Mieheni petti minua kurssikaverinsa kanssa. Hän kuitenkin päätti jatkaa minun kanssani ja lopettaa toisen suhteen. Tämä nainen ilmoitti miehieni kerrottua päätöksestään, ettei aio tässä tilanteessa hakeutuakaan samaan työharjoittelu paikkaan. Toisin kävi he ovat samassa paikassa ja näkevät toisiaan päivittäin, uskon kuitenkin kun mieheni sanoo ettei heidän välillään ole enää mitään. Minua kuitenkin vaivaa asia ja siitä johtuen on paha olla. Mieheni sanoo että antaa asian olla, turha vaivata koska hän ei sille mitään mahda. Eniten minua häiritsee mieheni välinpitämättömyys pahaa oloani kohtaan ja minusta alkaa tuntua siltä, ettei yhteisestä elämästämme enää tule mitään. Haluaisinkin tietää jos jollakin on ollut samankaltainen tilanne, onko siitä pystytty jatkamaan yhdessä vai onko suhde päättynyt?😞
Kyllä koettu on.
Suhde oli kyllä työkaveriin.
Mies vannoi ja vakuutti, että suhde on lopetettu ja kuitenkin jatkui koko ajan selkäni takana.
Aloin saada nimettömiä puheluita kotiin, kun tuolla naisella alkoi 'heittää' hiukan enemmän. Niistä älysin ja kaikesta sivutuotteesta.
Ei se suhde loppunut ennen kuin sivulliset puuttuivat siihen ja se lopetettiin!!!
Ei suhteen jatkaminen onnistunut. Sitä jatkettiin kyllä vuosia, mutta asia kalvoi koko ajan ja siitä puhuttiin -huomenna- Sitä vain ei tullut koskaan.
Tuli muita naisia koko ajan kuvioihin ja lopulta se lopullinen niitti.
Nyt olen eronnut tuosta pas...esta ja olen tyytyväinen. Ei tarvitse epäillä koko ajan missä kulkee ja kenen kanssa.
Ei pysty luottamaan enää vaikka kuinka yritti.
Meilläkin minä olin se vainoharhainen hullu, joka kuvitteli kaikkea, hän ei koskaan tehnyt muka mitään. Ja eihän mitään oikeastaan tapahtunut. Eli se vähättely...
Toivotan sulle onnea ja jaksamista, mitä ikinä sitten päätätkin tehdä.
Voimia tulet tarvitsemaan!! 🙂👍
Kiitos vastauksestasi.
Olemme menossa perheneuvontaan, mutta en tiedä onko siitä apua. Epäilen, että mieheni tunteet minua kohtaan ovat hiipumassa. Se satuttaa, eikä sitä haluaisi uskoa. En silti halua vielä luovuttaa ja yritänkin tulla toimeen pahan oloni kanssa.
Hei!
Itse olen aika lailla samassa tilanteessa juuri nyt. Mitään ei kuulemma ole edes tapahtunut, on "vain" tunteita tämän toisen kanssa puolin ja toisin. Eivät kuulemma ole pitäneet enää yhteyttä. En pysty luottamaan enää, luulen että suhteemme kaatuu siihen. Päivää ennen kuin sain tietää tästä orastavasta suhteesta, olin kysynyt mieheltäni, että onko hänellä ja tällä naisella jotain "peliä". Mieheni kiisti. Nyt hän ihmettelee, miksi en enää luota. Myös oma mieheni vähättelee sitä, miltä minusta tuntuu. Olen aika hukassa. Kerro minullekkin jos keksit ratkaisun tilanteeseen 😯🗯️
🙂🌻Hei nämä kaikki viestit ja asia "mieheni petti" koskettavat minua syvältä sydämestä. Olen uskollisuuden kannattaja ja ihailen pareja jotka pitävät avioliittolupauksensa ja ovat uskollisia toisillensa tapahtuipa mitä tahansa. Itse en ole pettänyt lapseni isää (hän petti ja jätti) enkä miestäni (hänkin "petti"), mutta tällä kertaa en luovuttanut😋.
Katson että syy oli tuon toisen naisen ja niin olen pystynyt tuon asian "sulattamaan".
Syy todellakin oli tuon naisen😯🗯️;- alkoholiongelma, tekaistut syyt, avunpyynnöt ym jotka saivat hänet nii-iin säälittäväksi että oikein😉.
Suhde on loppunut ja piste.
Rakastan "ihmistäni" niin paljon etten luovuta häntä toiselle ihan tuosta vaan en varmasti. Tiedän myös sen mikäli mieheni olisi lähtenyt tuon toisen mukaan hän olisi ollut hukassa😉 varmasti.
Mikäli hän nyt kuitenkin vieläkin haluaa "kadottaa" nykyisen elämänsä ja mennä, hän saa mennä. Pakota en jäämään.
Itse ja yksin hoidin seuraukset kriisitilanteessa ja vielä ymmärsin ja autoin mieheni "loasta", en etsi kiitosta vaan olen vilpittömän onnellinen ja niin hänkin.
