Miehen jatkuva loukkaaminen
Hei,
Mistähän sitä aloittaisi…Ensinnäkin kiitän jo etukäteen kaikkia jotka jaksavat lukea tämän tarinan loppuun ja sitä jos jaksatte kommentoida.
Tarina saattaa olla sekava sillä tunteet ovat pinnassa.
Olen ollut suhteessa pian 2 vuotta miehen kanssa jota pitäisi sitten poikaystäväksi kutsua.
Suhde oli alusta asti hyvin epäilyttävä sillä hänellä oli vaatimuksia kaiken suhteen ja hänen sanansa on laki eli näitä miehiä jotka vaativat omaa naistaan olemaan ”neitsyt maria” mutta hyvät ystävät voivat sitten olla niitä lumpukoita,tuokin vain osa tätä ihme suhdetta.
Kun hän vihdoin kosi lyhyen tuntemisen jälkeen niin sormuksen hän koki ottaa pois aina kun en sitten hänen tahtoonsa taipunut,lopulta kieltäydyin ottamasta enää sormusta takaisin.
Monta kertaa jätinkin hänet mutta puhui aina tiensä takaisin elämääni.
En ymmärrä miten olen ollut niin tyhmä,välillä vihaan itseäni kun mietin tätä kaikkea.
Hänellä oli oma suunnitelmansa minua varten,en vain tajunnut sitä tarpeeksi ajoissa.
Hyviä aikoja oli toki mutta niiden jälkeen seurasi pitkä myrskyisä vaihe…
Hän oli alusta alkaen hyvin mustasukkainen ja kävi työpaikallani joka pv,jos menin tapaamaan miespuolista ystävää ilmeistyi hän aina paikalle,lopulta huomasin viettäneeni kaikki viikonloput kotona joko hänen kanssaan tai odottaen häntä.
Hän tapasi tehdä niin että lähti ulos 5min varoitusajalla kesken koti-iltaa ja kun minulla on edellisestä suhteesta lapsi niin samaanhan minulla ei ole ollut mahdollista vaan hän on aina tiennyt kaikki menoni hyvin etukädessä.
alle vuoden seurustelun jälkeen tulin raskaaksi ja en olisi lasta halunnut sillä pelkäsin löytäväni itseni tästä tilanteesta missä olen juuri nyt mutta päätin kuitenkin pitää lapsen,välillä mietin MIKSI?
Raskauteni ajan hän kävi ulkona enemmän kuin koskaan ja harva se pv joku nainen lähetteli hänelle viestejä kiittäen viimeisestä ja sitä miten kivaa heillä oli taas.
Sitten hän tuli kotiin ja odottaa minun olevan täällä iloisena ottamassa hänet vastaan ja vielä rakastelemaan hänen kanssaan…
Raskaus oli siis miehen päätös sillä kun harkitsin aborttia niin hän leimasi minut milloin miksikin moraalittomaksi h….ksi ja lapsentappajaksi
😐 ….Lopulta sitten taivuin lapsen pitämiseen sillä hän vakuutteli että kaikki asiat olisivat toisin sitten kun lapsi syntyy ja tietenkin minä epäilin kovasti tuota kaikkea mutta rakkaus lapseen oli jo kasvanut.
Raskauteni ajanhan hän oli todella epäreilu minua kohtaa ja saattoi olla pitämättä yhetyttä moniin viikkoihin. Myöskin kun jouduin raskaana ollessa sairaalaan viikoksi ja vakuutteli hoitajille että on sitten kotona minun apuna niin eikö hän sitten häipynyt alle tunti siitä kun kotiuduin baariin ystävien kanssa ja seuraavan kerran hänet näinkin sitten viikon päästä.
Hän on saattanut olla viikkoja bilettämässä tai ulkomailla ties missä,milloin ja mitä…
Viettänyt öitä hotelleissa naisten kanssa,kuulemma vain nukkuen jatkojen jälkeen ja minä kotona odottamassa raskaana.
2päivää ennen lapsen syntymää niin mies oli taas ryyppy reissulla eikä vastannut puhelimeen kun tuli lähtö sairaalaan vaan koska hän oli kännissä eikä jaksanu vastata puhelimeen. Jälkeenpäin ajateltuna en todellakaan ymmärrä miten pysyin selväjärkisenä ja työkykyiseinä raskauteni ajan sillä tuo 9kk oli täyttä helvettiä suoraa sanottuna.
