Mies vetosi jättäessään mielenterveysongelmiin, olen ihan sekaisin
Eli ero tuli miehen aloitteesta ja (lähes) täysin yllättäen. Olin siitä ekan viikon aivan epäuskoinen ja suunnittelin pariterapiaa yms. jolla ihan hyvän suhteemme saisi pelastettua. Nyt kun kuitenkin viikon jälkeen keskustelimme, niin mies tuntui olevan täysin varma eron lopullisuudesta ja vetosi päätöksessään omiin mielenterveysongelmiinsa ja siihen, ettei halua aiheuttaa minulle enää enempää tuskaa.
Sekaisuuteni johtuu nyt siitä, etten itse mitään mielenterveysongelmia edes huomannut koko kahden vuoden suhteen aikana. Mies väittää kätkeneensä ne ja valehdelleensa minulle esittämällä tervettä koko suhteen ajan. Toki tiettyä kireyttä oli loppuaikoina ilmassa eikä seksikään sujunut, mutta kuvittelin, että ongelmat johtuivat vain tavallisesta kommunikaation puutteesta ja olisivat keskustelulla / pariterapialla korjattavissa. Suurimman osan ajasta tunnuimme viihtyvän yhdessä erinomaisesti ja todella tunsin löytäneeni elämäni miehen.
Nyt tekisi kauhesti mieli mankua häntä takaisin kertomalla etteivät ne ongelmat minua haittaa ja että osoittamalla rakkauttani selvemmin (mitä en ollut loppuajan kireän ilmapiirin takia älynnyt / rohjennut tehdä) asiat saataisiin pidettyä kurissa. Tiedän kuitenkin, ettei mies tule siihen suostumaan, niin varman oloinen eropäätöksestään hän oli viimeisessä keskustelussamme.
Raastaa, kun haluaisin pelastaa suhteemme ja samalla auttaa häntä, mutta en voi tehdä sitä. Toisaalta hän kyllä tosiaan tuntui ottavan suhteemme lopettamisen aika kylmäävän rauhallisesti, joten mietin, että olivatko kaikki ne onnelliset hetket suhteessamme olleet hänen puoleltaan vain näyttelyä.
Jos muilla on vastaavia kokemuksia tai muuta sanottavaa, niin olisin kiitollinen kommenteista. Pakko päästä purkamaan tunteitaan jonnekin.
Moi Stellu,
Luulen, että ymmärrän tuskasi, pettymyksesi ja surusi.
Kertoiko miehesi mitään tarkempaa mielenterveysongelmastaan? Onko hänellä jonkinlainen diagnoosi, onko ongelmalle nimeä?
Minulla on hiukan samanlainen tilanne, tosin olen tiennyt mieheni ongelmista ( ainakin osan niistä) koko seurustelumme ajan. Olemme olleet yhdessä 3vuotta.
Ongelma vyyhti alkoi tänä keväänä: uusioperhe, ex, masennus jota en ollut nähnyt arjessa aiemmin. En ole nähnyt koska emme aiemmin asunneet yhdessä. Lääkityksen aloittaminen vei häneltä seksihalut jne. jne...
Viikko sitten hän muutti yhteisestä kodistamme, vuokrasi oman ja eilen haki tavaroita lisää.
Minä kipuilen täällä ajatusten välillä: Tahdonko elää elämää masentuneen, dissosiohäiriöisen kanssa vai annanko mennä ja alan elämään omaa elämää. 😭
Olisi kiva kuulla sinusta, kirjoittele niin jaetaan ajatuksia
🙂
Kuvittelisin, että yleisempää on että mielenterveysongelmista kärsivä on erossa se jätetty eikä jättäjä. Itse miehenä kyllä pyrkisin pysymään suhteessa mikäli kärsisin ongelmista, yksinjääminen ei todellakaan paranna tilannetta.
Jotenkin vaikuttaa, että miehesi ei ehkä ole täysin rehellinen varsinkin mikäli et itse ole huomannut mitään outoa hänen käytöksessään aiemmin. On mahdollista, että hän ei halua satuttaa sinua kertomalla eron todellista syytä. Jos kyseessä on toinen nainen, syrjähyppy tai pelkästään rakkauden loppuminen niin moni mies saattaa kuvitella säästävänsä läheistään kertomalla syyn olevan vaikkapa hänen omat mielenterveysongelmansa.
Jos itse pettäisin tai päätyisin liiton ulkopuoliseen suhteeseen, en todellakaan pystyisi jatkamaan entisessä suhteessa. Syyllisyyden ja huonon omatunnon kanssa olisi vaikea elää loppuelämää. Mutta helppoa ei myöskään olisi kertoa totuutta suhteen lopettamisen syystä.
