Hei!
Sulle ja tyttärelle on tullut selvä raja vastaan. Sinuna muuttaisin pois, vaikkei se helppoa olekaan. Tsemppiä! 🙂👍

Hei helisevä.. sinun ei tarvitse jaksaa, myöskään lapsesi takia.. itse erosin 10 vuotta kestäneestä suhteesta vastikään, jossa alkoholi oli suuri ongelma minulle, ei miehelle, joka käytti sitä. Mieheni oli sellaisesta perheestä, jossa isä oli alkoholisti, mieheni joutui kasvamaan liian aikaisin ja osasikin sen takia paeta kaikkia ongelmia, painamalla ne villaisella. En tiedä pystyykö miestäni määrittelemään alkoholistiksi, mutta silti alkoholin käyttö oli ongelma viikonloppuisin - annetut lupaukset rikkoutuivat, alkoholista tuli masennusta ja raivoa, koska taustalla oli lapsuuden tukahdetut tunteet..monesti koitimme korjata tilannetta, mutta pian ihmismieli unohtaa ja palaa takaisin entiseen, kun mieli on heikko. Yksi pvä huomasin, kahden vuoden kiirastuulen ja kovin arvottomana itseäni pidettyäni, että ansaitsen parempaa - en halua päätyä siihen, että sitten kun on ehkä perhettäkin, olen samassa jamassa kuin mieheni lapsuudenperheessään oli - äiti ei uskalla lähteä pois, edes lapsensa takia, lapsi joutuu kasvamaan kovaksi ja "tunteettomaksi", jää heitteille useamman kerran, joutuu pärjäämään elämässä yksin... miehessäni oli niin paljon hyvää, jota vieläkin rakastan, mutta alkoholin liikakäytön todistaminen teki minustakin huonomman ihmisen - vailla itsearvostusta, tuntui pahalta kun joku ei voinut rakkauden tähden tehdä muutosta. Tiedän että lähteminen on vaikeaa, tein sitä itse useampaan otteeseen ja kauan, koska ihminen haluaa uskoa aina hyvään, elätellä toivoa. Parannuksen täytyy lähteä itse alkoholistista, hänen päätöksestään. Ei painostuksesta tai uhkailusta, vaan omasta tajuamisestaan. Vaikka olen lapseton, tiedän etten voisi saattaa omaa lastani sellaiseen asemaan, että joutuu elämään alkoholistin tukahdutetussa ympäristössä, se ei tee kellekään hyvää. Äidin jos kenen pitäisi ajaa lapsensa etua. Huomasin itse kerran olevani todella katkera entiselle anopilleni, kuinka mieheni olikaan joutunut kärsimään myös toisenkin vanhemman valintojen takia.
Tällaisessa tilanteessa lähteminen on enemmän kuin vaikeaa varmasti, kun on lapsia, mutta juuri heitä sinun pitää itsesi lisäksi ajatella. Jos lähteminen ei tunnu oikealta vaihtoehdolta, niin sitten vain pitää taistella hyvän asian puolesta, ei pidä luovuttaa, jos rakkautta vielä löytyy ja se jaksaa 🙂 - näin minä asian näkisin.
Oletteko jutelleet miehesi kanssa alkoholin käytöstä ja millä tavalla olette koittaneet hakea apua..? Voimia päiviinne, ilman miestä tai miehen kanssa, joka tapauksessa - siellä missä pahaa niin on jotain hyvääkin, kun jaksaa uskoa 😉, sillä minä jaksan eteenpäin, silloin kun on jumissa suossa 😉

On tämä elämä kummallista, toiset juo liikaa ja toiset kuten minä, ei ollenkaan.
Ennen join, kohtuudella, mutta kyllästyin niihinkin harvoihin krapulapäiviin.

Tuttu piirre minunkin miehelläni.Kun on vapaapäivä niin hän juo itsensä täyteen. Olen

huomauttanut siitä hänelle , mutta hän suuttuu ja menee nukkumaan tai sitten ulos.

olemme olleet naimisissa 34 vuotta, meillä on viisi lasta (aikuisia kaikki) sekä pian 7

lastenlasta. Olemme hyväkuntoisia ja harrastimme ennen yhdessä m.m juoksua.

Mutta nyt kaikki yhteinen on jäänyt , ei ole muutakuin se viini tai olut . Minäkin kyllä

juon mielelläni , mutta en sellaisia määriä kuin mieheni. meillä ei ole juuri muuta

puhuttavaa keskenämme kuin työasiat, olemme samalla alalla. Meillä on ollut aika ko-

va elämä konkurssi ja omaisuuden menetykset. Emme ole ilmeisesti jaksaneet enää

hoitaa parisuhdettamme. Mieheni ei ole juuri puhunut tunteistaan. Viimeaikoina hän on

ilmaissut itseään ja sanonut , että hän on elänyt pitkässä liekassa 34vuotta ,siis minun

ja lasten kanssa . Ei ole saanut toteuttaa itseänsä halutullaan tavalla ,minä olen pilan-

nut hänen elämänsä ja että hänen ei olisi pitänyt mennä naimisiin lainkaan.

