Mihin tunteeni ovat kadonneet?
Mieheni jäi kiinni pettämisestä vajaa kaksi vuotta sitten. Hänellä oli ollut n. 8kk kestänyt suhde minua 6 vuotta nuorempaan naiseen. Koi aluksi varmasti kaikki kriisin vaiheet läpi😭. Tunteeni olivat melkoista voristorataa vaihdellen vihasta rakkauteen, epäuskosta uskoon, haluksi lähteä ja erota, pelkoon yksinjäämisestä. Meillä on takana n. 16 v avioliittoa ja kaksi murrosikäistä lasta. Kaikkea mennyttä ei voinut heittää hukkaan ja mukana oli kuitenkin vielä rakkautta.
Avioero oli yhtenä vaihtoehtona mielessä, meillä molemmilla. Mieheni halusi kuitenkin jatkaa liittoamme ja on katunut kovin tekoaan. Selvää selitystä pettämiselle hän ei ole osannut kertoa, jotakin jännityksen hakemista ja oman miehisyyden osoittamista se kai oli. 😑❓ Itekkin olin lopulta sitä mieltä, että haluan jatkaa liitossamme.
Viimeaikoina olen huomannut itsessäni ja tunteissani muutoksen. En tunne enää oikeastaan mitään miestäni kohtaan.😞 En vihaa, mutta en myöskään rakasta. En koe kiintymystä enkä halua. Toisaalta en kuitenkaan luota häneen vielä, en ole osannut antaa kokonaan anteeksi, enkä ole unohtanut hänen tekoaan. Jotenkin tuntuu, että tässä liitossa on vain ”helppo” olla. Ei tarvitse ajatella ja olla yksin vastuussa taloudellisista asioista, arjen pyörittämisestä.
Tavallaan pelottaa tämä tunteettomuus. Olenko ajautumassa siihen, että avioero sittenkin olisi paras ratkaisu? Mietin haluanko elää loppuelämäni suhteessa, joka ei anna minulle sitä, mitä kaipaisin. 😟
Onko kukaan toinen kokenut samanlaisia tunteita? Miten tilanteenne on selvennyt?
En halua kuitenkaan loukata miestäni kertomalla hänelle, etten tunne häntä kohtaan mitään. Ajattelen, että tämä saattaa olla vain jokin ohimenevä tila.
Auttakaa vähän…😯🗯️
Kaksi vuotta on aika lyhyt aika kuitenkin. Pettäminen ei unohdu välttämättä koskaan ja luottamus toiseen voi olla vajaa vuosia.
Minäkin olen kokenut petetyksi tulemisen. Mies tunnusti vasta sen jälkeen kun minulla todettiin sukupuolitauti. Oli selvää etten olisi voinut saada sitä muulta kuin mieheltäni. Asia oli paljastuttuaan jo tavallaan vanha, useita kuukaisia sitten tapahtunut juttu. Ja siksi halusin antaa anteeksi ja jatkaa suhdettamme.
Ennen petetyksi tulemista en kuvitellutkaan että mieheni voisi pettää minua! Nykyisin vahdin hänen menemisiään liiankin tarkkaan ja epäilen pienestäkin "syystä" heti pettämistä tai valehtelua. En halua että mies edes puhuu kenenkään naisen kanssa! Perustelen tyhmää käytöstäni sillä, että en osannut silloin epäillä mitään --- nyt osaan. En halua tuntea itseäni enää ikinä niin nöyryytetyksi, avuttomaksi ja petetyksi kuin silloin tunsin. Taustalla on tietysti menettämisen pelko.
Tapahtuneesta on siis useampia vuosia ja olemme saaneet lapsiakin tapahtuneen jälkeen. Mies on sitoutunut minuun, mutta minä vaan en unohda, enkä täysin luota vieläkään.Asia nousee mieleeni vieläkin ja se vaivaa edelleenkin. Tai lähinnä pelko että se toistuu.
Suhteemme on muuttunut osittain paremmaksi, koska keskustelemme nyt enemmän ja toisaalta huonommaksi, koska on raskasta elää luottamuspulassa, puolin ja toisin.
