Mies ihastunut toiseen?
Pakko päästä purkamaan pahaa oloa edes näin kirjoittamalla, kun ei ole oikein ketään kenelle puhua.
Aviomies ilmoitti yllättäen lauantaina, ettei halua enää jatkaa meidän suhdetta. Ei kuulemma tiedä, että rakastaako mua enää ja hänestä tuntuu siltä, että pitää päästä pois. Mutta pois minne? Sitä hän ei osaa sanoa. Tilanne on sellainen, että olemme olleet yhdessä yli 11 vuotta ja naimisissa yli 9 vuotta. Meillä on kaksi lasta. 8-vuotias ja 5-vuotias.
Asumme omakotitalossa, jonka omistamme puoliksi.
Olen nyt miettinyt, että pitääkö minun etsiä itselleni ja lapsille vuokra-asunto. Mies kyllä eilen sanoi, että ei meidän tarvitse minnekään muuttaa, että lapset saa kyllä käydä koulunsa tuossa, jossa nyt ovat. Mutta en nyt ymmärrä, miten me voitaisiin tässä kaikki asua, jos mies kerta ei halua minun kanssa enää elää. Ajatteleeko hän, että hän voi käydä tapailemassa muita naisia kodin ulkopuolella ja tulla sitten kotiin mun ja lasten luo. Että me elettäis niin kuin jonain kämppiksinä monta vuotta. Ja mun pitäis hyväksyä se.
Epäilen nyt, että mies on ihastunut johonkin toiseen naiseen, koska tämä hänen ilmoituksensa tuli ihan yhtäkkiä. Vielä viikko sitten hän halusi minut vierelleen sohvalle makoileen ja mun mielestä meillä meni siis hyvin.
Sitten yhtäkkiä hän lauantaina katoaa moneksi tunniksi ja kun tulee kotiin, niin ilmoittaa, ettei halua enää jatkaa tätä avioliittoa.
Mä olen nyt ihan hajalla ja hukassa. Koko ajan itkettää. Lapsien takia täytyy yrittää vähän tsempata. Mutta kyllä nekin tätä tilannetta ihmettelevät.
Saattaa sinä jotain tuommosta, takana olla.
Mutta, älä etsi kämppää, seon mies joka lähtee.
Voi olla, että tuo nyt jotain alkuhuuman humalaa, jolloin on vain taivas kattona ja jalat irti maasta, sen puoli metriä, mutta putoaa sitä sieltäkin.
Jos tosiaan alkaa "poikamiehen" elämää viettää, perheellisen eduilla, niin sinun ei tarvitse sitä hyväksyä, tuumaat vain että talossa on ovi, ulos. ...ja silloinhan, ne samat neiti-ihmisen elämän oikeudet on myös sinulla. Isäntä vain lapsenlikaksi ja baanalle. 🤨
Voi voi, miten surullista, että meitä tulee aina vain lisää... *halaus*
Tilanteeni oli suunnilleen sama sillä erotuksella, että minulle syy pläjäytettiin päin näköä. Takana reilut 10 yhteistä vuotta, joista liki puolet naimisissa, lapset vähän isommat, yhteinen talo... Viime keväänä, pääsiäissunnuntaina mies ilmoitti, että on ihastunut toiseen ja haluaa erota. Yhdessä lauseessa, tuosta voin vaan, ihan kuin olisi kertonut lähtevänsä laittamaan saunaa päälle. Meillä ei kuulemma ollut mitään puhuttavaa, hän on yrittänyt minun kanssani tarpeeksi (ja minä kun en edes - ainakaan tuon kokoluokan - ongelmista tiennyt?!!?).
Mies oli höveli kuin mikä ja oli itse lähdössä yhteisestä talosta. Ei vaan päässyt sitä suorilta tekemään kun ihastuskin teki irtaantumista liki 10 vuoden (avo)liitostaan. Minun olisi pitänyt jäädä lasten kanssa pitämään taloa pystyssä. Mies olisi "auttanut kaikessa" ja liirum-laarum...
Mies muutti mieltään hiljalleen matkan varrella. Vain kolmessa päivässä hän jo tuli siihen tulokseen, että meidän on sittenkin puhuttava - ja kolmen viikon kuluttua hän jo ilmoitti ihastukselleen, että haluaa vielä yrittää perheensä kanssa. Mies oli pahoilla mielin "jouduttuaan" loukkaamaan niin ihanaa ihmistä mutta tämä kultsipuppeli ei jäänyt suremaan: uusi mies oli jo kierroksessa muutaman viikon kuluttua! 🙄
Minä tein omat ratkaisuni ja hain kesälomallani vuokra-asuntoa. Sain sellaisen todella rivakasti ja muutin lasten kanssa elokuun alussa. Se oli minulle ehdottoman oikea ratkaisu: olisin hajonnut kokonaan saman katon alla miehen kanssa, joka ei tuntunut osaavan päättää, mitä elämältään haluaa.
Nyt mies kuulemma jo tietää, että haluaa minut - vain ja ainoastaan minut. Katuu ja sanoo olevansa äärimmäisen pahoillaan. Joskus jotain sen suuntaista näkyykin olemuksessa mutta pääosin mies - niin kuin minä itsekin - elelee elämäänsä eteenpäin. Sitä keskusteluakin odotan yhä edelleen (vaikka sen tärkeys hiljalleen hiipuu...).
Tiedän - niin kuin hirvittävän, surullisen, moni muukin - ne vuoristoratamaiset tunteet, joiden vallassa nyt olet. Suru, epätoivo, viha, epäusko... Itkettää, kaikki tuntuu olevan palasina...
Toivottavasti pääsette keskustelmaan keskenänne asioista; on taustalla sitten mitä hyvänsä. Harmittavan usein näissä tilanteissa siellä takana vain on se uusi, kuuma rakkaus, jonka rinnalla yhteinen elämä ei enää yhtäkkiä olekaan mitään. 😞
Täällä saat ainakin vertaistukea, on edessä mitä tahansa. ☺️❤️
No niinhän sen pitäisi mennä, että se on mies joka muuttaa pois, jos löytää toisen. Mutta minulla ei ole taloudellisesti mahdollista jäädä yksin lasten kanssa tähän taloon asumaan.
Mullekin mies sanoi, että ei ole enää mitään puhumista. Olen siis ehdottanut nyt pariterapiaakin, mutta sain vaan tylyn vastauksen, että minähän en sinne tule. Olisi pitänyt kuulemma ajoissa mennä. Nyt hän ei jaksa enää. Jotenkin tuntuu, että ei halua puhua sen takia, kun ei uskalla tunnustaa kaikkea. En ole saanut siis mitään syytä siihen, että miksi tämä tapahtuu juuri nyt. En ole kuulemma mitään pahaa tehnyt. Jotenkin mies kohtelee mua nyt tosi vihamielisesti. Eikä sitä tunnu liikuttavan pätkääkään vaikka näkee mun itkevän. Miten ihminen voi muuttua noin yhtäkkiä.