Olen nokkela, vitsikäs, rohkea ja ihan sievän näköinen. Saan miehet helposti ihastumaan itseeni ja osaan sytyttää miehen jos sitä tarvitaan. En ole pinnallinen vaan hyvinkin syvällinen. Minusta on kyllä sanottu, että sinuun pitää tutustua paremmin jotta voi löytää sen oikean naisen mikä olen. Porukassa olen se hauskin tyyppi ja hymy on herkässä. Takana on kuitenkin vain lyhyitä seurustelu yrityksiä, yleensä mies päättää suhteen. Ehkäpä en osaa rakastaa miestä, vaikka hyvin romannttinen mielestäni olen. Mitä tehdä sen jälkeen kun ihastumis vaihe on ohi?
Ajattelen miestä alusta alkaen hyvin seksuualisesti. En kuitenkaan miehiä etsi mistään baareista, aika harvoin edes käyn. Olen tavannut heidät yleensä arkisissa tilanteissa, yksi seursteluni alkoi autokorjaamolta. Osaan hoitaa sen ihastumis vaiheen, mutta miten mies pidetään itsellä. en ole koskaan pettänyt ketään, mutta tuntuu, että olen jotenkin joskus loukannut kun olen tullut niin kylmällä tapaa jätetyksi. Mikä loukkaa miestä?
Voisin varmasti oppia sen rakastamisen taidon jos vaan suhde kestäisi pitempään ja luottamusta tulisi toiseen enemmän. Minua sanotaan kauniiksikin, toisaalta en hyväksy kaikkia asioita itsessäni. Minulla on toisessa polvessa leikkaus jälkiä joista en pidä ja ehkä mies vaistoaa, että en hyväksy itseäni täysin? Haen hyväksyntää monesti itseäni hiukan vanhemmilta miehiltä vaikka toisaalta haluaisin hirveesti olla oman ikäisen miehen kanssa. En ole koskaan ollut riippuvainen miehestä vaan ollut aina oman elämäni herra. Jonkinlainen addiktio ihastumisesta ja eritoten siitä, että saan miehen iskemään silmänsä minuun. Olen kavereistani ainoa sinkku, mikään minussa on vikana?