Mikä mua vaivaa? Miten pääset pois tästä??
Olen aikaisemmin kirjoitellut tänne toisella nimimerkillä, mutta unohdin tunnukseni.
Taustalla on todella kipeä ero josta en vain tunnu pääsevän yli. Tiedän että maailma on nuorelle naiselle auki ja miehiä täynnä mutta kun se ei helpota oloa ollenkaan… En tunne mitään vetoa keneenkään, en luota keneenkään.
Ex-mies on löytänyt jo uuden rakkauden ja sekös vasta pahalta tuntuu… Paras ystäväni sairastui aivokasvaimeen, välejä ystäviin on hajonnut ja loput kyllästyneet ikuiseen suruuni. Olen käynyt juttelemassa psykiatrisella sairaanhoitajalla säännöllisen epäsäännöllisesti. Aina juttelutunnin jälkeen kaikki tuntuu hieman valoisammalta, siitä vajoaa kuitenkin taas jonnekkin pimeään. Hänen mielestään en ole pahasti masentunut ja mun pitäisi vain oppia olemaan itekkäämpi ja olemaan ajattelematta asioita niin paljon. Varmaan totta, mutta en osaa.
Mää en enää ymmärrä mikä mua vaivaa. Koitin äsken alkaa syömään jotain mutta havaihduinkin lattialta itkemästä hysteerisesti lasinsiruja joka puolella. Mitä tapahtui? Tiputinko lautasen, kaaduinko vai pyörryin? En oikeasti tiedä. Viiltelin eilen rannettani ja se helpotti vähän oloa. Toivon joka aamu herääväni jostain muualta tai etten enää heräisi. Tätä on jatkunut jo niin pitkään ettei tämä tästä enää mihinkään muutu.
Moikka!
Tuntuu pahalta sun puolesta koska tiedän miltä tuntuu kun näet " ystävistäsi" että olet taakka!
Mullakin oli suruja mistä luulin , etten ikinä selviä niistä. Kunnes kävin juttelemassa ja jouduin toteamaan miten helpotti taas avautua,
Mun oma kokemus siis opetti mua etsimään oman tukiverkkoni joka auttaa, koska yksin ei tarvi jaksaa!
Sulla on nyt monta ikävää juttua käynnissä siellä ja oon tosi pahoillani niistä. Tilanne ei onneks ole vuoden päästä sama tai se voi olla jo ensi viikolla vähän parempi.. sen päätät sinä. Ole ihmisten seurassa, jotka saa sut paremmalle tuulelle( tai ei ainakaan pahenna sun mieltä) ja tee asioita jotka tekee/teki sut onnelliseksi.
On helppo huudella ohjeita täältä, mutta mä oikeesti toivon, että saisit elämästäsi otteen ja sinä hallitsisit sitä jälleen.... tsemppiä sulle tosi paljon!!🌻🙂🌻
Kiitos viestistä neliapila.
Välistä on parempia hetkiä. Osaan hetkellisesti sulkea asiat pois mielestä, kun olen ystävien seurassa. Valitettavan usein alkoholin avustuksella. Tiedän kyllä ettei kannattaisi, koska en voi opetella siihen että viinaa vedetään ahdistukseen koska se taas aiheuttaa ahdistusta laskuhumalassa ja krapulassa, eli loputon kierre.
Kerroin viime juttelukerralla tuntevani tarvitsevani jotain lääkitystä ahdistukseen, mutta sairaanhoitaja oli sitä mieltä ettei kannata opetella peittoamaan ahdistusta pillerillä vaan keksiä siihen muita keinoja... Ei siis auta kuin hyväksyä että tämä elämä on välistä vaan niin paskaa... Surullista, yksinäistä ja satuttavaa. Se on niin helppo itsekkin ajatella että menee vaan, tekee mistä nauttii ja hankkii uusia ihmisiä lähelleen, mutta ei se vaan toimi niin helposti. On uusia ystäviä, voin tehdä kivoja asioita mutta ei se tuska niillä poistu. Mulla on toisaalta niin kova huoli exästä, mutta ex ei halua mua enää elämäänsä.
