Mies pettti ja ahdistaa
Olen uusi täällä. Sain viikko sitten tietää pettämisestä. Suhde alkanut viestittelynä ja seksiä ollut muutaman kerran( kertomansa mukaan). Suhde jatkunut n puolitoista vuotta. Seksin vähyyden uskonkin ihan käytännön syistä, ja eniten minua loukkaakin se että miehellä on tunteita tätä naista kohtaan.
Olemme siis olleet 15 vuotta yhdessä, ja kaksi alakouluikäistä lasta.
Mies, paljastuttuaan, teki heti selväksi että ei tule lähtemään tästä meidän suhteesta ja perheestä, jos minä en sitä halua. Rakastaa kuulemma minua. Ennen tämän suhteen alkua minulla oli paljon läheisiin liityvää huolta, kuolemaa. Ymmärrettävästi en jaksanut olla miehelle enää se johon hän rakastui. Mies ei siis itse osaa selitellä miksi näin teki, muutakuin että tunsi olevansa sivussa elämästäni enkä kaivannut häntä. Välillä oli kuulemma miettinyt rakastanko häntä enää. Siihen sitten tuli nainen joka miellytti ja siitä se sitten alkoi.
Olemme puhuneet paljon nyt kuluneen viikon aikana, onneksi hiihtoloma ja lapset mummolassa ovat voineet olla. Olemme puhuneet varmaan enemmän kuin viimeksi kuluneen viikon aikana. Välillä tuntuu että voin antaa anteeksi, ja näen kyllä itsessänikin syitä miksi näin kävi. Silti, kuten nyt, en vaan voi käsittää että näin kävi meille. Meidänhän piti olla ihana rakkaustarina.
Mies lupasi heti paljastuttuaan lopettaa suhteen, eivätkä ole sen jälkeen tietääkseni olleet yhteydessä.
Jatkan paremmalla ajalla lisää jos vaikka teiltä saisin apua tämän valtavan ahdistuksen käsittelyyn. Puhelimella kirjoittaminen hankalaa eikä saa kirjoitusvirheitäkään korjattua.
Olen pahoillani tilanteestasi ☹️ Meillä ei ole lapsia eikä noin pitkää taivalta takana, mutta tunnistan tuosta "meidänhän piti olla hieno rakkaustarina" myös itseäni. Ajattelin, että meidän molempien useampien kariutuneiden ja huonojen suhteiden jälkeen nyt tässä olisi se oikea. Jonka kanssa elämme onnellisina elämämme loppuun saakka.
Enemmän tilanteestani olen kirjoittanut omassa ketjussa. Seksiä ei ole miehen kertoman mukaan ollut ja kyseessä ollut lyhyempi "fling". Yhtälailla tunnen suurta pettymystä ja sydänsurua. Viime viikko meni keskustellessa, tällä viikolla aluksi tuntui hyvältä ja nyt taas olen miettinyt yöt ja päivät mitä nuo kaksi ovat keskenään jutelleet ja tehneet, mikä on oikeasti se totuus. Aion ottaa asian taas kerran puheeksi tänään.
En voi oikein siis sinulle neuvoja antaa, mutta sympatiaa. Kuten minäkin, sinä mietit aika syvällisesti asiaa kaikilta kanteilta. Minä myös näen itsessäni syytä ja ymmärrän että olen itsekin miestä loukannut. Joskus tuntuu että on vaikeaa olla näin analyyttinen ihminen, helpompi varmaan olisi jos ykskantaan toteaisin että "petit, joten jätän". Mutta en aio avioliitosta luopua hevillä. Mietin enemminkin että nyt keskenämme henkisesti uusimme valat ja aloitamme uudelleen..
Ja toivottavasti vaikka kymmenen vuoden päästä voin jo ajatella, että me olemme se kestävä suuri rakkaustarina... Ylä- ja alamäkineen...
Itselläni takana 13v avioliitto, 2 lasta, väkivalta, pettäminen ja lopulta ero.
Ainoa mitä kadun, on etten lähtenyt suhteesta vuosia aiemmin! En usko että rakkautta minun puoleltani ikinä edes oli, jotenkin se vain tuntui oikealta.
Olimme vielä yhdessä pettämisen(sen mistä jäi kiinni)jälkeen ja vielä eronkin jälkeen asuimme saman katon alla, mutta suhde oli todella platoninen, kunnes taas kerran mies päissään kävi päälle, poliisit kävi kahden viikon välillä ja nyt toisella kertaa päätin, että nyt loppu. Tiesin, että kun sanon, miehen suostutteluista huolimatta(olimme tytön kanssa ulkona karussa)että en uskalla olla samassa tilassa sen kanssa, ni se on sitten siinä. Ja niinhän se oli. Sen jälkeen emme olleet enään samassa talossa.
Tiesin hänen pettäneen aiemminkin, mutta ei ollut todisteita, kunnes jokin aika sitten tunnusti kaiken puhelimessa. Kuulemma tottakai hän hakee muualta, jos ei kotona persettä saa, hänen seksielämänsä ei kuulunut minulle.. Vaikka asia ei enään mitenkään satuttanut, niin tunne oli silti aika huono ja kuitenkin helpottunut, koska olin ollut oikeassa.
Minussa oli kuulemma se vika, mutta kuinka paljon kukaan nainen haluaa"jakaa", jos saa vain henkistä ja/tai ruumiillista väkivaltaa osakseen joka päivä?
Itse jos olisin nyt tuossa tilanteessa, niin lähtisin lasten kanssa.
Epäilisin aina, että mitä sitten, jos tulisi uudelleen joku kriisitilanne, hakisiko mies uudelleen lohtua tai jtn samalla tavalla tai vaikka samalta naiselta.
Nyt erosta n.3v, enkä edelleenkään ole voinut edes ajatella mitään deittailuja/suhdetta, niin paljon syviä jätti parantumaan.
Ehkä sitten joskus tai sitten ei.