Mikä on kohtuullista?
Se joskus hämärtyy omassa mielessä. Olen saanut huomata, että miesystäväni viettää aika paljon aikaa muiden naisten seurassa. Hän on hyvinkin seurallinen ja ulospäinsuuntautuva, mikä on tietystikin hieno piirre ihmisessä.
Luotan häneen täysin, en siis epäile koskaan , että hän esim. harrastaisi seksiä jonkun toisen kanssa. Tiedän kyllä hänen flirttailevan muiden naisten kanssa. Se ei minua häiritse, kun en ole paikalla ja yhdessäollessamme en voi juuri meteliä nostaa siitä, että hän olisi käyttäytynyt tahdittomasti. Ei minua häiritse sekään, jos miesystäväni halailee muita naisia, kun olen paikalla. Tiedän, että hänellä on todella hyviä naisystäviä ja ovat melko paljonkin tekemisissä ja esim. tuo halailu on aivan harmitonta ja todellistä toisesta välittämistä. Hän myös käy joidenkin naisten kanssa lounastreffeillä ja tekee jotain muutakin toisinaan.
Tässä taannoin hänet oli pyydetty ystäviensä luokse satojen kilometrien päähän kylään ja myöhemmin selvisi, että myös hänen naapurinsa, ilmeisesti sinkkunainen oli samassa paikassa viettämässä viikonloppua. Mieheni ei tietenkään voi mitään sille, ketä ystävänsä pyytävät kylään, mutta ihmettelin hieman, miksi minua ei sinne kutsuttu. Eivätkö ystävänsä tienneet, että miesystäväni oli varattu, vai mistä oli kyse. En voi ymmärtää ja asia vaivaa minua. Miesystäväni ei myöskään kertonut matkastaan mitään muuta, kuin, että hän menee sinne viikonlopuksi.
En ole varma, mutta uumoilen, että miesystäväni ja tuo nainen menivät sitten samalla autolla(mikä tietysti olisi ollut sinällään järkevää ja taluodellistakin) ja tiettävästi heitä oli viikonloppua viettämässä isäntäväki ja miesystäväni, sekä tuo nainen.
Kyllä minusta tuntui pahalle, kun sain sivulauseessa tietää asiasta, vaikken epäilekään, että miesystäväni mitään typerää olisi matkalla tehnyt. Silti, hän vietti kokonaisen viikonlopun niin. Ja ei siinä mitään, jois hänellä oli mukavaa ystäviensä kanssa, niin hieno homma, mutta… asetelmat tuntuvat jotenkin väärille. Varsinkin siksi, koska yhteinen aikamme miesystävän kanssa on todella vähäistä. ja niinkuin olen jo aiemminkin todennut, toisinaan minusta tuntuu, että hänestä tänne tuleminen tuntuu enemmän velvollisuudelta, kuin, että hän sitä haluaa.
Ylireagoinko tässä kohtaa, kun tunnen mustasukkaisuutta ja toivottomuutta? Olen ajatellut, että hän tietysti näkee parisuhteessa olemisen eritavalla, kuin minä. Hän on tottunut koko ikänsä olemaan paljon kaveria naisten kanssa kun minä taas olen elänyt eritavalla. On minullakin miesystäviä, mutta parisuhteessa ollessa en juuri vietä aikaa muiden miesten kanssa. Harvoin käyn kahvilla tai sitten olen pariskuntien kanssa.
Toistahan ei voi hallita, eikä määräillä. Ei se olisi rakkauttakaan, enkä halua sellaista tehdä. Yritän usein ajatella asiat toisen kautta, mikä hänelle on hyvä.
Ehkä tähän liittyy vielä sekin, että saan yhteisen vähän ajan lisäksi todella vähän mitään positiivista huomiota miesystävältäni. Hän kuitenkin on joskus huomauttanut jollekin toiselle miehelle, ettei nyt ala lääppimään minua.