Kuitenkin joskus nään (luen hänen kasvoistaan) surua ja pettymystä. Vielä en tiedä mitä mieheni sydämessä liikkuu, mutta aion ottaa selvää😉.
🙂🌻Voimia teille jotka olette kokeneet petetyksi tulemisen ja muistakaa syy ei aina ole puolisossanna🙂🌻 t.pajukukka
Kiitos vastauksistanne. Tällä hetkellä odotan tilanteen rauhoittumista, jotta pystyn ajattelemaan selkeämmin. Kuten jo edellisessä viestissäni kirjoitin, olemme menossa perheneuvontaan, sinne päästään vasta lokakuun alussa. Mieheni työharjoittelu loppuu marraskuussa ja myös hänen koulunsa. Siihen asti kun jaksan, niin sitten pitäisi helpottaa ja näen myöskin onko se suhde todella ohi, kun eivät enää päivittäin näe toisiaan. En luota kumpaankaan, tämä nainen myös valehteli minulle, kun keskustelin hänen kanssaan puhelimessa. Mutta yritän olla kärsivällinen ja jos minun tietooni vielä tulee, että tämä suhde jatkuu, niin sitten se kyllä on sitten liittomme loppu.
Niin samanlaisia ovat meidän kaikkien tarinat.
Niin minäkin uskoin, että meillä on se jokin, johon väliin ei kukaan pääse. MUTTA yksin et voi tuulimyllyjä vastaan taistella, jos se toinen ei enää halua. Ei ketään voi pakottaa olemaan väkisin parisuhteessa, ei toisen tunteita voi ohjailla, vaikka omiaan voisikin.
En antanut helpolla periksi minäkään. Katsoin vuosikymmeniä ja siihen mahtuu paljon ikäviä juttuja, joista en voi tässä kertoa.
Eli kyllä taistella kannattaa mutta pitää samalla myös järki päässä, mikä kannattaa.
Nyt olen menneestä eri mieltä, miksi heitin hukkaan parhaat nuoruusvuodet miehen kanssa, joka koko ajan katseli aidan toiselle puolelle.
kyllä minäkin olin sitten se maailman halutuin nainen, kun hän tajusi että olen uudessa suhteessa eron jälkeen. Olin maailman kaunein ja viehättävin, mutta aika vaan oli jo väärä ja niin sanojakin.
Aika aikaansa kutakin.
Mutta antakaa ajan kulua, se tuo ratkaisut tullessaan. Voimia se vaatii aivan he...sti, mutta sitten helpottaa.
Erokaan ei ole se helppo ratkaisu.
Ja sanoisin vielä, että ehkä alkuun on helppo syyttää tapahtumista sitä vierasta osapuolta, mutta se on ehkä väärä tapa käsitellä asiaa. Ajatukset kaikesta tapahtuneesta eivät jätä rauhaan ennen kuin käsittelet asian kunnolla ja hautaat -SYVÄLLE- Kohtaa asia ja käsittele se pois. Niin voit jatkaa elämääsi, oli kokoonpano sitten mikä hyvänsä.
Voimia ja jaksamista!! 🙂
nuo tekstit kuulostaa NIIN tutulta..
mieheni petti minua kolmisen vuotta sitten ekan kerran, työkaverin kanssa joka oli minunkin työkaveri.. siitä selvittiin jotenkin vain eteenpäin.. luottamuspula oli paha.. kaksi pientä lasta kai meidät yhdessä piti.. kaksi vuotta myöhemmin mieheni teki sen uudestaan.. ystäväni kanssa.. sitä en enää kestänyt.. päätin liittoni siihen, enää ei edes lapset pitäneet meitä yhdessä.. se oli elämäni kauheinta aikaa.. lapset piti mut kasassa, nostivat seuraavaan päivään.. elin vain niille. mieheni kuitenkin puhui minut ympäri ja menimme perheneuvolaan keskustelee asioista. se oli hyvä, he osasivat löytää uusia mahdollisuuksia millä selvitä meidän ongelmista sekä auttoivat etsimään ne ongelma kohdat suhteessamme mitkä johtivat tähän tilanteeseen. pienten lasten ja arjen touhussa olimme unohtaneet toisemme.. nyt asumme taas saman katon alla, elämä on ollut rankkaa, vaatinut tosi paljon.. mutta tällä hetkellä voisin sanoa että se on kannattanut. luotto palaa pikkuhiljaa, ansaiten. olemme muistaneet arjen keskellä huomioida myös toisemme, parisuhde vaatii paljon töitä koko ajan. sitähän mä en pysty sanomaan että tämä liitto kestäisi kuitenkaan loppuelämän mutta ollaanpa ainakin tehty kaikkemme ja saatu lisä aikaa perheemme yhteisiin vuosiin. ja tällä hetkellä kaikilla on hyvä olla (tai ainakin niin kaikki vaikuttais..) siinä teille mun tarina. suhteen kiemurat on selivitettävissä mutta se vaatii molemmilta osapuolilta 100% sitoutumisen ja halun saada parannuksen aikaiseksi. ja se vaatii älyttömästi voimia!! toivon teille kaikille kaikkea hyvää syksyyn.
🙂