Toivoisin todella että ihmiset miettisivät ratkaisujensa seurauksia enemmän. Hetken huumassa tehty teko voi pilata vuosiksi monen ihmisen elämän.
Hei,
minulla on osittain sama tilanne kuin teillä. Mies petti reilut kaksivuotta ja siitä on aikaa lähes vuosi. Mieheni olisi ollut valmisavioeroon jos se nainen ei olisi palannut perheensä luo omaan aviosuhteeseensa.
Me jatkoimme siitä (kävi minulla mielessä ,että jätän koko paskan , mutta meillä on kaksi murkkua ja niistä tunteistakaan en ollut varma).
Voin vain sanoa ,että tapaus oli sellainen rysäys, että olisi ollut helpompi kantaa se , että mies olisi kuollut. Ehkä tuntuu julmalta, mutta silloin asiat olisivat olleet selvät, eikä ketään olisi sydänttäjuurin loukattu. Läheinen kuoleee, surutyö alkaa, lopulta hyväksyy tapahtuneen. Pettäminen on taas sellainen ,että sitä kantaa tavalla tai toisella loppuikänsä nahoissaan ja sielussaan.
No, nyt on elävinä eletty ja asiatkin ovat menneet parempaan suuntaan kunnes tulee taas ryräys, mies ilmoittaa vaihtaneensa toiseen työtehtävään ja lähtevänsä ensitöikseen viikonkuluttua kuukauden komennukselle Saksaan. Minä ja lapset ollaan äimänkäkenä. Isku vasten kasvoja. Sanon ,että eikö tällaisista isoista asioista pitäisi keskustella yhdessä. Vanhempi lapspi(nuori)niiskuttaa vieressä. Mies vastaa aikoneensa soittaa minulle ,mutta kuitenkin "ratkaisseensa itsekkäästi munaten" asian mieleiseksee. Sanoin, että kohtuullista on , että keskusteltaisiin ,koska asiat koskevat niin paljon myös meitä muita, vaikka ratkaisu sitten olisikin kuitenkin sama kuin nyt. Sanon myös ,että älä itsesäälien kerro munanneesi ajattele kerrankin muita kuin aina vain itseäsi. Hän kertoo ajatelleensa, että asioita voi järjestellä. Ei kylläkerro miten. Tietää kyllä ,että minulle tulee todella rankka kuukausi. Että Joulua odotellessa!
Hei
Minulle kävi tässä tämän viikon aikana niin et avopuolisoni oli reussussa ja siinä sit soiteltiin ja oltiin kunnes rupesin epäileen häntä. Siis lähinnä sitä et rakastaako hän enää minua. Midä viesteissä oli yleensä sana rakas mut nyt ei ollut.
Kävikin niin et hän laitoi viestin et jutellaan siitä sit hän tulee kotiin. Sillon tajusin et jotain on tekeillä ja niin olikin.
Tää on tuore tapaus. Rakastan häntä edelleen todella paljon ja annoin anteeksi et oli ollut toisen kanssa.
Olisin halunnut jatkaa ja olimme menos jutteleen ammatti ihmisen kanssa mut hän perus. Haluaisn tietää mikä tähän ajoi. Syytä itseäni kaiketa. En tiedä onko teillä mulla samanlaista tunnetta.
Me emme hirveesti puhuneet jos oli ogelmia. Mutta nyt sattuu todella paljon kun tietää et eromme tuli ja hänellä TOINEN NAINEN.
Minä epäilen joka kerta kun hän nyt täälä ollessa on puhelimessa, että puhuu sen naisen kans. Voi olla et näissä asioissa on paras ratkasu erota, en tiedä.
Tsemppiä teille muille ja toivon mukaa teillä näkyy valo tunnelin toisessa päässä. Minulla sitä nyt ei ole tuntuu et sydän on nyt murreetu kokonaan.
Opiiko ihminen virheistä? Tää oli muuten toinen kerta kun multa lähtee mies toisen mukaan. Vihaan itseäni onko se normaalia?