Olen aivan järkyttynyt näistä tunteen purkauksista , mutta ehkä se on niinkuin hän sa-

noo . Meillä ei ole ollut mitään seksuaalista kanssa käymistä pitkään aikaan.

Kukaan kai ei koskaan tiedä, mikä on todellinen syy juomiselle. Itse uskon alkoholisti-äidin tyttärenä, että alkoholismi on sairaus.
Varmasti siihen ensin jollain tavalla ajautuu, kuten sanoit " Pitää helpottaa paineita", nuohan ovat kuitenkin loppujen lopuksi toissijaisia syitä.

Itse kuitenkin, ehkä ensin ottaisin asian puheeksi. 14-vuotias lapsikin osaa jo itse ajatella ja minusta teidän kannattaisi kaikkien istua ensin yhden pöydän ääreen ja kertoa miehellesi, miltä tämä tilanne teistä tuntuu. Lapsennekin, koska yleensä tälläiset asiat herättävät vasta alkoholistin.
Toki voi olla, että näin teillä on jo tehty.
Kuitenkin, olen itse sitä mieltä, että uhkailulla ei pääse yhtään sen pidemmälle.
Jos pakkailetkin vaatteet laatikkoon ja kerrot muuttavanne. Miehesi lupaa lopettaa juomisen. Tätä kestää muutaman viikon voi kestää jopa muutaman kuukauden. Mitä, kun tämän jälkeen hän itse huomaa, että se olikin vain tyhjä uhkaus? Hän aloittaa uudestaan.
Sinun on vielä vaikeampi lähteä, pahimmassa tapauksessa olet uhkauskierteessä, johon et usko enää itsekkään. Jolloin eniten satutat sekä itseäsi, että lastanne.
Lasta joka luultavasti uskoo, että te todella olisittekin lähdössä?
Maailmassa ei ole liikaa sanoja. Aina kannattaa asioita koittaa puhua.
Jos muu ei auta, ottakaa joku ulkopuolinen tähän avuksi.
Onko paikkakunnallanne esim. perheneuvolaa, missä voisitte asioista puhua niin, että olisi myös ulkopuolinen taho joka voisi lähteä purkamaan syitä.

Itse kuitenkin pääsin alkoholisti-äidin luota pois vasta kun muutin omilleni. Uhkailut toisen vanhemman suusta kuulin useasti, miten lähdemme. Näin ei kuitenkaan koskaan tapahtunut :/
Toivotan sinulle kuitenkin voimia kaiken tuon keskellä 🙂

Minun miehen äiti kuoli yli 5 vuotta sitten ja siitä asti hän on juonut ensin löytyi pikkupulloja takin taskusta ja nyt juo 6 pulloa joka pvä!Kävimme tuossa alkuvaiheessa hakemassa hänelle antabus ja reviakuurin ja aluksi näyttikin siltä että toimii..mutta sitten hän sanoi että pystyy kontrolloimaan juomisensa...no tässä välillä saan kuulla miten huono äiti olen enkä osaa kasvattaa nyt 13.-v.poikaamme ja välillä teksti on sellaista etä hyppää parvekkeelta tai tapa itsesi ei sinua kukaan kaipaa!Ja raivokohtaukset alkavat mitä pienimmästäkin ja ovat pelottavia!Ollaan oltu jo 27-vuotta yhdessä ja erosinkin hänestä,mutta sai vakutettua minut ja sitten syntyi poikamme,joten olen odottanut sitä suurta muutosta!Hän ei juo kotona vaan tissuttaa tuolla ulkona tai jossain!Itse en enää pysty juomaan enkä käy ravintoloissakaan,kun tuntuu pahalta katsoa juopuneita ihmisiä!Ja kun hän osoittaa seksuaalista kiinnostusta en pysty tai olen tullut jotenkin kylmäksi!ne halut on kadonneet solvausten myötä!Nyt sitten olen kuulemma narsisti ja syy hänen alkoholismiin!tuntuu vaan pahalta katsoa vierestä kun toinen tuhoaa itsensä ja minä olen hänen pahin vihollisensa!Ja pelkään miten nämä riidat vaikuttavat poikaamme tätä kun vain jatkuu ja jatkuu!Mutta kun sitä uskoo että se toinen muuttuu....ja kun siitä asiasta puhuu!silloin alkaa räjähdys!😭

Masentunut4, mikset jo lähde? Ei tee sinulle eikä lapsellesi hyvää olla tuollaisen miehen kanssa. Nyt on jo idioottimaista olla lähtemättä, kai käsität ettei tuho ulotu enää vain sinuun, vaan myös poikaasi? Pois sieltä. Äkkiä.