Tutustuin vasta ikäisiini sinkkunaisiin joilta toivoin saavani esimerkkiä miten ollaan onnellinen sinkku. Mutta heilläkin kuulosti sitten olevan todella itsetuhoisia ajatuksia. Mieli tekisi vain luovuttaa. En jaksa enää ajatella että kyllä tämä vielä tästä kun tätä on jo pari vuotta kestänyt eikä ole loppupeleissä muuttunut mihinkään. En mää jaksa enää elää niiden ilon hetkien varassa, kun koko ajan tietää että kohta on niin paha olla... Eikä ole enää edes sitä lohduttavaa kainaloa jonne käpertyä maailmaa piiloon. Mietin vain että onko tämä enää elämisen arvoista elämää. En mää täällä voi muita varten elää. Eihän kukaan elä muakaan varten.
Kuulostaa, että olit todella rakastunut sinun exääsi. Se että kaipaat häntä vieläkin on varmaan ihan normaalia. Jos saisit jostain rohkeutta tutustua uuteen, se voisi auttaa sinua pääsemään eroon exän kaipuusta. Tietysti se on aina arpapeliä millainen se toinen on. Mutta jos se toisi sinulle iloa elämään, niin se voisi sitten pikkuhiljaa parantaa oloasi.
🌻🙂🌻
Suosittelisin sinulle eroryhmää! Olen itse käynyt sen aikoinaan ja sain niin eväitä itsetuntemukseen ja eroprosessiin liittyen kuin vertaistukeakin.
Ero on prosessi, joka on hyvä käydä läpi rauhassa ENNEN uutta seurustelusuhdetta koska siitä useinmiten tulee vain ns. laastarisuhde, joka harvoin kestää.
Kun saat työstettyä surusi, kipusi, pettymyksesi....ja annettua itselle ja toiselle anteeksi vapaudut uuteen☺️❤️
Toivon sinulle voimia, ilonpilkahduksia ja tsemppiä matkalla kohti uutta...
Ja vielä: Suo itsellesi joka päivä jotain mikä tuo tervettä mielihyvää ja näin auttaa jaksamaan, luottamaan,saamaan itseluottamusta
Missä tällaisia eroryhmiä on?
Ei mua kiinnosta laastarisuhteet. Miksi vetää toinenkin mukaan tähän omaan kurjaan oloon? Olen toisaalta niin surullinen, hämmentynyt, vihainen, katkera... Kohta 2 vuotta mennyt tätä kaikkea paskaa käsitellessä, kun asiat on menneet niin solmuun. Ei vaan jaksa ymmärtää miksi toinen halusi vaihtaa hyvän suhteen (toki omilla ongelmillaan ja kriiseillä) jatkuvaan ryyppäämiseen ja helppoihin naisiin?
Sekä minä että kaverini aina mietimme että tuo mies jos pettää niin kaikki pettää.. Mää en enää halua suhdetta missä toisella oman mielihyvän hakeminen menee toisen hyvinvoinnin edelle. Eikä muunlaisia suhteita taida olla olemassakaan. Haluaisin vaan niin luovuttaa.
Eroryhmiä järjestävät mm. seurakunnat, yhdistykset(esim.yhden vanhemman perheiden liitto), perheneuvolat.
Ero aktivoi mahdollisesti muitakin käsittelemättömiä asioita.Vain itse tiedät, onko niin.Joskus on syytä hakeutua terapiaa, sielunhoitoon tai valmennukseen jos asiat pitkittyvät tai olo tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta.
Lähde rohkeasti liikkeelle hakemaan itsellesi tukea/apua.Kun saat purettua sisintäsi luotamuksellisessa ilmapiirissä olo kummasti helpottuu.
Ps.Se, että joku mies/nainen on käyttäytynyt itsekkäästi,omaa mielihyvää tavoitellen EI tarkoita etteikö jossain joku toinen olisi luottamuksesi ja rakkautesi arvoinen!
Voimia sinulle!🙂👍 Pilvien takana odottaa aurinko 🙂