Voiko olla vaikeampaa puhua ajatuksia sanoiksi? Mun käytös on ihan hirveetä, ja mä tiedostan sen vielä itse täysin!! Sairasta, eikö totta? ELämän tarinani on, synnyin 3 lapsiseen perheeseen keskimmäisenä. Isäni on alkoholisti ja äitini absolutisti. Vanhempani erosivat ollessani 18 vuotias. Eroa en koe traumaattisena, pääasiassa hyvänä juttuna. Asia on vaan niin, että olen omassa parisuhteessa käyttäytynyt ja käyttäydyn sairaalloisesti. Valehtelen ja peittelen pahalta tuntuvia asioita, ja pääasiassa valehteluni keskittyy rahaan. Nyt olen oikeastaan kuukauden ajan ruvennut tiedostamaan käyttäytymistäni ja niistä aiheutuneita seurauksia. En tiedä mistä käytökseni johtuu? Onko se opittu tapa lapsuudesta, että pyrin olemaan joku muu, ja haluaisin olla koko ajan hyväksytty ja häpeää en haluaisi missään muodossa kokea. Nyt vaan tuntuu ettei jaksa enää, ei jaksa valehdella asioista mitä on valehdellut, mutta kun ei pysty kertomaan totuuttakaan, vaikka itse sen tietää.. En tiedä mikä neuvoksi? Vaikka kuinka ajattelee, että sanon kuinka asiat on, niin ei sitä vaan saa sanottua, vaikka on saanut kyllä monta mahdollisuutta aina..😭 Onko kellään samanlaisia kokemuksia?
Heippa
Minulla on samanlainen lapsuus kuin sinulla olin koko 17 vuotijaaksi asti ollut
alkoholistiperheessä ja se ei ole ollut mitään kivaa mut olen hyvin selvinnyt ja niin
sinäkin voit selvitä.
Mut kyllä siinä teet väärin että parisuhteessa ei saa toiselle valehdella aina pitää puhua
totta jätä vaikka kertomatta asioita mielummin.
sillä jos valehtelee toiselle niin jää kiinni niin toinen ei voi toiseen enää luottaa.
Pystytkö puhumaan kaverisi kanssa kaikista asioista?
Pelottaako sinua nuoruus / aikuistuminen?
Mut minulla on tehokas keino kirjoita kaverrillesi kirje jos et pysty puhumaan ja laita siihen mieltä painavat asiat annat kirjeen sille ja sano et lue tuo ja nyt on keskustelun paikka
ja katsokaa suoraan toisia silmiin ( on tehokas keino )
Toinen vaihtoehto on että jos tulee harmia jos kerrot asiat niin älä kerro että olet valehdellut pidä vaan omana tietonasi mut älä ikinä enää valehtele.
Kyllä se elämä siitä järjestyy.
Kaunista syksyä sinulle
Mullakin on sama ongelma, äitini joi ja isäni on absolutisti nyttemmin. On kokemusta tuosta että porukat erosivat 18 vuoden iässä. Ihan kauheata ☹️ Otan osaa.