Jos miehesi on kilttiä ja rehellistä tyyppiä niin syy voi olla joku muukin, mutta vaikuttaisi että miehesi on joka tapauksessa erittäin pettynyt itseensä. Ehkä aidostikin ei tunne enää olevansa arvoisesi. Jos pettymys on johtunut jostain muusta, kuten työpaikan menettämisestä tai muusta nöyryytyksestä niin sitten ehkä voisit pystyä vielä palauttamaan hänen itsetuntonsa.
Pelimiehet taas saattavat valehdella päin naamaa juurikin vedoten mielenterveysongelmiin ja syynä on 100% varmuudella kyllästyminen tai syrjähyppy. Sinä varmasti paremmin tiedät kumpaa tyyppiä miehesi on.
Kiitoksia vastauksista ja myötätunnosta teille molemmille!
En tiedä onko hänellä mitään diagnoosia, kun noista ongelmista tuli se maininta vain niin lyhyesti ja ainoastaan tuossa vikassa keskustelussamme. Hän sanoi ettei halua terapiaan, joten voisin kuvitella, ettei kunnon diagnoosia edes ole.
Itse ajattelen, etteivät hänen ongelmansa kovin vakavia olisi, koska ne eivät todellakaan tulleet ilmi arkielämässä millään tavoin aiemmin. Huomasin kyllä, että hän oli hyvinä hetkinään aina jotenkin poikkeuksellisen valmis auttamaan kaikkia muita ja tuntui käyttävän paljon energiaa esim. minun miellyttämiseeni. Luulin, että hän nyt on vain luonteeltaan sellainen, mutta nyt ymmärrän, että hän kai väsyi esittämäänsä rooliin. Hän kertoi omaavansa erittäin huonon itsetunnon ja sen takia pitävänsä yllä tällaista miellyttäjän roolia ihmisten ilmoilla ollessaan.
Uskon, että jos vain olisin tiennyt noista itsetunto-ongelmista aiemmin, olisin osannut tukea häntä oikealla tavalla. Nyt pidin hänen masennustaan ja väsymystään vain vihaisuutena ja kyllästymisenä, joihin reagoin vetäytymällä hänestä kauemmaksi, jotta en rasittaisi häntä liikaa. Mutta nyt ymmärrän noiden tunteiden olleen lähinnä riittämättömyyden tunnetta ja läheisyyden kaipuuta, joihin minun olisi pitänyt reagoida ymmärtäväisyydellä ja lempeydellä.
Ja niin, kyllähän minullakin on käynyt mielessä tuo asia, että eroon saattaa olla näiden hänen kertomiensa syiden lisäksi tai sijaan myös muita syitä, joita hän ei halua minulle kertoa ettei loukkaisi tai jotain.
Hän tosiaan on ainakin minun näkemykseni mukaan sellaista kunnon mies sorttia, eli pettämistä pidän vaikeana uskoa, vaikka kaikkihan kai on mahdollista. Rakkauden loppuminen tietysti on myös yksi potentiaalinen syy, mutta oudolta sekin minusta vaikuttaa, koska hyvinä hetkinään mies oli aivan loppuun asti todella ihana ja huomaavainen.
Masentuneisuutta nyt ainakin pidän kohtuullisen ilmeisenä, sillä sitä hänellä on kuulemma ollut aiemminkin, ja hän on myös lihonut selvästi suhteemme aikana. Olen itse liikunnallinen ihminen ja olen yrittänyt kannustaa häntä keksimällä hauskoja liikuntamuotoja, mutta pelkään että olen vain masentanut häntä lisää, koska hänen kuntonsa on paljon huonompi kuin omani.
Eräs syy, jota olen ainakin pitänyt todennäköisenä on se, ettei seksi ole oikein onnistunut pitkään aikaan. Mies on kyllä yrittänyt aina välillä, mutta jotenkin innottoman ja suorastaan kiukkuisen oloisesti, jolloin en itse ole oikein päässyt tunnelmaan mukaan, kun olen jäänyt pohtimaan että mikä nyt on. Näistä asiosta olisi tietysti pitänyt puhua jo aikoja sitten, mutta aina tuntui olevan jotain tärkeämpää tekemistä juuri silloin. Viimeisessä keskustelussamme kyllä yritin selittää mikä on ollut seksiongelmien syynä minun puoleltani, mutta pelkään, että kun mies on eropäätöksensä tehnyt, ei hän ota enää kuuleviin korviinsa mitään minun selityksiäni.