Hei. Minulla on jotakuinkin vastaava tilanne päällä. Mies petti, ja kun jäi kiinni, lähti sanaakaan sanomatta ja alkoi / jatkoi suhteeseen uuden naisen kanssa. Sanoi paria päivää myöhemmin ettei aio selittää minulle mitään. Meillä on yhteinen 3-vuotias.
Olemme vihdoin päässeet hieman puhumaan ja meillä tilanne on se ettei mies näillä näkymin palaa , tapaa kyllä tytärtä, ja minultakin kelpaa seksi.. Viettää nyt paljon aikaa uuden naisen kanssa. Onhan tämä hemmetin vaikeaa, mutta usko pois, ei mene montaakaan hetkeä kun alat jo näkemään muutakin kuin tuon että mies vain jätti ja lähti. Itsellä on pommista aikaa parisen viikkoa ja olo hiukan helpottanut. Kyllä sä selviät!

Moi,

Vähän sama täällä, tavallaan. Mies muutti melkein vuosi sitten toiselle paikkakunnalle. Meillä kolme lasta, vanhin oli tuolloin reilu 3v ja kuopus 5kk. Lähti "töiden" perässä. Toki sai sieltä kyllä vakituisen työpaikan mikä oli hieno juttu pitkän työttömyyden jälkeen. Mutta samalla jätti myös perheensä ☹️ Käy noin kerran kuussa täällä lapsia katsomassa mutta ei oikein osaa enää tehdä lasten kanssa mitään. Onneksi lapset eivät vierasta tai ujostele isäänsä. Olen kovasti koittanut tehdä tuon töissäolemisen positiiviseksi asiaksi lapsille jotta ymmärtäisivät paremmin miksi isä on muualla niin paljon.

Me ollaan paperilla vielä naimisissa. En ole jaksanut miettiä asioita eteenpäin. Talvella oli tosi rankka vaihe, jaksoin juuri hoitaa lapset mutta kaikki muu jäi. Onneksi sain siihen sitten neuvolan kautta apuakin että selvisin takaisin pinnalle. Mä en osaa valitettavasti sanoa kuinka tilanteesta selviää. Koska mä en ole selvinnyt tässä melkein vuoden aikana. Edelleen mulla on vaikeaa ja kaikki kaatuu päälle. Mutta lasten takia jaksan ja lasten takia mun on pakko mennä arkea eteenpäin.

Kuulostaapa surullisen tutulta. Täällä myös lasten isä lähti töiden perässä sen verran kauas, että pystyy lapsiaan tapaamaan kerran kuussa. Nyt on vuosi mennyt siihen, että odotan vain hänen "tulevan järkiinsä" ja muuttavan lähemmäksi tai järjestävän edes aikaa lapsilleen. Lastenhoitoapua olen pyytänyt monesta eri paikasta siinä onnistumatta, nyt tuntuu etten enää edes jaksa pyytää. Neuvolassa puhutaan, että apua kyllä saa, mutta käytännössä ei kuitenkaan tarjota muuta, kun maksullisia palveluita 12€/h, johon ei kolmen lapsen yksinhuoltajalla ole varaa.

Itse en myöskään ole onnistunut menemään eteenpäin, jatkuvasti mietin mitä kaikkea olisi pitänyt tehdä toisin. Sen olen ymmärtänyt, että koska olen kaikesta tapahtuneesta niin katkera, ei yhteenpaluu olisi enää koskaan mahdollista. Hieman lohduttaa että on muitakin. Nyt odotan että lapset kasvaisi.