en tiedä olenko itse nyt ylireagoimassa vai en ja mitä ihmettä tässä tilanteessa pitäisi tehdä. Olisi kiva kuulla mielipiteitä ja kokemuksia, koska en oikein voi puhua tästä kenellekään.
Olemme olleet yhdessä 4 vuotta ja meillä on 1v4kk vanha tytär. Miehelläni on myös poika edellisestä suhteesta.
Sain selville että viime syksynä mieheni on valehdellut minulle ainakin kahdesti missä on ollut, koska nämä ystävät, joiden kanssa hän muka oli, paljastivat minulle vahingossa että eivät ole olleet mieheni kanssa silloin. Kysyin asiaa ja mieheni vaan väittää, että hän oli siellä missä sanoikin, eli siis ei myönnä asiaa. Hän hermoistui ja hyökkäsi minua vastaan ja lopuksi heittäytyi jopa väkivaltaiseksi. Tilanne rauhottui ja olen ollut mainitsematta tapahtuneesta, koska olen nyt sairaslomalla toipumassa eräästä leikkauksesta ja tarvitsen hänen apuaan lapsen kanssa, enkä nyt jaksa tässä tilanteessa riidellä. Olen kuitenkin päättänyt että asia ei voi jäädä tähän.
Nyt sitten sain selville jotain vieläkin ”vakavampaa”, ainakin minulle. Koko avioliiton ajan miehelläni on ollut naispuolinen ystävä, joka on kotoisin samalta paikkakunnalta kun hänkin. Tämä ystävä on ollut siskonsa ja jopa lapsiensa ja omien vanhempiensa kanssa meillä kylässä usein jopa kokonaisia viikonloppuja. Kun olisin raskaana, mieheni myös veitti useita viikonloppuja heidän luonaan, itse en jaksanut lähteä mukaan koska minulla oli vaikea raskaus ja olin aika väsynyt. Minut oli kyllä kutsuttu mukaan. Kun vauva syntyi, mieheni jopa ehdotti tätä naista kummiksi. Nyt sitten siis sain selville, että heillä on ollut aikaisemmin suhde!! Tunnen itseni petetyksi ja naurunalaiseksi. Koko suhteemme ajan mieheni on ollut tosi mustasukkainen ja pakottanut minut esim pyyhkimään facebookista kaikki exät. ja samaan aikaan hän on tehnyt jotain tälläistä. En ole vielä kertonut hänelle, että tiedän asiasta koska olen tosiaan nyt sairaslomalla ja tarvitsen apua lapsen kanssa. ja toisaalta en edes tiedä kuinka ottaisin asian puheeksi.
en tiedä onko hän pettänyt minua, ei minulla ole todisteita. Tiedän vaan että valheita on ja se satuttaa. Tilastojen ka loogisen ajattelun mukaan hän todennäköisesti on pettänyt, mutta varmaa tietoa siitä minulla ei ole. Mutta riittäkö jo se että hän valehtelee ja että en enää luota häneen yhtään eron perusteeksi. Raskasta erota lapsen isästä koska hän on oikeiasti todella loistava isä ja arki meillä sujuu hyvin eikä tunteet kuole niin nopeasti. Viime aikoina hän on jopa ollut erityisen huomaavainen ja rakastava. suunnittelee tulevaisuutta kovasti yms. eli hän selvästi haluaa jatkaa suhdetta, mutta minä en enää tiedä miksi. Hän on puhunut toisen lapsensa äidin kanssa ja mahdollisesti poika voisi myös muuttaa meille asumaan. minusta tuntuu tosi ahdistavalta kaikki tässä tilanteessa.