Mikä minua vaivaa?
Olen naimissa ja meillä on kaksi lasta ja hyvä koti. Olen saanut turvallisen perhe-elämän niin kuin aina olen haaveillut. Mutta miksi sitten aina vaan masennun ja kaipaan muuta. Tahtoisin ihastua kokoajan johonkin ja matkustaa ja bilettää. Tahtoisin viettää vapaata elämää, kun toisaalta toivon, että saataisiin rakennettua omakotitalo ja haaveilen eläkepäivistä mieheni kanssa. Lapset ovat kaikkein tärkeintä minulle. Miksen sitten osaa nauttia elämästä heidän kanssaan?
Humalassa olen pettänyt ja tehnyt typeryyksiä. Välillä saan ihmeellisiä ahdistuskohtauksia. Loukkaan aina ihmisiä ja olen mielestäni joku hirviö, minun ei kuuluisi olla muiden ihmisten lähellä. Hetken olen ihan normaali, mutta sitten taas pää menee sekaisin. Pää on täynnä ajatuksia ja se tuntuu räjähtävän. Olisi helppoa jos diagnotisoitaisiin joku sairaus ja saisin apua. Mutta kun en itsekään ymmärrä mikä vaivaa, niin miten voisin ikinä parantua? Mieli ailahtelee, yhtäkkiä haluan kuolla ja seuraavana hetkenä siivoan innoissani ja suunnittelen uutta sisustusta. Pelkään elää, kun en ikinä tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu, saatan taas kohta tehdä jotain impulsiivista jota kadun.😭
Kuulostaa hyvin tutulta. Olen 36-vuotias naimisissa oleva nainen, meillä ei ole lapsia. Mulla on diagnosoitu persoonallisuushäiriö, "epävakaa persoona". Aikaisemmin siitä käytettiin nimeä "rajatila". Minulla diagnosoitiin se lähes 20 vuotta sitten. Tuo diagnoosi ei kyllä minua ole auttanut, päinvastoin, olen lukenut että persoonallisuushäiriöstä ei oikein voi parantua. Särmät hioutuvat ajan myötä kun ikää tulee lisää ja jotkut lääkkeet auttavat.
Voi myös olla, että olet keski-ijän kriisissä. Mietit, että jatkanko näin elämääni eteenpäin vai taannunko jonnekin 10 vuotta taaksepäin huolettomaan elämään, jolloin ei tarvitse olla riippuvainen mistään. Voi vaan mennä ja olla niinkuin haluaa. Mikään ei ole mitään. Taantuma kuulostaa helpolta vaihtoehdolta, mutta silti ei kannata menettää kaikkea. Huolettomasti ja holtittomasti voi elää muutaman kuukauden, mutta silloin menettää kaiken, mitä nyt on saavuttanut. Täytyy pystyä kokoamaan itsensä ja yrittää elää "normaalisti". Se on todella vaikeaa ainakin minulle kun välillä haluaa bailata ja mennä tai rypeä ahdistuksessa ja itsemurha-haaveissa.
Ota yhteyttä psykiatrian poliklinikalle ja mene keskustelemaan jonkun kanssa ja pyydä saada tavata myös lääkäriä. Minua ovat auttaneet parhaiten masennuslääkkeet ja pitkävaikutteiset neuroleptit, jotka on tarkoitettu lähinnä skitsofrenian hoitoon. Rauhottavat, kuten diapamit eivät minua ole auttaneet. Kun paha ja levoton olo tulee, niin se voi mennä ohi yhtä nopeasti ja ilman lääkkeitä. Älä pelkää lääkitystä. Kestää yleensä pari kuukautta ennenkuin minulla auttoi tehoamaan. Lääkitystäni on myös vaihdettu useampaan kertaan vuosien varrella.
Tsemppiä!
Tuli myös semmoinen mieleen että kuvaat aika hyvin adhd oireisen ihmisen mieltä.... Suosittelen myös lääkärin puoleen kääntymistä että saat selvitettyä asian itsellesi.
Ihmisellähän voi olla kaikenlaisia vaivoja ja varmasti meille kaikille saadaan joku kirjianyhdistelmä kun oikein tuijotetaan vikoja mutta siinä viaheessa kun itse herää siihen että oku mättää niin on hyvä selvittää asia.
Tsemppiä selvittelylle!