Moi,
Minulla ei ole vastaavaa ongelmaa ollut, mutta halusin silti tähän kommentoida.
Valtaosa miehistä (ja nykyään naisistakin iso osa) kuluttaa nykyisin paljon aikuisviihdesivustoja. Monet ihmiset ovat suorastaan addiktoituneita älypuhelimiin, aikuisviihteeseen ja erilaisiin sivustoihin. Tämä itsessään alkaa vissiin olla jo ongelmakin ihmisillä. Ei siis ole ihme, että myös teidän miehet ovat löytäneet näille sivustoille.
On mahdollista, että kyse on eräänlaisesta fantasioinnista, jota mies tekee yksin. Eli leikkii ajatuksella seksistä jonkun kanssa. Hän tuskin tarkoittaa loukata sinua - mutta tekee sen silti.
Minä suhtautuisin miehen aikuisviihteen katsomiseen melko neutraalisti. Se on fantasiaa ja fiktiota. Kyse ei ole pettämisestä. Ja se on sellainen asia, mitä ei miehistä ehkä koskaan saa kokonaan pois. Vähän sama kuin, että joskus miehet katselee ohikäveleviä naisia. En loukkaantuisi siitä, koska se ei ole henkilökohtaista.
Seksipalvelujen ostaminen palveluntuottajilta taas on täysin eri asia. Silloin mennään alueelle, josta pitäisi ehdottomasti kertoa puolisolle ja itse kokisin sen pettämisenä tai jos en sellaisena niin todella loukkaavana ja ikävänä.
Sitten taas keskustelun käyminen asiasta saattaa olla tosi vaikeaa, kun mies häpeää fantasiaansa tai ei halua muuten puhua. Kuitenkaan ilman puhumistakaan ette pääse eteenpäin. Voisiko tässä auttaa seksuaaliterapeutin vastaanotto?
Muutoin alastonkuvien katselemisesta tai muusta melko viattomasta ei kannata ottaa itseensä. Kannattaa mennä mukaan ja kysellä, että haluaisitko, että mulla on päällä tuollaista jne. Jos siitä alkaa loukkaantumaan niin pahoin pelkään, että vähissä on miehet, jotka ei joskus katso aikuisviihdettä.
Mutta kuten jo sanoin niin nämä asiat ovat kaksi eri asiaa toki ja pystyn ymmärtämään loukkaantumisen tunteenne siitä, että mies katselee seksipalveluja. Tulee tottakai olo, että "eikö ole riittävä" tai ikään kuin jäisi ulos omasta seksielämästään - eli että eikö mies jaa ajatuksiaan seksin suhteen.
Netistä varmasti voi "ostaa" villiäkin seksiä ynnä muuta turhaa, mutta harmillista että ihmiset uhraavat ihmissuhteensa näihin päähänpistoihin.
...
Itselläni on kyllä ollut sama ongelma, mutta hieman eri muodossa. Olen ollut pitkään suhteessa mieheen, jolla on jatkuvasti muita kontakteja. Olen itkenyt ja kertonut tunteistani, mutta mies ei muuta käytöstään. Olen siis ollut eräänlaisessa satuttavassa suhteessa, mutta en ole päässyt siitä uloskaan, koska se on paikkakunnalla oikeastaan ainut ihmissuhteeni. (Taustalla muita asioita, joita en jaksa kirjoittaa.) Eli tiedän tuon "enkö ole riittävä"-tunteen. Nyt ehkä viimein alkaa olemaan hieman sellainen olo, että saatan päästä suhteesta irti. Mutta kauan olen asiassa roikkunut ja itseäni rikkonut. En varmaan olisi tehnyt niin, jos minulla olisi muuten ollut ystäviä tai ihmissuhteita - mutta se on pitkä tarina, miksi niitä ei ole.
Kai minä jotenkin aina odotin, että no NYT mies muuttuu, kun olen näin paljon itkenyt. Tai NYT on erilaista. Olen roikkunut myös epätoivon tunteissa, että "no kai hän silti minua rakastaa kun aina luokseni tulee takaisin." Mutta ei ole ollut kovinkaan hyvä olo suhteesta. Toivon, että pääsisin siitä vähitellen nyt eroon.