Hei,

Ymmärrän melkoisesti tunteitasi.Itse olen avioliitossa,jossa viinalla on iso merkitys. Mieheni ei ymmärrä tai ei tahdo ymmärtää, miten paljon viina juonti vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin.

Itse olen kirjoittanut viime viikolla omasta avioliitosta ja sen umpisolmuista. Peruin avioeroni,koska kuvittelin että mieheni oikeasti yrittäisi lopettaa juomistaan.Mutta ei mitään ole tapahtunut. Hän juo salaa autotallissa ja kuvittelee, ettei sitä kukaan huomaa.Itse haistan joka kerta,kun hän on juonut jotain vettä väkevämpää. Olen löytänyt autotallista useamman kerran pullopiiloja ja valtavan määrän tyhjiä pulloja. Aina on löytynyt selitys,miksi tällaisia piiloja on olemassa. Sinisilmäisenä niitä olen uskonut aikaisemmin mutta en jaksa uskoa enää.

Kun olen todistanut miehelleni mustaa valkoisella, että yhä edelleen hän jatkaa salajuopotteluaan, alkaa minun syyttely. Minä olen tehnyt väärin,kun olen löytänyt pullopiilot 😠 !!! Nytkin juuri hän jäi valehtelusta kiinni ja alkoi minun syyttely.

Nyt kun on kirjoittanut tälle palstalle omista ongelmistaan ja näkee sen kirjoitettuna, tuntuu että itsekin alkaa ymmärtää,ettei aina voi olla sen syntipukki asioissa.Ja kun lukee,että muillakin on samansuuntaisia vaikeuksia elämässään, olo tuntuu hitusen vahvemmalta.

Onneksi tulee kevät ! Yritetään löytää auringosta voimaa, että saamme elämän suunnan oikealle raiteelle. Olemme ihan varmasti parempaa ansainneet. Tsemppiä sinulle ja minulle 🙂👍

Minulla on ongelma. Olemme olleet yhdessä 3v. Mies muuten kiltti ja kunnollinen, kova tekemään töitä lapsuudenkodissaan, kun ollut lomautettuna kohta 2v. työstään. Ollut työelämässä jo kaiken kaikkiaan 30v.
Mutta yksi ongelma on hänen juomisensa. Muulloin juo pari kaljaa silloin tällöin, mutta hän ratkeaa niinkuin nytkin, juonut jo kohta viikon yhtä putkeen viinaa ja kaljaa. Asun hänen luonaan pari kolme viikkoa, mutta minulla on oma asunto, jossa olen nyt täällä n. pari viikkoa, koska minulla on nyt täällä menoja, jossa järjestelen ja kuulun marttoihin.
Kun nytkin soittelen tai hän soittelee, niin hän on vieläkin räkäkännissä ja puhelee mitä sattuu. Viihdyn kylläkin maalla ja myös täällä kaupungin asunnossa. Eli tietää matkustamista junalla tätä väliä. Olen vain huolissani kun hän juo siellä yksinään. Hän on kylläkin ikänsä juonu viikon juoppoputken ja sitten selviää siitä ja on taas kunnollinen ja kiltti työmies. En tiedä mitä minun pitäisi tehdä? Sietää vain häntä tällä tavoin, koska hän ei kuitenkaan koskaan muutu.Olenkin päättänyt vain sietää tällaista. Olenhan välillä täällä kaupunkiasunnossani. Olen puhunut häntä lopettamaan tuollainen, koska hän ei ole enää nuori, pääsee eläkkeelle 2-3v. päästä. Hän tietää siitä kyllä. Hän saa kylläkin toisinaan minua raivoon, kun hän juo. Hänelle on turhaa huutaa, silloin kun on kännissä, viesti ei näköjään mene perille, katsoo vain silmät harittaen minuun hämmästyneenä, että älä nyt huuda.
Hän ei koskaan ollut väkivaltainen minua kohtaan. Ennemmin minä voisin olla väkivaltainen, mutta yritän hillitä itseni, kun on tuollainen. Ja hän tykkäisi, että asuisin hänen luonaan maalla, silloin hän on iisimmin juomisen suhteen, kun olen paikalla. Vaikeeta päättää missä asuisin, kun on täällä kaupungissani ja lähistöllä tutut ja sukulaiset ja taas missä mies asuu, en tunne siellä oikein ketään.
Nyt tänään mies soitti ja kuulosti selviytyneeltä, koska joi kuulemma pari viimeistä kaljaa aamulla. Kuulemma väsyttää ja on siivonnut huushollinsa ja lämmitellyt taloa. Hän on siinä kummallinen, että juotuaan viikon putken viimeiseen pisaraan, on taas niin kuin ei mitään olisi. Sanoi taas niinkuin ennenkin, että nyt taisi loppua kaikki viinojen juominen eikä enää parane ostaa lisää yhtään, ettei tulisi taas juotua.😟