Mieheni petti ja katkaisi kaikki välit täysin yllättäen
Mieheni (2 vuotta yhdessä) petti minua ollessaan reissussa, myönsi asian lopulta tivattuani (aavistin jotenkin vain!) mutta ei pitänyt sitä vakavana, vähätteli tapahtunutta ja reagointiani ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Olen epäillyt jo muutenkin pidemmän aikaa että jotain on selän takanani tehty, on salailtu, piiloteltu puhelinta ja valehdeltu. Otettu etäisyyttä jne. Suhteemme alussa mies oli jo sitoutumiskammoinen, mutta pääsimme sen yli jotenkin. Kuitenkin hiukan ollut ”ovet auki” koko suhteemme ajan. Mutta pääosin mennyt ihan hyvin, jos ei oteta viimeistä n. 2 kuukautta mukaan.
Kuullessani tästä viimeisimmästä (puhelimessa) menin shokkiin enkä osannut moneen päivään keskustella hänen kanssaan (asumme osittain erillään opiskelujeni vuoksi). Ainoa viesti mikä häneltä tuli päivien päästä oli hymynaamoja täynnä oleva viesti jossa höpisi niitä näitä, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Olin järkyttynyt! Kirjoitin hänelle pitkän viestin, puhuin suoraan mutten rumasti, kerroin kaikki ajatukseni jotka olivat viime kuukausien aikana mieltäni painaneet ja kuinka hän oli minua käytöksellään satuttanut. Ja arvatkaas, hän luki viestini, ei vastannut mitään vaan blokkasi minut, ystäväni ja perheeni somessa, poisti yhteiset kuvamme jne. (Mies on 34!)
Olen täysin ihmeissäni ja järkyttynyt! 2 vuotta ja hän tekee näin? Olemme asuneet osittain yhdessä ja suhteemme on ollut vakava, kyse ei siis ole mistään kevyestä tapailusta.
En ole koittanut ottaa mieheen yhteyttä nyt vaikka vaikeaa on ollut, mutta odotan jatkuvasti että hän tulisi järkiinsä ja suostuisi edes keskustelemaan kanssani. Suhde on kyllä varmasti tullut tiensä päähän, vaikka en tätä olisi koskaan toivonut, mutta kaipaan kunnollista päätöstä. Miten pääsen eteenpäin jos en sitä saa? 2 vuoden jälkeen toinen vain katoaa?? ☹️
Olen jotenkin täysin turta tällä hetkellä enkä pysty tuntemaan mitään. En pysty kunnolla nukkumaan tai syömään. Mikään ei tunnu miltään.
Onko ketään samassa tilanteessa olleita tai olevia?
Joo tuttu kuvio pettämistilanteessa. Jotku eivät ymmärrä toisen pelkoa sukupuolitaudeista - edes. Entäs sitten kaikki muu. Joskus häpeän tunneki oli niin valtava (mulla petetyllä?) että tuskin ulos pääsin. Ja se yltiöpäinen kipu sisällä, plus fyysiset kivut. Kun vaan olsikin helppoa kääntää selkänsä ja kävellä pois. Suhde kannattaa jos mahdollista lopettaa säädyllisesti jäämättä koukkuun entiseen elämään. Katse eteenpäin. Aina löytyy korvaavia juttuja, ystävä, lenkkikaveri, harrastus jne. Vihan tunteet unohtaen mutta niin ettei hyväksi pettämistä ja ala säätään uudestaan samoissa kuvioissa, silloin ollaan hakoteillä. 🌻🙂🌻. Vielä, mikäli toinen osapuoli ei ole halukas sitoutumaan se on jo ensimmäinen varoitusmerkki, aivan varmasti (anteeksi)siitä että "toveri" tulee pettämään😐
Totta puhut. Eteenpäin täytisi mennä, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Varoitusmerkit ovat olleet ilmassa kyllä pidempään, sitä ei vaan halua niitä uskoa.
Selvästikään hän ei ole kykeneväinen kantamaan vastuuta teoistaan eikä halua kohdata omia tai minun tunteita. Tai sitten hän vaan todissaan ei välitä. Kummin vain, tuntuu niin pahalta eikä voi uskoa todeksi tätä. Epäilen myös että kyseessä voi olla jokin persoonallisuushäiriö..niin empatiakyvytön hän on. Tilanne on sietämätön.
Aluksi surin ja olin vihainen, nyt en tunne juuri mitään häntä kohtaan. Ainoastaan yksin olo ahdistaa ja hölmönä odotan että kuulisin hänestä jotain. Odotan että ilmestyy oven taakse kukkien kanssa tai muuta vastaavaa. Miksi en voi irroittaa ihmisestä joka teki väärin.
Tiedän että pitäisi katso eteenpäin ja olla tyytyväinen että asioiden todellinen laita selvisi. Mutta sitä kun haluaa aina uskoa hyvään ja että ihminen katuisi ja muuttuisi.
Toisaalta viimeiset kaksi kuukautta ovat muutenkin olleet raastavia ja ahdistavia kun olen huomannut hänessä selvän muutoksen, joka sai minut alunperin epäilemään ja lopulta sairastumaan.
Mistä saan oikeutuksen tunteilleni ja ajatuksilleni jos en häneltä. Rakastan häntä edelleen, kaikesta huolimatta, miksi en ole vahvempi, suututtaa.
Toivoisin että jos joku samassa tilanteessa ollut voisi kertoa, miten pääsi erosta yli ilman sellaista "oikeaa sopimusta" että nyt erotaan. Niin että asiat jätettiin keskustelematta?
Itse ajattelen niin paljon ja haluan puhua kaikesta, niin tuntuu sietämättömältä tällainen välirikko, että kahden vuodeb jälkeen ei sanaakaan!
😭
Sinä haluat keskustella ja ehkä sopia, sinä haluat suhdetta ja sitoutumisen, perheen. Hän ei ole valmis, ei sinun mutta ei kenties kenenkään toisenkaan kanssa (lohduttavaa), kokeilee vaan ja etsii kokemuksia. Mulle kävi näin, annoin anteeksi mutta "leikki" jatkui. Tiedän aivan varmasti että tunteeni olivat oikeat, halu sitoutumiseen ja pettämisen jälkeenkin suhteen korjaamiseen ja jatkamiseen. Ei se hyödyttänyt lainkaan, ei niin lainkaan. Kun on sitoutumiskammoinen niin silloin jokainen voi kuvitella ettei suhdetta synny parhaimmankaan onnistumisen tuloksena. Mielestäni ei kannata itseään sättiä tai epäillä omia tunteita, tuntea alemmuutta. Se vaan on niin kun toisella ei ole halua sitoutumiseen niin ei. Kaikki tai ei mitään. Laulun sanoin"ei minä en tarvi puolikasta, anna minulle kokonainen pohja taivas". Rakkautta ja tunteita ei voi pakottaa eikä voi pakottaa toistakaan tuntemaan samoin kuin itse tuntee. Toivon niin että löydät jonkun jonka kanssa jakaa kokemus, ehkä ammattiauttaja jollei kumppanisi uskalla ottaa vastuuta teoistaan, tunteistaan. Kokemasi on raskas kantaa se kannattaa selvittää vaikka yksin ja unohtaa kokonaan vastuuton kumppani.🙂👍
Kiitos vastauksistasi. Olet aivan oikeassa. Jotenkin hyvä kuulla se toisen suusta. Tänään on pitkästä aikaa jotenkin toiveikas olo. 🙂