki on auttanut oloon, lisäksi vähän sairaslomaa että saa rauhassa miettiä asioita. Itsellä painaa samalla vielä päälle firman YT:t ja sairaus joka tuli päälle ihan äskettäin. Eli monoa tulee vähän joka suunnasta. Nyt viikon verran tämän eroasian kanssa tuskastellut ja saatiin vaimon kanssa jopa vähän puhuttua ja ne todelliset syyt alkoivat selvitä. Tämän toisen "miehen" suhteen ei ole mitään peruuttamatonta ja vakavaa tapahtunut. Enkä tiedä mitä ihmettä tänään tapahtui.. Vein vaimon hänen vanhempien luokse ja minun ollessa lähdössä, hän tuli halaamaan ja sanoi että voin rauhottua ja että minulla ei ole mitään hätään, sanoi että tarvitsemme molemmat vain muutaman päivän omaa aikaa. Asiasta puhutaan uudelleen kunhan hän palaa kotiin. Eikä minulle tullut jostain syystä tippaakaan syytä epäillä hänen sanojaan. Toivottavasti näin myös on. Ainakin minun olo helpottui, toivottasti vain pelkästämään tämä ei ollut tarkoitus..
There might be hope..
Toivottavasti teillä menee tämä parempaan suuntaan!
ChiliE, ihan uteliaisuudesta tarinasi luettua kyselen miten nyt menee?
ChiliW sama kysyms, olisi kiva tietää miten asia eteni. Ja lähditkö itse hakemaan itsellesi keskusteluapua, jollet saanut vaimoasi mukaasi? Minä ajattelen nyt jälkeenpäin, kun ensimmäinen kriisimme - toinen tuli puoli vuotta sitten, niin silloin pyysin eksääni mukaan puhumaan asioita auki, hän ei halunnut, vaan halusi itse selvitellä ja meidän kesken kun kerran osattiin puhua asioita auki. Mutta minun olisi pitänyt mennä hakemaan itselleni apua ja vinkkiä ja näkökulmaa, jolla olisin ehkä voinut eksääni ja meitä auttaa. Mutta en mennyt, ja mietin jälkeenkinpäin oliko se vain minun liikaa kiltteyttäni tämän suhteen eteen tekemisen suhteen, koska se on aina kahdesta kiinni. Jos minä en ymmärrä hänen sanojaan ja tarkoitustaan ja mitä han haluaa ja toivoo, vaikka kuinka yrittäisin, niin onhan se aina myös vastpuolesta kiinni. Olisin omalla avunhaullani ainakin saanut omia ajatuksiani järjestettyä. No, tämä vuodatus oli reaktio sun tilanteeseen, kerro jos käyt täällä, miten asiat meni?
😉