Elämän valo, tosia puhut! meillä se on niin, että kun lapset ovat minun, en enää odotakaan ollenkaan, että miesystävä kokisi heitä niin omakseen, että haluaisi huolehtia jne. Hän on kyllä läsnäollessaan hyvinkin viisas aikuinen ja kaivattu. Olen huomannut lastenkin pitävän hänestä.
Mies ei puhu, eikä lupaa mitään tulevaisuudesta, että siis asuttaisi yhdessä tms. Hän ei kutsu luokseen asumaan tai halua muuttaa lähelleni. Olen kokenut, ettei hän halua meitä edes samaan kaupunkiin. Tuossa mielessä minulla ei ole mitään vääriä luuloja mistään. Ainoastaan, jos itse mielessäni kehitän joitain ajatuksia, mitkä eivät sitten toteudu, petyn.
Alussa odotin tietysti suuresti, että mies haluaisi olla paljon meidän kanssa ja kun lapsillakin oli suuri isäntarve, odotin, että hän voisi olla se toinen aikuinen siinä; vaikken nyt isänkorvikkeeksi häntä ajatellutkaan.
Tänään en enää niin ajattele, Se olikin hieman lapsellista ajatella niin, mutta oli(ja on ne tarpeet) Lapseni sanoi minulle juuri eräänä päivänä, että hanki sellainen mies, joka kosii sinua. 🙂 Aika usein tuntuu lasten suusta kuuluvan viisaita.
Ihan heti en ala miehen tykö muuttamaan ja vaikeaa se olisikin, jos hän ei meitä sinne halua 😀 Ei, kyllä me eletään ihan itseksemme ja katsellaan tätä elämää. Tämä suhde on sellainen, että nytkin näyttää olevan näkemiselle monta viikkoa väliä tiedossa. En minä halua, että toinen tulee velvollisuudesta meidän tykö. Jos hän tulee, haluan, että hän todella haluaa. Jos ei halua, niin mieluummin sitten pysyy kotonaan tai muualla.
Hirvittävä ajatuskin se, että toinen vastentahtoisesti tulee ja jos häntä jotenkin ahdistaa olla meillä! Olen ajatellut, etten pyydä häntä meille enää. Hän tulee, jos itse haluaa ja ehdottaa. Aiemmin olen sanonut, että meille saa tulla aina, kun haluaa. Nyt tosiaan tuntui taas olevan muuta ohjelmaa viikonlopuiksi. Tämä on jollaintavoin aina ristiriitaista, kun aiemmin hän sanoi, että näemme siksi niin harvoin, kun vapaa-aikamme ovat niin eriaikaan. Nyt kun vapaat ovat aina samaan aikaan, emme näe yhtään useammin. Toki sitä ihminen tekee sellaista, mitä pitä tärkeänä.
Hän myös viettää kaikki juhlapyhät ja kohokohtahetket kavereidensa tai sukulaistensa kanssa. Minä en niihin hetkiin välttämättä ollenkaan kuulu. Tiedän senkin, että kun joulu tulee, hän on muualla, emmekä näe. Mutta itse olen tämän valinnut. Katson tulevaa ja teen sitten päätöksiä. Selvähän se on, ettei tämä minulle riitä moniksi vuosiksi. Surullista, mutta totta. Nyt nautin niistä pienistä hetkistä, mitä voimme viettää yhdessä. Ja hyvää on se, että hän todella on luottamuksen arvoinen, niin nyt kävi ilmi.
Selvyydeksi vielä se, että näemme tosiaan todella harvoin ja minulla on omia menoja kyllä ja ystäviä myös. Tykkään myös vaikkapa yksin käydä leffassa tai lenkillä, nautin jopa tuollaisista yksinäisitä menoista. En siis ole sillätavalla mitenkään hirmusti toisessa riippuvainen.
Edellisessä suhteessa teki mieli potkia miestä persuksille, kun hän oli niin paljon kotona ja hänellä ei ollut niitä kaverimenoja ollenkaan. Tämä suhde onkin sitten näköjään toinen äärimmäisyys.
Ehkä vielä löydän sen keskikohdan 🙂