Mielenterveysongelmat ja parisuhde...
Hei. Kiitän jo etukäteen jos jaksat lukea tämän.
Eli siis haluisin vaan kuulla kuinka monella muulla on joko kumppanilla tai itsellään mielenterveysongelmia…
Itselläni on masennus, ahdistuneisuushäiriö ja OCD.
Suhteessa olen ollut kohta 6kk ja poikaystävä tietää mun terveydentilasta mutta ei tunnu ymmärtävän sairauksiani.
Hän ei ymmärtänyt mun alkuvuodesta sattunutta itsetuhoisuutta. Kun hän näki mun tuoreet arvet, joista en puhunut hänelle, hän oli koko viikonlopun todella kylmä mua kohtaan. Ei minkään näköistä fyysistä kontaktia. Ja kun päästiin hänen luokse sitten, hän laittoi rasvaa mun arpiin ja siitä se ripittäminen alkoi. Hän myös kertoi ettei aijo kattella mulla uusia arpia enää ja kertoi suoraan että jos vielä viiltelen, meidän suhde on ohi.
Se on jättänyt jäljet mun mieleen enkä uskalla puhua hänelle mun huolista enää…
Pelkään vaa et hän saa tarpeeks ja jättää mut.
Ja hän ei tajuu et mulle on tosi vaikeeta soittaa ja vastata puhelimeen vieraille ahdistuneisuuden takia. Hän vaa vähättelee ja reagoi tyyliin ”et oo tosissas. Ei se oo nii vaikeeta vastata puhelimeen.”
Niin, ei ehkä hälle, mutta mullepa on…
Hän on niin tietämätön asioista ja luulee et paranun tän parisuhteen ansiosta mut asiahan ei oo niin. Varsinkaan kun pelkona on koko aika jätetyksi tuleminen…
Haluisin vaan kuulla onko muilla ollut tällaista. Ja jos vinkkejä saisin niin olisin kiitollinen… 😭
Hei minun miehellä on epävakaa persoonallisuus ja siihen liittyvä ahdistus ja masennus. Olen nyt ollut naimisissa hänen kanssa 9 vuotta ja juu ymmärtänyt olen, varsinkin sen jälkeen kun diagnoosi tuli.
Yritän siis tukea miestäni kaikin mahdollisin tavoin, mutta helppoa se ei aina ole.
Sinun tilanne on erillainen, koska sinulle ilkeillään sairaudesta, mutta minulle sitten taas ilkeilee se sairas ihminen, ketä minun pitäisi satasella tukea ja lohdutella.
Tarvitset ymmärtäväisemmän poikaystävän ja paljon hyviä ystäviä ympärille, muuta en osaa sanoa!
Heii, tosi ikävä kuulla että tilanne on tuollainen!
En toki tunne sun poikaystävää, mutta uskon, ettei hän ole tahalleen ymmärtämätön. Hänellä vain ei itsellään ole mitään kokemusta noista asioista, joten hänen on aidosti tosi vaikea samaistua sinuun ja käsittää, että miltä susta tuntuu. Kuitenkin parisuhteessa ollessa sulla on mun nähdäkseni oikeus saada pyyteetöntä tukea ongelmista selviämiseen, joten olisi tosi tärkeää että sun poikaystävä yrittäisi ymmärtää, ja vaikka ei ihan siihen pystyisikään, niin olisi silti sun tukena ja hyväksyisi sen, että tilanne nyt on tällainen.
Sun olisi varmasti hyvä istua hänen kanssa alas ja käydä kunnollinen, rauhallinen keskustelu tästä asiasta. Voit sanoa vaikkapa, ettet vaadi häneltä 100% ymmärrystä tai mitään psykologina toimimista, vaan että sulle olisi tosi tärkeää, että hän käyttäytyisi sua kohtaan ihan normaalisti niistä arvista huolimatta. Osoittaisi hellyyttä, olisi lähellä ja kuuntelisi jos haluaisit puhua. Olisi edes välillä mukana esimerkiksi lääkärikäynneillä tms. tilanteissa, joiden kohtaaminen saattaa yksin olla pelottavaa, jos kärsii ahdistuneisuushäiriöstä.
Voitte myös yhdessä kattoa esim. videoita, dokumentteja, jotka käsittelee masennusta, OCD:ta tai ahdistuneisuushäiriötä. Hän saisi enemmän tietoa ja käsittäisi vähän paremmin sen, että kyse ei ole mistään itse keksityistä jutuista, vaan ihan oikeista sairauksista jotka näkyvät aivojen kemiallisessa toiminnassa.
Paljon tsemppiä sulle ja toivottavasti saatte asiat paremmin sujumaan 🙂