Nyt lapsi reilun kuukauden ikäinen ja mies on jatkuvasti saanut raivokohtauksia luonani ja pari viikkoa sitten jouduin soittamaan poliisitkin tänne avuksi.
Sitten hän taas puhui tiensä takaisin mutta nyt taas sai raivokohtauksen kun poltin yhden tupakan niin olin maailman huonoin äiti joka ei välitä saatikaa rakasta lapsiaan koska poltin yhden tupakan niin hän sitten pakotti minut olemaan imettämättä lasta melkein 6h ja katsoi minua ja sanoi ”katso nyt mitä teit lapsellesi kun poltit tupakan,siinä se vauva nyt itkee koska sinä poltit tupakan etkä voi hänelle ruokaa antaa”… Yritin selittää että kyllä voin imettää jo pari tuntia polttamisesta mutta hän ei antanut.
Hän ennemmin antoi lapsen kärsiä ja nautti vielä siitä kun pääsi minua rankaisemaan tuolla mutta todellisuudessahan hän satutti vain lasta tuolla käytöksellään. Lopulta soitin sairaalaan ja kysyin saisinko jo 6h odottamisen jälkeen imettää kun lapsi oli huutanut nälkää jo tunteja ja sieltähän sanottiin että tottakai,ei lasta sen takia tarvitse huudattaa.
Nyt emme tule toimeen lainkaan ja hänen mielestään olen lapsen tehnyt rahan takia ja ettei enää koskaan aio kanssani olla tekemisissä jne…
Hän on koko päivän lähettänyt niin törkeitä ja loukkaavia viestejä koska en suostunut yhteishuoltajuuteen enkä antamaan lapselle hänen sukunimeään. Eli taas pitäisi vaan tehdä niinkuin hän haluaa tai muuten olen maailman huonoin äiti joka ei ajattele lapsen etua.
En yhtään tiedä miten tuollaisen ihmisen kanssa tulisi toimia jatkossa,tuntuu että hänen ainoa motiivinsa on loukata ja satuttaa minua haukkumalla maailman huonoimmaksi äidiksi jne…lista on loputon.En ymmrrä miten hän kehtaa kaiken kokemani ja hänen tekojensa jälkeen aina vaan satuttaa ja loukata yhä enemmän ja enemmän.
Minulla on entuudestaan jo lapsi toisesta suhteesta ja välini esikoisen isän kanssa mahtavat eikä tuollaisia kiistoja lainkaan,hän itse koki että on parempi että olen yh ja päätän lapsen asioista kun lapsi asuu kanssani samoin kuin että lapsella minun sukunimeni jotta kaikki asiointi sun muu helpompaa varsinkin kun emme naimisissa olleet tai avoliitossa.
Olen yrittänyt itse olla vastaamatta hänen viesteihin tai jos vastaan olen ollut diplomaattinen sillä en jaksa enää taistella hänen kanssaan.
Lapsesta olen todella onnellinen nyt jälkeenpäin mutta kadun että tein lapsen juuri tuon miehen kanssa joka on ottanut elämän tehtäväkseen pilata minun elämäni ja tuhota minut täysin henkisellä tasolla.
Hei viola!
Pakko on ihmetellä sitkeyttäsi ja sietokykyäsi miehesi kanssa! Itse elän vaikeassa suhteessa narsistisen puolison kanssa. Hän ei tosin ole ihan noin paha tapaus kuin sinun, mutta pystyn joten kuten tietämään mitä käyt läpi. Mieheni ei ole käynyt vieraissa, mutta yrittää koko ajan pitää minusta henkistä kuristus otetta, jos käyn liikaa lenkillä tai olen väsynyt, ostan einestä yms. olen heti huono äiti ja epäonnistunut ihminen. Seksistä meillä on tullut vallan väline. Mieheni ei halua minua kun olen niin kammottava ihminen. On jopa käsenyt katsomaan peiliin ja kysynyt että miten tuollaista kukaan voisi haluta... Itsetuntoni on onneksi kohdallaan ja tiedän olevani haluttava, silti koskee kun rakkain satuttaa! Olen odottanut että rakkaus kuolisi, sitkeässä se vaan istuu!
Raskausaika oli helvettiä, synnytyksen jälkeinen aika oli helvettiä, nykyinen elämäni on helvettiä... Toivon että saisin voimia lähteä! Olen abtanut itselleni aikaa vuoden loppuun, silloin minun pitäisi valmistua koulusta jossa olen opiskellut nyt vuoden. Koulu on tosessa kaupungussa, ja olen ollut silloin tällöin poissa öitä pitkän matkan vuoksi. Siitä saan aina tietysti kuulla.
