MIKÄ OIKEIN Jne...
Olen eronnut miehstäni ja tällä näkymällä lapset asuvat isänsä kanssa lapsuuden kodissa. Lapset teini-ikäisiä. Mutta tässä askarruttaa sellanen asia, mikä on oikein??
Eli mä maksan hänelle elatusapua ja lopun saa kaupungilta ja sitten saa lapsilisät ja yksinhuoltaja korotuksen.
Ja sitten meillä on vähäsen kinkkinen tilanne, ei olla vielä tehty virallista tapaamissopimusta lapsista. Ja isän suu puheiden mukaan lapset eivät halua tulla mun mörskyyn, niin kuin ex- mieheni siitä kerrostaloasunnosta sanoo. No pojistahan on kaiken maailman kuluja ja ruoka menotkin ovat jonkin moiset. Mulla itsellä pieni palkka, josta ei hirveesti ole antaa esim. pojille. Mutta olen silloin tällöin anatanut kun pudjetti antaa myötä.
Mutta nyt esim. ex lähetti poikein mopovakuutus maksut mulle ja yhden pojan puhelin maksut. Että mun pitäisi maksaa ne. Ei mulla sinäänsä ole vastaa vaikka maksankin, mutta periaatteessa pitäisikö mun alentua maksamaan??
Mutta kun pojat eivät ole ollut mun luona ollenkaan ja olen itse säästänyt ruoka menoissa. En ole koskaan kieltänyt poikia tulemasta mun luo
Mutta kun alussa yritin, että lapset tulisivat mun luon, niin munsta tuntui että isä on siinä välissä hänksättämässä. Ja nyt pari kertaa olen ollu viikonloppuna reissussa. Niin nyt he olisivat ex mukaan ollut tulossa mun luo.n Jus sinä viikonloppuna.
Mutta toi miten mun pitää olla. Olla maksamatta ja pärjätkööt ihan itse.???
Jos olisin rikas kuin Roope Ankka niin mikä että voisin avittaa sairaselääkkeellä oleva isää, mutta kun en ole….😐
Jos pojat ei käy, eivätkä muutenkaan pidä yhteyttä ja isä siinä välissä vielä liehtoo, niin älä ala maksa niitä laskuja, koska isä on poikien huoltaja, nämä kulut kuuluu, käsittäkseni siihen elatusmaksuun. Tietysti isä sitten väittää, ettet sen vertaa välitä lapsistasi, että edes jonkun laskun maksaisit...mutta raha ei ole välittämisen mittari.
Lapset on senverran isoja jo, että heillä on oikeus päättää itse, sinun luonasi käynnistä.
Niin olen ollut tässä sillai, että en ole poiki painiostanut tai vaatimalla vaatinut tulemaan mun luo. Vaan olen yrittänyt vaan antaa ajan kulua. No olen kyllä kuullut miten kylmä äiti mä olen. Mutta olen ajatellut sitä aikaa kun minä hoidin kaiken mahdolliset asiat jotka liittyivät poikiin. Kuletin heitä harrastuksissa, kavereiden luon, olin kävin kaikki kevätjuhlat, joulujuhlat päiväkodissa koulussa, vanhempain illat, koulupalaverit lapsista ja oli läsnä. Niin mä toivon, että pojat aikanaan ymmärtävät minua. Ja mun mielestä mulla ja lapsilla on erittäin vahva suhde kaikesta huolimatta. Mutta en ole halunnut laittaa poikia puun ja kuoren väliin. Olen soitellut laitellut viestejä ja kertonut. Miten mä heitä kaipaan ja ikävöin. Ja mä olen tarvittaessa paikalla ja kun kaikilla on kännykät, niin saavat mut kiinni ja saavat soittaa milloin itse haluavat.....
Viikonloppu terveiset🙂🌻