Luottamuksen pettäminen rakkaan ihmisen taholta sattuu todenteolla. Olen pahoillani puolestasi, koska uskottomuus horjuttaa luottamusta muihin ihmisiin, jonka seurauksena huomaa suhtautuvansa muihin pienellä varauksella.
Kerroit rakastavasi miestäsi niin paljon, ettet halua laskea hänestä irti. Totesit jo, ettei miehesi enää koe samoin sinua kohtaan, joten miksi annat hänen alentaa sinua halventavalla käytöksellään ? Omasta kokemuksesta voin sanoa, että vahingoitat itseäsi koko ajan lisää jakamalla asunnon ja elämäsi pettäjän kanssa. Älä palkitse hänen käytöstään ripustautumalla häneen kuin hukkuva oljenkorteen. Olette olleet teini-iästä asti yhdessä ja on varmasti pelottavaa alkaa rakentamaan elämää ilman toista vierellään, mutta nykyinen asetelma ei edistä hyvinvointiasi millään tavalla, masennut vain koko ajan enemmän.
Onko sinulla läheisiä, joilta voisit saada tukea ? Emotionaalista sekä käytännön asioiden hoitoon, jos päädyt ratkaisuun, johon toivoisin sinun löytävän voimaa, nimittäin miehesi heivaamiseen pois elämästäsi. Tiedän tarkalleen tämänhetkiset tunteesi, mutta takaan, että huomaat ratkaisun oikeaksi, kun suurin tuska taittuu. Voimia🙂🌻

On helppo antaa neuvoja mitä pitäisi tehdä, mutta tehdä niin onkin jo ongelma.
Joten kerron vain itsestäni.
Olin nuori ja rakastunut, ensirakkaus. Mutta se loppui, en kerro sen enempää siitä koska sillä ei ole merkitystä, se oli vain tosiasia että en päässyt rakastumisen tunteesta irti. Minulla oli ihan hirveä ikävä sitä miestä ja on vieläkin, vuosikymmeniä jälkeen. En kyennyt rakastumaan pitkään aikaan, enkä halunnut olla muiden kans. Itkin ja ikävöin. Pidin sitä rakkaudentunnetta kuin suojakilpenä ympärilläni, etten alkanut kenenkään kans. En osaa sanoa pelkäsinkö vai mitä mutta meni kauan ennekuin rakastuin uudestaan. Ja se rakkaus johti avioliittoon. Myöhemmin erottiin, mutta rakkaus taas vain jäi sydämeen. Ei se sieltä mihinkään lähtenyt. Kun siitä puhuin läheisilleni, he nauroivat ja pilkkasivat tai huomauttivat muutoin ilkeästi, ettei se ole rakkautta vaan jo sairautta tai muuta.
En tiedä mitä se on, mutta olen tänään kiitollinen että olen saanut niin syvän ja ihanan tunteen kokea. Harva sen kokee. Se on voimavara, vain jos antaa sen rakkauden kohteen itse vapaaehtoisesti valita. Minä en ripustautunut, enkä kerjännyt, enkä tiedä mitä olis tapahtunut jos olisin toisin tehnyt. Mutta pakolla ei kukaan rakasta, toista ei voi omistaa,eikä toisen tunteita, eikä voi tietää vaikka jonain päivänä osat muuttuu.
Jotkut sanoo ettei tunteisiin voi luottaa, ei kysytä että tunnetko rakkautta vaan kysytään tahdotko rakastaa...

Haluaisin kertoa sinulle oman tarinani siitä, miten kasvoin aikuiseksi. Rakastuin 26- vuotiaana nuorena viattomana kokemattomana naisena itseäni lähes kymmenen vuotta vanhempaan mieheen. Nuorena kokemattomana naisena minulla oli hyvin ihanteellinen kuva rakkaudesta. Minä kykenin todellakin rakkauteen, ja olin hyvin varma siitä, että riitän kaikin tavoin. Kuitenkin n. puolen vuoden päästä minunkin mieheni alkoi käyttäytyä oudosti. Ja kuten sinä, minäkin ripustauduin häneen. Hän haavoitti rakastumisvaiheessa minua, rakkauteen kykenevää kaunista nuorta naista hyvin syvästi. Siitä haavasta en ole vieläkään täysin toipunut. Mutta opin hänestä sen, että pitää rakastaa itseään. Jos toinen ei rakkauttasi arvosta, kannattaa lähteä. Miehesi jää varmasti kaipaamaan sinua, mutta älä mene takaisin. Hän ei ole rakkautesi arvoinen. Vielä tulee joku, joka tajuaa arvosi. Jos liian pitkään roikkuu anomassa rakkautta, voi mennä niin sekaisin, että tarvitsee jo vakavampaa hoitoa. Lähde ennenkuin elämäsi tuhoutuu ja uskot vielä viehätysvoimaasi. Minä olen tämän rankan nuoruuden kokemuksen vuoksi muuttunut niin, että yhteenkään mieheen en ole jäänyt roikkumaan enää sillä hetkellä kun hän ei ole ollut rakkauteni arvoinen. Jos joku ei sinua rakasta, ei ole kyse sinun arvostasi naisena, vaan toisen kyvyttömyydestä rakastaa.