voisiko kukaan auttaa kirjoitti 1.5.2014 21:43

Voiko avioliitto olla näin suurta tuskaa ,mies mököttää omassa huoneessaan päivästä toiseen, tämä on niin raskasta.Kun mulla tulee liian raskaaksi olo hän saa jotenkin minut j hermostumaan ja huutamaan ja sitten syyttää minua huutamisesta ja ettei kanssani voi puhua, juuri nyt on niin raskasta.Tätä samaa pyöritystä päivästä toiseen.

siis tarkoitan kun yritän olla ja elää elämääni kun hän on virtahepona huoneessaan-en minä sitä kestä. pisin on kaksi päivää ,ahdistun ja yritän jutella ja jotenkin hän sanoo jotain sellaista että saatan korottaa ääneni ja siitä se lähtee hän syyttää että huudan ja tuskani vain kasvaa kasvamistaan -onhan hänellä aikaa ottaa puheeksi tehdä aloite .eikö kukaan voisi neuvoa .Soitin äsken auttavaan puhelimeen kun en enää jaksanut -kysyi siellä lyökö mieheni minua sanoin ei hän vastasi sehän on hyvä-mielestäni tämä henkinen väkivalta on pahempaa jos löisi voisin pyytää naapurit tai poliisin apuun...

Anna miehen mököttää, jos hän niin haluaa tehdä. Ole itse aivan tavallisesti omissa touhuissasi. Huikkaa iloisesti miehellesi, kun menet. Kun hän huomaa, ettei mökötyksellä ole mitään vaikutusta, tarve mökötykseen vähenee.

Kiitos viestistäsi.Olen tässä miettinyt että kirjoittaminen on taitolaji.En osannut kirjoittaa oikealla sanalla valitsin jostain syystä m ö k öttää ,se kuullostaa pieneltä huonolta ominaisuudelta jonka toisessa kyllä kestäisi.
Olen kyllä iloisesti huikannut ,mennyt viereen ,halannut ,tehnyt omiani ,mennyt lenkille,laittanut ruokaa ja jos ei ole tullut syömään olen laittanut lautasen odottamaan...

Murheellista on vain se kun se vaan jatkuu päiväkausia ja olen jo niin ahdistunut etten pysty pitämään tätä yllä -rakkauteen ja asioiden ymmärtämiseen tarvitaan kaksi ihmistä.On vaikeaa kun ihminen ei jaa tunteitaan.Tämä vain pahenee ja pahenee- kun olen nuo kaikki keinot käyttänyt -ahdistuksen määrä tämän m y k k yy d en edessä kasvaa ja kasvaa, suojamekanismini pettää .Se möhkäle(mieheni) alkaa syödä kaiken energiani.

Kun yritän puhkoa murjotuksen kalvoa kaikella mahdollisella ; haleilla ,kysymyksillä ,kertomalla kuinka pahalta tämä kaikki tuntuu ,on vastassani vain synkkä muuri.Lopulta suutun ,itken ,karjun ihan mitä vaan jotta saisin hänet lopettamaan ja avautuisi edes jotenkin..siitä sitten alkaa uusi syy hänen päässään syytös siitä että huudan "ettei sinulle voi puhua" kierre vaan jatkuu.

Hänellä tämä on sitten syy olla näyttämättä tunteitaan ,koskettamatta ,se on se hänen syynsä koska olen "huutanut" .Onko täällä ketään miestä joka voisi kertoa miten tälläisestä kierteestä pääsee eroon -eikö voi tulla vastaan eikö h e l l yydellä voisi paikata paljon,kun laskisi toisen syliin, monta huonoa asiaa sulisi pois(en nyt tarkoita seksiä)??

Missä kulkee se raja ,jolloin ihminen saa hermostua ,vai saako koskaan?

Kun yrittää puhua ei sitä aukkoa mistä pääsisi ymmärryksen ja rakkauden yhteiselle polulle löydy.Jostain syystä hänellä on keinoja siihen paljon; "niin minä olen syyllinen"( kun yritän sanoa tämähän on ihan hullua ihan varmasti asiat voisivat selvitä."et sinä ole yksin syyllinen")niin sinä et anna minun koskaan sanoa mitään" .Onhan se varmaan niin että verbaalinen kieleni liikkuu nopeammin kuin hänen.Sanon "on siltikin keinoja vielä käyttää "kirjoita vaikka mitä tunnet mitä ajattelet.
Kirjoitti kyllä minulle kerran ,kirjoitti siinä kuinka kauhea ihminen olen ,solvaan häntä jatkuvasti.Se tuntui pahalta tietysti ,tavattoman pahalta -eihän se ole koko totuus on paljon,paljon hetkiä jolloin yritän tehdä rakkaudellisia tekoja.

Onko lukijoissa ketään miestä joka sanoisi minulle s u o r aan onko miehen mielestä yhtään edes sinnepäin asiat joita teen; "hei ,onpa tosi hyvä ,hienosti hoidit tuon",halaan,pussaan,menen vaikka syliin istumaan,kerron kuinka ikävä on ,kuinka kovasti haluaisin rakastella ...

Kääntöpuoli on tämä jos kehun jostain ,ei hän ilostu,sanoo "ettei ole sitä ansainnut" (miten niin ei ole ansainnut?? )
Halata ei anna -tai paremminkin menee kipsiin ja se tuntuu tosi pahalta.Oma-aloitteisesti ei halaa .
Jos lähestyn flirttaillen ,vaikka tuo syliin istuminen-sama reaktio.
Kerron kuinka ikävä ja raskasta on elää yksin minulla on ikävä häntä"sanoo ;"mutta kun sinä silloinkin suutuit" (tarkoittaa jotain vanhaa juttua viimeksi oli noin kolmen vuoden takainen juttu omien sanojensa mukaan.)
"minä olen syyllinen kaikkeen" sanon ei se niin voi olla et sinä ole syyllinen kaikkeen!!Mutta on tosi vaikeaa elää ilman hellyyttä ,läheisyyttä"

Kertoisiko joku mies aivan s u o r a a n mitä teen väärin?
Rakastella hän ei halua ja sitä on jatkunut jo kauan ,tunnen elämän valuvan hukkaan -koska uskon k a i k k e e n löytyisi ratkaisu jos vain ihminen haluaa.Olen aivan voimaton tämän kaiken edessä.Olen nyt kysynyt onko hänellä toinen- lähtee vain vihaisesti pois.

Hei!

Auttaisiko jos kirjoittaisit miehellesi kirjeen? Tulee vaiheita, kun pelkkä puolison näkeminen ärsyttää ja silloin sanoja ei kuulekaan, kun tekee vain mieli alkaa puolustaan itseään 🙂 Mies saisi omassa rauhassaan lukea miltä sinusta tuntuu. Kuulostaa myös, että miehesi saattaa olla masentunut? Menisikö hän juttelemaan jollekin ihan ulkopuoliselle omia tuntojaan?