Eniten pelkään että mikään ei muutu ja tuhlaan elämääni, havahdun joskus vanhana huomaamaan että miksen lähtenyt...☹️ Kuuntele viola chisun piisi "mun koti ei oo täällä." Löytyy mm you tubesta googlen kautta!!!!!
Voimi sulle, pidä lippu korkeella!! 🙂🌻
kiitos vastauksesta ja ihanaa taas jälleen huomata etten ole yksin tämän asian kanssa.
Nyt minulle on tullut tämä vaihe 2vko tapahtuneesta että kaipaan miestä,olin ihan ymmälläni itsekin kun tuon havaitsin että kaiken tuon jälkeen voin kaivata häntä.
Sillä tiedänhän itsekin että tuossa suhteessa ei ole mitään järkeä ja minun on parempi olla ilman häntä. Tämä alku on vaan niin vaikeeta ja tuntuu että olen ihan yksin vaikka näenkin ystäviä ja perhettä lähes tulkoon päivittäin,silti tuntuu kuin osa minusta olisi poissa.
Tuntuu pahalta mennä yöllä nukkumaan ilman että siinä vierellä olisi joku ja tuntuu pahalta nousta ylös sängystä kun tietää ettei ole ketään jota odottaa kotiin illalla...
Toivon tosiaankin että tämä menee pian ohi tai hajoan täysin. Miten voin kaivata sellaista miestä joka kohtelee kuin paskaa?
voi viola.Toivottavasti olet pysynyt pätöksessä ja ette ole palanneet yhteen.Minulla on niin samanlaisia kokemuksia kuin sinulla.Minulla oli lisäksi fyysistä väkivaltaa,uhkailua ja pelottelua.yritin erota mutta aina mieheni puhui itsensä takas.Sitten kun olin taas koukussa niin sitten alkoi haukkuminen,alistaminen,uhkailu ym.Ihmettelin miten voin vielä kaiken jälkeeen aina vain rakastaa ja kaivata?Ihan niinkuin sinäkin.Huomasin että haikailin sitä alun onnea ja ihanaaa rakkautta.kerjäsin sitä ihan epätoivoissani ja en halunnut hyväksyä sitä että oma rakkaani kohtelee minua niin huonosti.tahdoin ja kerjäsin hänen rakkauttaan ja unohdin itseni.Miehesi on sairas ei hän kykene oikeasti rakastamaan,niinkuin ei minunkaan mieheni.taistelen nyt itse etten enää palaisi hänen luokseen ja saisin vihdoin helvettini lopumaan.Aika on se joka parantaa.on vain niin kipeätä huomata että rakasti ja antoi itsestään kaiken ihan turhaan.tyhjään ruumiiseen.Elämäsi ei voi mennä kuin parempaan suuntaan.Voimia sinulle ja halaus.
Hei viola,
Ikävä että sinulle on käynyt näin elämässä. Mutta olet tosi vahva nainen, että päätit hänet jättä. Toivottavasti olet pysynyt sun päätöksessä ja nyt on pahin vaihe jo ohin. Olen itse myös narsistin kanssa suhteessa ja minulla on 4 kk ikäinen vauva. Raskausaika oli miehen takia tois paha ja syntymän jälkeen myös kaikkia jatkunut samalla tavalla. Haluan jättä sen miehen, mutta en pysty. Pelkään juuri sitä, mitä kirjpitit, sita tunnetta että olen yksin ja haulkan ettäö joku on säkyssä mun vieressa. Uskon että mun mies ei ole ollut muiden naisten kanssa, myös hän ei ole ollut iltaisin bileetämässä (hän on toisalat öisin töissä ravintolassa portsarina...). Mutta on ollut jatkuva henkinen väkivalta. Jos olisin vain sama vahva kuin sinä viola ja pystyisin jättämä hänet ja antaman mul lapselle paremman elämän. Kyllä hän tarviotse isän, mutta terveen isän, ei sairaan.
jos jaksat kirjoitta, miten sinulla on mennyt, ehkkä se anna voimia muillekin kuka haluavat erota sellaisesta miehesta.
Hyvää äidienpäivää sinulle! 🙂🌻
(sory mun huono suomen kieli 😳)