Voi, tuo on minullekin niin tuttua! Itselläni sama tilanne, että mies on ollut suhteessa työkaveriinsa. Heidän välillään ei kuitenkaan ole ollut suoranaisesti seksiä (tosin muiden satunnaistuttavien kanssa on aiemmin ollut), mutta suutelua ja hyväilyä yms. Kaiken lisäksi tuo ihastus jatkuu edelleen, vaikka kohta meilläkin tulee kuluneeksi vuosi asian ilmi tulosta. Olen kirjoittanut asiasta enemmän ketjussa "Elämän sortuminen, mieheni on pettänyt ja ihastunut toiseen".

Itselleni miehen työpaikan illanvietot ovat olleet kova pala. Vasta viime syksynä mieheni tuli sen verran järkiinsä, että alkoi taas huomioida kunnolla minuakin. Vasta silloin hän lupasi esim. ennen pikkujoulua olla olematta tekemisissä ihastuksensa kanssa. Ei ollut helppo uskoa! Siinä vaiheessa tilanne oli kuitenkin se, että itse olin vaikka valmis lopettamaan avioliittomme, jos jotain tapahtuisi, enkä kieltänyt häntä lähtemästä. Meidän tilanne oli jo pitkään ollut niin raastavan sekava ja epätoivoinen, että tavallaan jopa "toivoin" miehen tekevän jotain niin kamalaa, että meidän suhteelle tulisi piste. Mies tajusi sen, ja niin vakuuttavasti hän asian hoisi ja tuli kohtuullisen aikaisin itse autolla kotiin, että silloin ongelmaa ei ollut ja pystyin luottamaan. Aiemmin tilanne oli ihan toinen, kun mieheni oli niin sokaistunut ihastukseensa, ettei voinut mitään luvata ja pari repivää juttua sattuikin silloin. Ne satuttavat vieläkin tavattomasti. Eikä meillä tule olemaan helppoa jatkossakaan, jos mies ei saa uutta työpaikkaa. Ihan tarpeeksi vaikeaa on ajatella hänen menevän joka päivä töihin.

Sinä tunnet miehesi parhaiten, ja osaat varmaan arvella, onko hän luottamuksesi arvoinen. Mutta jos ajatus menosta tuntuu siltikin kohtuuttoman vaikealta, niin mielestäni sinulla on tuossa tilanteessa oikeus rajoittaa miehesi menoa. Kuinka pitkään, sitä on vaikea sanoa. Itse juuri kävimme vääntöä samasta asiasta, ja tällä kertaa en hyväksynyt mieheni ajatusta menemisestä. Olin itse asiassa varsin loukkaantunut ehdotuksestakin. Kai ajattelin jättää meille vielä kaikesta huolimatta mahdollisuuden yhteiselämän rakentamiseen, vaikka asiat ovatkin täysin auki.

Voimia sinulle, ja toivon, että pääsette ratkaisuun yhteisymmärryksessä
🌻🙂🌻

Kiitos Joonuska!

Tunnistan myös tuon tunteen, että jo toivoo toisen tekevän jotain, jotta saisi hommalle lopun.
Meillä on se positiivinen puoli, että mies ei ole (ainakaan ääneen) haikaillut tämän työkaverin perään. Eikä hänen käytöksensäkään ole sellaista antanut ymmärtää, päin vastoin. Mutta ei niitä merkkejä silloinkaan ollut, kun hän lähetteli naiselle kaipaavia viestejä.
Heilläkään ei ole ollut seksiä, mutta riittävästi muuta, jotta lasken sen pettämiseksi. Pahinta se, että mies oli arvostellut minua ja parisuhdettamme tälle naiselle.

Toisaalta minä uskon miestäni, mutta nyt kyseessä on tilaisuus, jossa mukana olisi alkoholia ja kestäisi mahdollisesti seuraavaan päivään saakka. En vain pysty siihen.

Asia on ratkesi pienen väittelyn jälkeen: mies ei mene siihen illanviettoon. Tosin vähän jäi sellainen kuva, että hän kokee minun rajoittavan hänen menemisiään. Mutta tässä en vain pysty joustamaan. Minun on oltava ehdoton. En kestäisi, jos mies olisi tämän naisen kanssa samassa paikassa, jossa on alkoholia ja tunnelmaa.